Hae tästä blogista

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

L: "Kysytäänkö emännältä miten tehään munakas?" E: "Sanoiks just emännältä..." L: "No en halunnu kutsuu nimeltä ettei se tunnista!"

Ella oli meillä koko viikonlopun ja voitte vaan arvata että naurua ja huonoa läppää on kyllä riittäny. Sisällysluettelo: 2 hyvää yritystä tehdä munakasta espanjalaisittain, tuloksena 2 erittäin ällöttävää munatonnikalatomaattisekotusta, Lindalla mustelma poskessa ku Ella potkas samalla ku yritti seistä käsillä, Ella heitti mulle banaanin mut en saanu koppia ja se lensi komeessa kaaressa pois keittiöstä, 5 eri leffaa englanniks ja espanjaks, Ella säikähti Nälkäpeliä kattoessa niin että kone tipahti sylistä, uus ihana näyttelijälöytö Mario Casas. Siitä voisin laittaa ihan kuvan.

Kattokaa leffat: Tres Metros Sobre El Cielo ja Tengo Ganas De Ti. Jos ei ymmärrä espanjaa niin löytyy varmaan tekstitettyinäki.
Laitoin ny toisenki kuvan ku on niin hyvä näyttelijä. No ei vainen, ihan vaan siks ku on niin h*****in hyvännäkönen.
L: "Tää näyttelijä on tää... Austin..."
E: "Mikä AUSTIN??? Eiku nii joo! Austin... Bieber!"
L: "Mitäh?? Bieber? :D"
E: "Ei vaan se onki Ashton Kutcher!"
Hyvin tiedetään näyttelijät. Ehkä Bieberin Suomen-konsertilla oli jotain tekemistä asian kanssa.

"Ei kuolla ikinä ku nauretaan 28/9"

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Taloudenhoitajalla yökylässä.

Kyllä vain. Ootteko kummemmasta kuullu? No en minäkään. Mutta meidän taloudenhoitajan luona tosiaan vietin eilisillan ja viime yön. Juana asuu perheensä kanssa Madridin laitamilla pienessä kylässä, jonka asukasluku lähenteli kahtatoista. Niiden huushollissa asuu isä, äiti ja kaks lasta: poika 21-v ja tyttö 18-v.

Andreea (eli perheen tyttö) ei käy enää lukiolla, vaan tekee etäopiskeluja kotoa. Se ei kuitenkaan laiskottele missään määrin, vaan aamupäivän se siivoo niiden taloa ja iltapäivät se opiskelee. Näiden talossa ollaan tosi tiukilla romanialaisilla linjoilla: Perheen tyttö tekee kaikki kotityöt, eikä veljen tarvi eväänsä liikauttaa. Andreea ei saa tuoda kavereita kotiin, jos ne on poikia, eikä se saa myöskään tapailla ketään vaikka se on täysikänen. Kotiintuloaika sillä on kaheltatoista, eikä sitä päästetä näkeen Madridin yöelämää.

Kun me kuitenki Andreean huoneessa suljettujen ovien takana juteltiin, se kerto, että se on jo puoltoista vuotta tapaillu yhtä poikaa naapurikylästä. Se poika ajaa joka kerta näiden kylään nähdäkseen Andreean, ja se on kuulemma aina tosi kiltti Andreealle. Välillä niiden suhde on koetuksella, kun ne ei oikeestaan voi tehdä juuri mitään yhessä, ku Andreean pitää tosi aikasin mennä kotiin iltasin, mutta joskus ne saa olla vähän pidempään yhessä ku vanhemmat luulee että Andreea on sen kavereiden kanssa.

Mä ku luulin että mulla oli joskus tavallista tiukemmat vanhemmat. Sori kovasti äiti ja iskä, perun puheeni. Olitte ihan rentsejä. Vaikka oon vieläki katkera että jouduin joskus tuleen kotiin ennen ku omien kavereiden piti tulla hahaha. Mutta Andreea on nyt täysikänen eikä sillä oo vieläkään minkään sortin vapautta, aika karua.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

E: "Jos tää on perunaa ni mä oon kurkku."

