Hae tästä blogista

torstai 23. toukokuuta 2013

Nyt on Espanja takana ja oon kotona.

Näin vaan hupskeikkaa meni välivuosi. Istun kotona olohuoneen sohvalla ja oudosti mulla on sellanen olo, etten olis koskaan ollukaan missään. Toisaalta musta taas tuntuu, että mikään ei oo samalla lailla kun ennen, vaikka kaikki tavarat on samoilla paikoilla ja ihmisetkin on samoja. Ehkä se on sitte tällasta ku on pidemmän aikaa poissa ja ehtii sinä aikana kasvaa ihmisenä (vaikka oonki varmaan kasvanu ihan kieroon).

Mun kone toimii taas vihdoin ku Nico ihanainen korjas sen. Se oli oikeen luonu mulle yhen kansion työpöydälle, "For you!", jossa oli musaa ja ylkkähienoja kuvia. Pojille oli yllättävän rankkaa sanoa hyvästit, varsinki ku Juan sano, kuinka vaikeeta niiden tulee tottua elämään ilman mua, kun musta oli jo tullu osa niitä. Selvisin tosi hienosti kotiportille asti, mutta sitte ku olin vilkuttanu hyvästit romahdin maahan nyyhkyttään suruani. Äsken mä vasta sanoin niille "Hi!" ja nyt "Bye bye".
Rakkaat.<3

Hostperheen kanssa nyt tietenki kyynelehdittiin yhdessä ja erikseen, ja molemmat oli yllätyksenä hankkinu toisilleen lahjat. Mä annoin niille mun monta kuukautta väsäämän leikekirjan, ja ne oli teetättäny meidän nelihenkisen perheen kuvast 1000-palasen palapelin, koska ne tietää että rakastan palapelejä. Sitä sit vaan kokoomaan hhahah.

Matka Suomeen meni yllättävän kepeesti. Ella nyt vaan on parasta matkaseuraa, ei sille mahda mitään.
E: *Laittaa kuulokkeet korviin ja alkaa jammata* "Oi tää on hyvä biisi!" *Antaa toisen kuulokkeen mulle.*
L: *Alkaa jammaa mukana* "Ei vitsi mun lemppari!"
Totuus: Musa ei ollu ees päällä.
Helsingin lentokentällä nähtiin niinki julkimo ihminen ku Axel Axl Smith, jota en olis tunnistanu jos Ella ei ois sanonu siitä hah (en ees osannu kirjottaa sen nimee oikein eka).

Ellan isoveli vei meidät sen kämpille syömään Hesassa ja siellä vedettiin oikeen kunnon riemubileet et oltiin vihdoin Suomessa. Ruokailun ja Trivial Pursuitin jälkeen suunnattiin takasin lentokentälle venaan Vaasan lentoa. Heitettiin läppää kaikista niistä tyypeistä, joita kuulutetaan kentällä ku on myöhästyys lennolta.
E: "Aattele ku nyt kuuluis Linda Leppänen ja Ella *****, siirtykää lähtöportille..."
L: ":DD"
Ja ei menny ku kolme minuuttia ja tulee kuulutus:
"Matkustajat ***** Ella ja Leppänen Linda, siirtykää välittömästi lähtöportille 14A."

Eeeeeeeeeeeeei voinu käydä noin. Oikeen alottelijat lentokentällä vaikka lentäny viimesen vuoden aikana melkein joka kuukausi.

Oi sitä fiilistä ku tulee koneesta ulos venaan laukkuja hihnan vieressä ja äiti näkyy turvalasin toisella puolella. Oih...<3 Vedettiin vielä viimeset *kyykyssä lentokentän lattialla nauraen kippurassa* -muuvit ja päästiin vihdoin halaan rakkaita. Kiitos Ella tästä välivuodesta, se ei ikinä olis ollu niin täydellinen ilman sua. Oot rakas.<3
L: "Äiti! Mun ei tarvinnu maksaa ylipainosta mitään!"
Ä: "Voi kulta, et sä nyt niin paljon lihonu oo..." 
 Sankarit vihdoin kotona.
 Nyt sitten yritän päästä jonkinlaiseen rytmiin kotosalla ja lähen rakentaan ihan uudenlaista elämää. Eka käyn vähän Thaikuissa rölläilees ja palattuani muutan pois kotoa opiskelemaan ja alan rakentaa omaa kotia. Tää vuosi on ollu jotain niin opettavaista ja kasvattavaa ettei oo tottakaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistettynä yhteen sanaan:                       Eeeeeeei keksiny. Mikä on sellanen sana, että siihen kuuluu ihan älyriemukkaita hetkiä ja huippujuttuja, mut sit siinä käydään myös pohjalla ja vellotaan sekavissa tunteissa...?

No nyt keksin. Seikkailu. Sitä se oli. Sitä se nimenomaan oli. Kiitos paljon kaikille ihanille lukijoille ja ihmisille, jotka on jaksanu seurailla mun toilailua maailmalla. Oli kivaa. Jotkut on kommenteissa kyselly, jatkanko blogin pitämistä nyt ku oon Suomessa. Vastaus on: En tiedä. Tää vie rutosti aikaa ja vaatii ison vaivan, mutta toisaalta omia juttuja on ihan huippua lukee jälkeenpäin. En ainakaan tähän hätään poista blogia, mutta en tätä ainakaan niin aktiivisesti kirjota kun ennen. Katotaan pääsenkö tästä jonkinlaiseen blogirytmiin vai käykö liikaa kunnon päälle sitte ku opiskelutki alkaa ja kaikki muuttuu. Mutta yritän. Kyllä tää tästä.

P.S. Liimasin just mun kenkää pikaliimalla ja sitä jäi mun sormiin ja nyt se ei lähe pois millään. Jos rupeen repiin ni nahka lähtee. What on earth am I going to do?!

6 kommenttia:

  1. Voiei, älä lopeta bloggailua! ): Tätä on ollu niin ihana lukee <3 Ja oon kade, näit axl smithin :D ite olisin menny repimään sitä hihasta <3

    VastaaPoista
  2. Eeeeei en kestä ! seurasin sun blogia ihan alusta asti enkä voi mitenkää käsittää et vuosi meni jo??? kauheeta sentään, mut hyvää jatkoo sulle, toivottavasti blogi jatkuu viel ees jossain vaiheessa :-)

    VastaaPoista
  3. Kiitos itsellesi ihan huipusta seikkailusta, olet rakas!! <3

    VastaaPoista
  4. Mulla on 8 viikonloppua jäljellä Sveitsissä.. ja nyt jo itkettää, ei se että jätätn tän kauniin maan taakse, vaan se, että joudun palaan pikku tuppukylään nimeltä Vaasa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mut arvaa mitä! Tää on ihan jees nyt ku palaa pitkän tauon jälkeen. Varsinki ku pääsen täältä pois heti syksyllä ku lähen opiskeleen hahhhahah.

      Poista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!