Hae tästä blogista

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Dementia vaivaa.

Eehheh, oon kyllä niin huono bloggaaja välillä ettei toista. Välistä mä yksinkertasesti unohdan kirjottaa ku on niin paljon muuta tekemistä ja parin päivän tauon jälkeen muistan että ai niin kerrotaanpa nyt äidille että oon elossa. No täällä mä nyt oon (elossa, jos jollekulle ei tullu selväks vaikkei kyllä siltä ihan tunnu, kerron kohta miks) eikä mulla oo mitään kuviakaan tänne laitettavaks, hyvää työtä tyttö pieni.

Oon viikonlopun viettäny Ellan kanssa, se on kyllä mun ryhmäterapiavertaistukeni täällä erittäin kummallisen elämän keskellä. Käytiin eilen Pohjois-Madridissa yhessä ostoskeskuksessa ja vakaasta säästämispäätöksestä huolimatta yhet shortsit hyppäs mun niskaan ja vaati päästä mukaan. Yritin kyllä sanoa niille että sori ei pyge, mutta ne jostain syystä tiesi että mun vaatekaapissa olis pulaa kesäpökistä. Oli siis aika pattitilanne ja annoin niiden tulla mukaan jos ne vannois etten tunne morkkista joka kerta ku katon niitä. Ja ne piti lupauksensa. Jeeeee!


Kuvitelkaa tähän väliin joku kiva keventävä kuva shortseista mun niskassa. Tai jalassa. Tai missä vaan.

Kaupoilta mentiin Ellalle syömään ja reenaileen. Vedettiin joku ruton intervalliharjotus, ja vaikka luulin että se olis joku perus satujumppa niin enhän meinannu päästä lattialta ylös enää sen jälkeen. Perjantai-iltojen pilateski oli ihan hiirihyppelyä verrattuna tohon. Mun terveellinen elämä alko jälleen kerran siitä hetkestä ja nyt oon valaistunu liikkuja. Todiste: tultiin meille yötä ja tänään ollaan taas omistettu päivä terveellisille elämäntavoille. Eikö oo hienoo aina lukee uudestaan ja uudestaan kuinka alotetaan terveellinen elämä, lopetetaan se, alotetaan uudestaan, retkahdetaan, sit taas uusiks... Hieno oravanpyörä. Olis se niin paljon helpompaa jos pysyis niissä hyvissä tavoissa eikä tarvis aina motivoida itteensä alottaan uusiks, mutta toisaalta on se niin kiva fiilis myös päättää että no niin nyt mä alan taas elää terveellisemmin...

Tässä on taas joku huippu kuva meistä treenaamassa. Kuuspäkit vaan näkyy paidan alta ja haba ei meinaa mahtuu kuvaan. Oikeesti. Harmi etten ikuistanu.

Oli muuten hyvä säkä eilen ku yöllä tultiin metroasemalle ja olin varma, ettei bussit kulje enää. Lähettiin siis alistuneina käveleen meille ja manattiin kuinka ei millään jaksais just ny, ku Ella kuuliki bussin äänen meidän takaata. Katoin että ei hitsi, 334, bussi joka menee suoraan kotiovelle. Aloin huitoon ihan hulluna ja hyppelin ylös alas jotta se pysähtyis meidän kohalle. Kuski katto meitä o____O ja pysähty tien reunaan. Sitte huomasin, että seistiin sattumoisin muutenki jo bussipysäkin kohalla. Ehkä vähän vähempiki viittominen olis riittäny...

Ja sitten vielä ostoskeskuksesta.
E: "Mihin mennää syömään?"
L: "Riippuu mitä tekee mieli. Haluuks pistaa vai patsaa?"
E: " ???... Molempia, kiitos."

1 kommentti:

  1. sun huumori vaan uppoo muhun ihan täysin! :D kiitos, ihan parasta !!

    VastaaPoista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!