Käytiin tänään Ellan kaa La Gaviassa. Mikä se on? Madridin suurin kauppakeskus, joka näkyy aina mun metron ikkunasta ku huitelen keskustaan. Kauppakeskus itessään on keskustan ulkopuolella, eikä sinne oo meiltä linnuntietä ku muutama hassu kilometri. Me siis suunnistettiin sinne paikallisliikenteen avulla ja saatiin aikaa vierähtään muutama tunti.
Ei vainen, huijasin. Mentiin oikeesti Ruotsiin.
Ku oltiin ihan poikki kauppojen kiertelyn jälkeen pysähdyttiin aasialaiseen syömään. Siellä otsikon lausahduksen lisäks kuultua:

L: "o_________O"
E: "Mitä söit?"
L: "Ei nyt en kyllä tosiaan tiedä."

Ella ettii wifiä:
E: "No nyt tais löytyä tän paikan oma. Nimi on tsunami."

Ja ku puikoilla syödessä ruokaa tippuu syliin ni reaktio on tietenki täydellinen pokerface, mutta suupielestä kuuluu pieni voi ei....

Ruuan jälkeen käppäiltiin vessaan, ku yleisten tilojen viereisessä huoneessa ovi on auki ja sisällä on nojatuoli.
E: "Mikä tää on?"
L: "No vauvanvaihtohuone. Ei ku siis vaipanvaihto..."

Raaaaaaaaaagh mulla kutiaa sääret ihan mielettömästi! Varmaan tuli siitä laserhoidosta en tiedä mutta en kestä en sitte millään pakko raapia hnnnnngh! (Ja kaikkia kinosti.)

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Super Mario

Joo tänään oli tosiaan vähän kummallinen päivä hhaha. Valmisteltiin näytelmä huomiseks, ja olin Super Mario, prinsessa Peach ja kuningas. Miguel oliki sitte näytelmän sankari nimeltä - Miguel.

Teen super(mario) nopeen päivityksen, koska mun pitää mennä laittaan ihan just päivällinen Miksulle. En alkupäivästä ollu ollenkaan ihmisten ilmoilla, vaan surffailin netissä ettien lisää tietoa Israelin ja Palestiinan tilanteesta ja juttelin äipän kanssa yli tunnin Skypessä.
Time for a swim ja hankkiutua eroon marioasusta.
Jaaaaaaa... Hop!
Onko vähän kivaa tulossa toukokuussa: Mummi (Muumi, Muumio) tulee tänne 1.-5.5, ja samana päivänä ku mummi lähtee, niin musiikkineroystäväni Tuomas lentää Espanjaan ja tulee punkkaan meille. Miten huippua voikaan elämä olla! Nyt yläkertaan ja täyttään velvollisuuteni aupparina ->


P.S. Kai huomasitte miten korrekti Miguel on valokuvissa...

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Baloncestoa=korista

Kiitokset korkeuksiin nyt on viimenen laserkarvanpoisto takana tältä reissulta. Sain jopa hoitolasta viuhkan lahjaks ku lähdin. En sitte tiä onko sillä tarkotus löyhytellä palovammoja vai mitä... Olin ennen hoitoa laittanu puuduttavaa voidetta hoidettaville alueille, mutta kummasti vaan se tunto palas ku laserilla alettiin säätään. Ihan ku se joka kerta sattuis vaan enemmän.

