Hae tästä blogista

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Nolouden multihuipentuma.

Hei, olen Linda ja olen alkonolosti. On yks juttu, jota en oo lukijakunnalleni tähän mennessä jakanu. Tää tapahtu maaliskuun alussa ja oon siitä lähtien käsitelly tätä traumaattista tapahtumaa ja kertonu tän vaan kaikkein lähimmille ihmisille. Mutta nyt alan pikkuhiljaa pääseen yli kamalasta muistosta ja oon valmis kertomaan sen teille. Saa nauraa, en pistä pahakseni. Mä nyt vaan oon vähän tällanen.

Eli... Angel ku valmistelee tota mun vinoa alaselkää pilateksen avulla, niin aattelin samaan syssyyn alottaa myös pepputreenin päästäkseni kivaan kesäkuntoon. Angel näytti mulle tehokkaita liikkeitä, joita mun pitäis tehä pari kertaa viikossa. Mä halusin tietenki että mulla olis "ennen ja jälkeen" -kuvat vertailun vuoks, joten ei muuta ku housut pois ja alusvaatteilla kameran eteen poseeraan. Ihmettelin itekseni että kuinka voi näyttää niin kummalliselta takaa päin, ja päätin että siirrän kuvan suoraan koneelle hypersalaiseen kansioon, jottei kukaan koskaan ikinä eikä missään tilanteessa näkis sitä.

Väliaikasesti ennen kuvan siirtoa tyydyin vaan piilottaan kameran, kun yks espanjalaiskavereista kysy jos lähtisin niiden kaa illaks uloks. No tottakai mä olin valmis lähteen ja nappasin nopeeta kaikki kamat mukaan ja hyppäsin seuraavaan bussiin. Illan aikana otettiin Lauran luona mun kameralla paljon kuvia, joista yks on täällä mun blogissaki. Yks poika, joka edellisenä päivänä oli herkästi paljastanu mulle tunteensa (epäilen, että ne tunteet ei ollu niin herkkiä...), kysy, saako se kattoo illan aikana otettuja kuvia. "Tottakai", vastasin. Jaaaaaaaa sitte varmaan arvaatte mitä tapahtu...

"WHAAAAT?!" Sen pojan silmät levähti selälleen ja se katto mua ku olisin just kertonu olevani Marsista ja riuhtasin refleksinomasesti kameran pois sen kädestä. Näin vaan mun perseen levähtäneenä ruudulle ja poistin kuvan niin nopee ku osasin ja mielessäni toivoin vaan "Please, maa, nyt olis sun tilaisuus. Nielase mut, por favor." Ilmeki oli varmaan näkemisen arvonen, kasvoilta kuvastu mun sillä sekunnilla alkanu itsemurhavietti. Olin niin järkyttyny etten pystyny ees selittään kunnolla, että oon just alottanu reenaamisen ja piti ottaa kuva ja seliseliseli... Eikä yhtään auttanu että se poika vaan jatko mun kattomista näin: o______O

En mäkään pitäis ihan normaalina ihmistä, joka pitää kamerassaan kuvia omasta takamuksestaan (ois pitäny sanoo, että tossa en oo muuten minä vaan naapuri, mutta liian myöhästä nyt). Olis se ny ollu ihan kohteliasta jos se tyyppi olis vielä puhunu mulle sen jälkeen, mutta sen entinen jokapäivänen juttelu on loppunu ku seinään ja mä vaan itsekseni naureskelen että taisin säikyttää sen pahimman kerran :D Ei mun elämä ihan joka päivä ruususta oo. No niin, nyt oon julkisesti pahimman nolouteni vähään aikaan, ei midist. Tästä on hyvä jatkaa.

6 kommenttia:

  1. Voiei :D Jos tämä henkilö ketä sen kuvan näki olis ollut nainen, olisi hän sen varmasti ymmärtänyt (: Harmi vain, ettei ollut D:

    VastaaPoista
  2. öö mitä pahaa tos oli? noloimpiaki o ollu

    VastaaPoista
  3. :--------------------DDDDDDDDDDDDDDDDDd

    VastaaPoista
  4. tiiän tuntees!!! Mää olin pikkusiskon kans kuvaamassa ja sit ku istuin lumihangessa ja nousin siitä nii mulla oli takamus iha lumessa ja sit sannoin sille siskolle et ota kuva ja pyllistin komiasti ja seuraavana päivänä kaveripoika katto niitä kuvia et joo on teillä ollu kivat kuvaussessiot! kyllä mulla hävetti nii järkyttävästi mut mulla sentää oli kunno housut jalassa :D

    VastaaPoista
  5. Voi Linda! Sulta toi ei ollu yhtään outoa, ihan odotettavissa oli! ;)
    t. Reba

    VastaaPoista
  6. :DDDDD ihanaa on joku johon samaistua, vaikken nyt ihan vastaavassa tilanteessa oo ollu

    VastaaPoista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!