Hae tästä blogista

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Ällöjä juttuja ja kivoja juttuja.

Voin sanoo että ihan pikkasen säikähdin ku olin menossa nukkuun yks ilta ja tää biisi kajahti ipodista. Latasin joskus Martan musiikkia mun soittimeen, mutta en ollu törmänny tähän aikasemmin. Kiva herätys jostain unen ja valvetilan rajamailta... "LINDA!!!"

On ollu taas ihana viikonloppu! En kyllä ymmärrä miksen koskaan kyllästy Ellan seuraan vaikka hengaisin sen kanssa 72 tuntia putkeen. Perjantaina ku oltiin vietetty aurinkoinen päivä Retiropuistossa muita urheilijoita ihaillen (itellämme oli lenkkivaatteet päällä mutta todettiin mukavammaks vaan istuu nurmikolla ja kattoo ku muut hikoilee), mentiin illalla Nicon, Juanin ja Bean kanssa ulos. Juan kerto, että koska niiden yliopistossa on siivoajat lakossa, ni niillä on karseet roskakerrokset lattioilla ja rottia vilisee siellä täällä. Kaikki oppilaat käy kuitenki vielä koulua, joten mitäs sitä turhia paikkoja putsailemaan ku hyvin näkyy toimivan.

Linda (kuka se on), Ella, Nico, Bea ja Juan.
Lauantaiaamuna lähettiin ennen aamupalaa käppäileen ympäri Rivasia, ku kotiportin jälkeen sanoin Ellalle, että nyt mulla on kyllä lenkkarissa jotaki. Avasin nauhat, riisuin kengän ja ravistelin sitä vähän, ni tadaa. Torakka tipahti ilosena maahan. Yöööök. Ja Ella nauraa. Ja Linda itkee. Ja Ella nauraa vaan kaks kertaa enemmän.

Päivällä käytiin Martan veljen Cesarin luona syömässä Madridin keskustassa. Niillä olis siis niin upee talo että pyyhin jopa sormenjälkeni vessan hanasta ku pelkäsin että ne vaatii multa korvausta omaisuuden tuhoamisesta... Ne saaki sitte maksaa asuntolainaa ainaki 2050 vuoteen asti.

L: "This oyster tastes pretty interesting. How do you cook them?"
C: "The thing is, you don't. You eat them raw."
L: "Like... How raw?"
C: "Well, it was alive until you bit it."
Jaksettiin vielä illalla käydä ulkona Ellan kanssa, en todellakaan tiedä mikä ihme ilta oli, mutta törmättiin varmaan kaikkiin mahdollisiin tuttuihin, joita Madridissa tiedetään. Jopa joku randomtuttavuus kuukausien takaa huusi "Hola, finlandesa!" ja tuli vaatimaan poskisuukkoja, vaikka ei meillä ollu mitään muistikuvaa siitä tyypistä. Kyllä meillä välähti sitte joskus puolentunnin päästä, mutta siinä vaiheessa oltiin tosi happy ettei muistettu sitä sillon ku asia oli ajankohtanen...

Jaahas ja taas tuli perhe kotiin ja mä alotan sunnuntain työillan. Mainitaan nyt vielä eilisillan nukkumaanmeno. Laitan korvatulpat ja autuas hymy huulilla meinaan ruveta nukkuun. Kuulen, ku Ella mutisee jotain ja otan tulpat pois. "Mitä?" "Sitä vaan, että enhän mä nää Suomen matseja täällä ku ei meillä oo maksukanavia." "No tuut meille kattoon sitte, öitä." Suljen silmät taas, ku kuuluu lisää mutinaa. "No mitä?" "Eiku mietin vaan että joko sulla on korvatulpat." "No voi... ÖITÄ!" :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!