Päivä meni huikeen nopeeta, enkä ehtiny ees talosta poistua ku työt jo alkoki. Ennen iltaa kävin molempien host-vanhempien kanssa pitkät keskustelut mun ajasta täällä ja siitä, että on enää kuukausi jäljellä. Itkua ja nauruahan siinä sekottu, eikä voi muuta todeta ku että tunteita on laitettu peliin puolin ja toisin. Tää perhe on kertakaikkisen täydellinen, ja jos jotain on koskaan menny vikaan ni tiedän kyllä mihin syyttävä sormi kääntyy.
Siinä kuvissa vähän tätä työpäivää. Kerranki ku olisin iteki halunnu mennä uima-altaaseen ni ei, se kiellettiin multa laserhoidon takia. Elämä on. Hieno maja me kuitenki rakennettin pöydän alle ja pidettiin siellä ihka aito piknik. Ja kuvitelkaa, söin nallekarkkeja, mutta puoliväkisin. Mun ei tehny niitä edes mieli, mutta en vaan halunnu pahottaa Miguelin mieltä. Oon selkeesti kehittymässä tässä sokeririippuvuudessa!

Alcalan juna-asemalla eräänä päivänä:
E: "Mitä just sanoit?"
L: "Että pitää päästä vessaan."

E: "Ai. Kuulin et sanoit et oon ihana."
L: "Hahah. Kuulit vaan mitä halusitki..."

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Ällöjä juttuja ja kivoja juttuja.

Voin sanoo että ihan pikkasen säikähdin ku olin menossa nukkuun yks ilta ja tää biisi kajahti ipodista. Latasin joskus Martan musiikkia mun soittimeen, mutta en ollu törmänny tähän aikasemmin. Kiva herätys jostain unen ja valvetilan rajamailta... "LINDA!!!"

On ollu taas ihana viikonloppu! En kyllä ymmärrä miksen koskaan kyllästy Ellan seuraan vaikka hengaisin sen kanssa 72 tuntia putkeen. Perjantaina ku oltiin vietetty aurinkoinen päivä Retiropuistossa muita urheilijoita ihaillen (itellämme oli lenkkivaatteet päällä mutta todettiin mukavammaks vaan istuu nurmikolla ja kattoo ku muut hikoilee), mentiin illalla Nicon, Juanin ja Bean kanssa ulos. Juan kerto, että koska niiden yliopistossa on siivoajat lakossa, ni niillä on karseet roskakerrokset lattioilla ja rottia vilisee siellä täällä. Kaikki oppilaat käy kuitenki vielä koulua, joten mitäs sitä turhia paikkoja putsailemaan ku hyvin näkyy toimivan.

Linda (kuka se on), Ella, Nico, Bea ja Juan.
Lauantaiaamuna lähettiin ennen aamupalaa käppäileen ympäri Rivasia, ku kotiportin jälkeen sanoin Ellalle, että nyt mulla on kyllä lenkkarissa jotaki. Avasin nauhat, riisuin kengän ja ravistelin sitä vähän, ni tadaa. Torakka tipahti ilosena maahan. Yöööök. Ja Ella nauraa. Ja Linda itkee. Ja Ella nauraa vaan kaks kertaa enemmän.

Päivällä käytiin Martan veljen Cesarin luona syömässä Madridin keskustassa. Niillä olis siis niin upee talo että pyyhin jopa sormenjälkeni vessan hanasta ku pelkäsin että ne vaatii multa korvausta omaisuuden tuhoamisesta... Ne saaki sitte maksaa asuntolainaa ainaki 2050 vuoteen asti.

L: "This oyster tastes pretty interesting. How do you cook them?"
C: "The thing is, you don't. You eat them raw."
L: "Like... How raw?"
C: "Well, it was alive until you bit it."
Jaksettiin vielä illalla käydä ulkona Ellan kanssa, en todellakaan tiedä mikä ihme ilta oli, mutta törmättiin varmaan kaikkiin mahdollisiin tuttuihin, joita Madridissa tiedetään. Jopa joku randomtuttavuus kuukausien takaa huusi "Hola, finlandesa!" ja tuli vaatimaan poskisuukkoja, vaikka ei meillä ollu mitään muistikuvaa siitä tyypistä. Kyllä meillä välähti sitte joskus puolentunnin päästä, mutta siinä vaiheessa oltiin tosi happy ettei muistettu sitä sillon ku asia oli ajankohtanen...

Jaahas ja taas tuli perhe kotiin ja mä alotan sunnuntain työillan. Mainitaan nyt vielä eilisillan nukkumaanmeno. Laitan korvatulpat ja autuas hymy huulilla meinaan ruveta nukkuun. Kuulen, ku Ella mutisee jotain ja otan tulpat pois. "Mitä?" "Sitä vaan, että enhän mä nää Suomen matseja täällä ku ei meillä oo maksukanavia." "No tuut meille kattoon sitte, öitä." Suljen silmät taas, ku kuuluu lisää mutinaa. "No mitä?" "Eiku mietin vaan että joko sulla on korvatulpat." "No voi... ÖITÄ!" :D

torstai 18. huhtikuuta 2013

Pieni päähänpisto, suuri auringonpistos.

Aamulla olin just palannu reippaalta pyöräilylenkiltä ja olin vaihtaas vaatteita ku ovikello soi. Voi rutto ei taas joku randomi mainostaja, en satavarmaan mee avaamaan. Se joku kuitenki vaan jatko soittamista ja mua rupes ärsyttään jo ihan toden teolla, uskois jo että en oo tulossa ovelle! Mut sitte ku ei siitä tullu loppua ni heitin paidan niskaan ja juoksin portille, jonka takana seisoki ihka oikea Ella :D ("Eikö ovikello toimi vai mikä kesti...? -.-") Se tuli meille ottaan arskaa, ja loikoiltiin altaalla käristymässä aamupäivän tunnit.

Kuten huomaatte, Ella osas suojautua taidokkaasti jättilampulta. Ite vaan kuvittelin olevani supermies ja otin lepiä ilman päähinettä.  Lopputulos ---> Iltapäivä töiden sijasta peiton alla makaamassa kärsien auringonpistoksen aiheuttamasta pahoinvoinnista. En huomannu mitään auringonoton jälkeen enkä vielä siinäkään vaiheessa ku mentiin hakeen jätskiä ja käytiin kaupoilla H2O:ssa, mut sitte ku tulin himppuun ni PAM. Petiin.

Kyllä mä vaivoiltani pystyin kuitenki leipoon pipareita, ku luvattiin eilen Martan kanssa lapsokaiselle että torstai olis piparkakkupäivä. Valmistelin jonku espanjalaisen reseptin mukaan "pipareita", joihin ei tullu ollenkaan siirappia, vaan sen sijasta oli käytetty tummaa sokeria ja hunajaa. Hyh. Taikina oli ihan ala-arvosta ja valmiita keksejä ei ees tunnistanu pipareiks. Sitte ku annoin Miguelille maistiasen ni se ei ees suostunu syömään koko piparia ku ei maistunu samalta ku IKEA:n omat. Kyllä se aito alkuperänen vaan on parasta.
Angel tulee kotiin ja toteaa: "Jaa vasemmalla on afrikkalaiset keksit ja oikeella suomalaiset." Eh, eh, eh...

Altaalla tapahtunutta:
E: "Ei tää elämä täällä niin pahaa oo."
L: "Totta puhut. Varsinki näinä hetkinä ku kaikki on niin täydel... Wut? Lintu paskas just mun kädelle!"

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Se on kevät tullu se.

Oon ihan kamala ja huijasin kaikkia ku en jatkakaan edellistä postausta vaan teen ihan kokonaan uuden. Ihan tähän alkuun tällanen maailman tärkein ilmotusasia, että ostin itelleni jalkapallokortti-kokoelman keräyskansion. Miks? Mun teepussikokoelmaa varten o.O Mut eiks oo ihan maailman hienoin ku siinä on Ronskuttaja etukannessa? Harmi vaan että vaikka sain neljä pakettia kortteja kansion mukana, niin Ronaldo ei ollu niiden joukossa. Onks jollain vaihtaa Ronaldoa mun Messiin?
Oltiin eilen Rosan ja Ellan kaa Retirossa paistattelees päivää, ku aateltiin että ikuistetaanpa nyt tää hetki kameralle. Pyydettiin, josko vieressä nurmikolla makaileva poika vois ottaa meistä kuvan.
No joo vähän ylös meni tähtäys ku jalkojakaan näy. Oikeesti ollaan leikattu puolet tosta kuvasta pois ku yläreuna oli pelkkiä puita. Lähettiin sitte käppäileen ja yhellä suihkulähteellä kysyttiin osaavan näköseltä naiselta, voisko se ottaa meistä paremman kuvan.

No joo, siis ihan kiva... Jos tykkää patsaista. Ei muuta ku seuraavan pariskunnan luo, joka sattu oleen briteistä. Turistien ny ainaki pitäis osata ottaa kuvia ku ne käyttää kameraa koko kylän edestä.
Mä vannon että melkein höyrysty hengitys kameran linssiin ku se brittimies tunki objektiivin naamaan kiinni. Yritä nyt hymyillä kivaa hymyä ku et tiedä pitäiskö itkee vai nauraa ja sisäisesti teet molempia samaan aikaan. Aateltiin, että kokeillaan nyt vielä kerran, josko joku sais meidät mahdutettua ihan kokonaan siihen kuvaan.

No... Sai. Jeij. Ei pitäis olla liian vaativa.

Oli ihan huippupäivä tänään taas ku Ellan kaa mentiin Alcala de Henaresiin (Ellan hoodien lähellä) shoppaileen ja kierteleen. Nautittiin 34 asteen lämmöstä, pilvettömästä taivaasta, jäätelöstä ja upeella espanjantaidolla ostetuista mansikoista myyjäki totes että "et tainnu tajuta mitä just sanoin?"Oli hei vähä häry supermaketti näillä. Jos kanto ylimäärästä kassia kauppaan tullessa, se piti laittaa muovipussin sisään ja sinetöidä kiinni kauppareissun ajaks. Säädettiin sellaset viis minuuttia teippauskoneen ääressä ennen ku vartija tuli auttaan meitä ja pussin sulkemiseenhan meni tosiaan sen kaks sekuntia. Hei hei vaan :)
Tää kuva vois melkeen olla tältä päivältä mutta ku ei oo. Tää on viime sunnultailta ku oltiin menossa huvipuistoon.
Ku aikasemmin sanoin että lisäilen vielä puistosta kuvia niin tässä nyt muutama.
No oli aika harva muutama näköjään haha :D Ollaan keskitytty liikaa nauttimiseen ja kuvia on unohtunu ottaa.
Autoin muuten Juanaa siivoon alakerran tänään! Eli toisin sanoen oman huoneeni heh. Oli pikkasen kiusallinen hetki ku mulla on täällä matala avokirjahylly, jonka toista seinämää peittää sohva, joka on sen "tausta". Pyyhin sitte uutterana pölyjä hyllyiltä, mutta tietenkään en jaksanu ruveta siirteleen tavaroita hyllyiltä vaan pölyttelin vähän sieltä täältä niin että näytti kutakuinki kivalta. Vannotin Juanalle että joo joo siivosin jo kirjahyllyn. "Okei, no siirretään sitte seuraavaks sohva ja pyyhitään se." Ööööööö... How about no? Sohvan takaa kirjahyllyn takaosastahan paljastui... tättärää! Sysimusta kerros vuosien takaisia tomuja, jotka ahkerana olin muka tappanu puoli minuuttia sitte. Niin no katos kun köh köh... Siinä kävi vähän sillä lailla että...

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Viikonloppu myöhässä.

On ollu kyllä niin kivaa viime päivinä ettei voi sanoin kuvailla. Kuten videosta näkyy visitoitiin viikonloppuna "Parque de Atracciones" -huvipuistossa ja nautittiin kauniin kauniista keväästä. Lämpö on vihdoin saapunu tänne etelään ja vaikka Niagaran putoukset avautuu joka kerta auringon alla, niin ei näitä ilmoja vaihtais pois mistään hinnasta.
L: "Nyt varmaan ruskettuu kasvot."
E: "Nyt varmaan palaa kädet."
Sallin jopa itselleni jäätelön, woop woop!
Toteutetaan Ellan kanssa tosi hyvin espanjalaista elämää ku ollaan hengailtu Retirossa, käyty illalla syömässä ulkona tapaksia ja jopa juteltu keskenämme paikallisella kielellä aamulenkillä. Häftigt. Täällä ei muuten virka-asut juurikaan miestä pahenna, poliisit saattaa kääntyä kattomaan perään ja palomiehet tööttäilee punasen autonsa torvea ohi ajaessa. Suomessa ykski vilkasu ja saa potkut haha.

Hei en oo vieläkään saanu Ellalta kaikkia kuvia niin lisäilen ja jatkan tätä postausta joskus myöhemmin. Ahora voy a subir, tengo que cenar = Nyt nousen yläkertaan, pitää mennä syömään :D

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Teknisiä ongelmia

Kirjottaisin ihan tosi mielelläni kivan postauksen viikonlopusta, mutta nyt teidän täytyy venailla jonki aikaa ku Ellalla on kaikki kuvat ja bittimaailma ei tykkää meistä tällä hetkellä. Lisäks mulla on ollu niin hullun kivoja päiviä että en oo ees avannu konetta pitkään aikaan ja oon ihan out mitä maailmalla tapahtuu. Mutta yritän tässä palailla asiaan jos en huomenna niin ainaki seuraavana huomisena!

P.S. Täällä on kuuma. Muy kuuma.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Piis of keik.

Oon löytäny uuden lempparilenkkipaikan. Retiropuisto. Se on Madridin keskustassa oleva tosi iso puisto, jossa luonnollisesti on joka päivä paljon ihmisiä kävelyllä, piknikillä, soutelemassa, urheilemassa, lasten kanssa leikkimässä ja sitä rataa. No minä ja Ella päätettiin mennä sinne vähän jumppaileen, mutta keskittyminen herpaantu ku käveltiin ulkoilmakuntosalin kohalle. Nuoret miehet siellä vaan pumppaili ihan rentsisti ilman paitaa ja teki mitä ihmeellisempiä akrobatiatemppuja telineissä. Ei niinku paha tai silleen. Voin sanoo että vähän aikaa meni ennen ku saatiin ittemme oikeesti liikkeelle ja tekeen sitä, mitä alunperin tultiin puistoon tekeen...
Kerrassaan ihanaa että Ella oli intervalliharjotusten jälkeen kameran kanssa valmiina.
En tiä mikä terveyspuuska mua vaivaa, mutta tää viikko on ollu yhtä liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja. Eilinen oli kyllä kaiken huippu. Aamulla heräsin aikasin espanjantunnille, jonka jälkeen vietin koko päivän Angelin klinikalla seuraten sen työtä ja tutustuen osteopaatin maailmaan. Oli ihan älymielenkiintosta, enkä ees tajunnu että en ollu syöny mitään koko päivänä ennen ku tulin yheksältä kotiin ja huomasin että söin mun päivällisen kahessa minuutissa. Jos opettajan ammatti ei lopulta iskekään ni voisin harkita fysioterapeuttiopintoja... Ai niin ja se syy miks eilinen oli niin huippu oli se, että mun tavallista rankemman pilatestunnin lisäks osallistuin vielä kahdelle seuraavallekin pilatestunnille ja loppuillasta ei jalat enää tahtonu kantaa. Angel anto mulle uuden lempinimen "maquina" eli "kone", koska se ei nähny mun sisäistä kärsimystä ja luuli että kaikki liikkeet oli mulle piis of keik.

Heti ku olin syöny päivällisen ja heittäny pikasuihkun, Nico tuli hakeen mua sen ja Juanin kaa ulos. Koko päivä ollu täynnä ohjelmaa ja sitte vielä päätin sen ylitsevuotavan fiksuihin keskusteluihin, joihin en omalla yleissivistyksen tasollani osannu sanoa puoltakaan sanaa, mutta opin taas enemmän ku viikon aikana koulussa. Kivoja nää älykkäät nuoret, vois ruveta sellaseks isona. Ei vaan nyt tuli ristiriita. Sit en oo enää nuori. No mut älykkääks kuitenki alan.
Tän aamun tunnelmia: Lapset pelaa ulkona pesistä siihen asti, että kaikki pallot on lentäny aidan yli naapureiden pihoihin ja joudun niiden kanssa lähteen metsästään palloja takasi. Toinen naapuri oli ihan ystävällinen, mutta astetta nolompaa oli herättää omanikänen nuori tyttö sen kauneusunilta ja se tulee aamutossuilla ja lilassa pyjamassa vahtiin että nopeesti poimittais omaisuutemme sen takapihalta. Eeeehehe... Sortsi.
Ai niin vähän naurettiin eilen klinikalla, ku tarjouduin puhdistaan Angelin lasiseinän, johon oli jääny kädenjälkiä yksien oppilaiden tasapainoharjotusten jälkeen. Angel anto mulle rätin ja puhdistusainetta, ja rupesin hinkkaan seinää. Lopputulos: Ihan hirveet tahrat koko seinän leveydellä ku se putsari oli liian vahvaa eikä kukaan voinu kattoo sitä seinää nauramatta itteensä pilalle. Onneks oon niillä aupparina enkä siivoajana...

Täällä on ollu harvinaisen kylmä kevät, mutta ens viikon säätiedotus lupailee onneks jo asteita 20 ja 30 asteen välillä. Jesjesjes, vihdoinki! Tätä on odotettu. Jos tän päivän vielä kestää niin huomenna pitäis jo olla rutkasti lämpösempää. Mut enköhän mä tänään selvii, meillä on Hellurein kanssa kivoja suunnitelmia viikonlopun varalle. ;) Nyt ei sitte muuta ku nauttikaa Suomen keväästä ja jaksamisia kaikille opiskeluissa!

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Nolouden multihuipentuma.

Hei, olen Linda ja olen alkonolosti. On yks juttu, jota en oo lukijakunnalleni tähän mennessä jakanu. Tää tapahtu maaliskuun alussa ja oon siitä lähtien käsitelly tätä traumaattista tapahtumaa ja kertonu tän vaan kaikkein lähimmille ihmisille. Mutta nyt alan pikkuhiljaa pääseen yli kamalasta muistosta ja oon valmis kertomaan sen teille. Saa nauraa, en pistä pahakseni. Mä nyt vaan oon vähän tällanen.

Eli... Angel ku valmistelee tota mun vinoa alaselkää pilateksen avulla, niin aattelin samaan syssyyn alottaa myös pepputreenin päästäkseni kivaan kesäkuntoon. Angel näytti mulle tehokkaita liikkeitä, joita mun pitäis tehä pari kertaa viikossa. Mä halusin tietenki että mulla olis "ennen ja jälkeen" -kuvat vertailun vuoks, joten ei muuta ku housut pois ja alusvaatteilla kameran eteen poseeraan. Ihmettelin itekseni että kuinka voi näyttää niin kummalliselta takaa päin, ja päätin että siirrän kuvan suoraan koneelle hypersalaiseen kansioon, jottei kukaan koskaan ikinä eikä missään tilanteessa näkis sitä.

Väliaikasesti ennen kuvan siirtoa tyydyin vaan piilottaan kameran, kun yks espanjalaiskavereista kysy jos lähtisin niiden kaa illaks uloks. No tottakai mä olin valmis lähteen ja nappasin nopeeta kaikki kamat mukaan ja hyppäsin seuraavaan bussiin. Illan aikana otettiin Lauran luona mun kameralla paljon kuvia, joista yks on täällä mun blogissaki. Yks poika, joka edellisenä päivänä oli herkästi paljastanu mulle tunteensa (epäilen, että ne tunteet ei ollu niin herkkiä...), kysy, saako se kattoo illan aikana otettuja kuvia. "Tottakai", vastasin. Jaaaaaaaa sitte varmaan arvaatte mitä tapahtu...

"WHAAAAT?!" Sen pojan silmät levähti selälleen ja se katto mua ku olisin just kertonu olevani Marsista ja riuhtasin refleksinomasesti kameran pois sen kädestä. Näin vaan mun perseen levähtäneenä ruudulle ja poistin kuvan niin nopee ku osasin ja mielessäni toivoin vaan "Please, maa, nyt olis sun tilaisuus. Nielase mut, por favor." Ilmeki oli varmaan näkemisen arvonen, kasvoilta kuvastu mun sillä sekunnilla alkanu itsemurhavietti. Olin niin järkyttyny etten pystyny ees selittään kunnolla, että oon just alottanu reenaamisen ja piti ottaa kuva ja seliseliseli... Eikä yhtään auttanu että se poika vaan jatko mun kattomista näin: o______O

En mäkään pitäis ihan normaalina ihmistä, joka pitää kamerassaan kuvia omasta takamuksestaan (ois pitäny sanoo, että tossa en oo muuten minä vaan naapuri, mutta liian myöhästä nyt). Olis se ny ollu ihan kohteliasta jos se tyyppi olis vielä puhunu mulle sen jälkeen, mutta sen entinen jokapäivänen juttelu on loppunu ku seinään ja mä vaan itsekseni naureskelen että taisin säikyttää sen pahimman kerran :D Ei mun elämä ihan joka päivä ruususta oo. No niin, nyt oon julkisesti pahimman nolouteni vähään aikaan, ei midist. Tästä on hyvä jatkaa.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Mac.

Eeeeeiks oo söpöö että nää teki mulle omat tunnukset perheen koneelle viikko sen jälkeen ku olin saapunu tänne? On mulla omaki läppäri, mutta nää halus et tunnen oloni tervetulleeks.
Meidän perhe on omenankannattajia. Iphoneja, iPodeja, iPad, MacBook Air, tää pöytäkone... Oon ihan noob ku mulla on vaan veljen vanha iPod ja siitäki rikoin just kuulokkeet.
...mikä on syy siihen, että pöllin Miguelin kuulokkeet ja käppäilen ne päässä ulkona samalla ku käyn lenkillä. Muuten synkkä lenkkiasu saa vähän väriä ku laittaa limenvihreet kuulokkeet päähän.
Tulin tosiaan kertomaan näinki tärkeitä asioita ku tietokoneen käyttäjätilin ja kuulokkeiden käytön. Omat Sennheiserit okei isoveljen omat... sori Luukki meni rikki Verassa ku lenkkeillessä en jaksanu enää kuunnella musaa ja laitoin iPodin juoksuhousujen takataskuun. Seuraavan kerran ku kuuntelin laitteelta musiikkia, ihmettelin ku ääni kuulosti siltä ku olis simpukka korvalla sitä kuunnellu. Mun kuulokkeet oli uiskennellu omassa hikivaltameressään ja nyt niissä on ikuinen meren kaiku taustalla...
Abuelo vähän leikkelee Serranokinkkua. Meidän koti muuttu tavernaks ku sisälle kannettiin possun jalka. Yyyyh.
Mun päivät on sisältäny viime aikoina paljon itsekuria ja mielenhillintää. Mielenhallintaa. Kumpi se on vai onko molemmat sanoja? Tulevaisuuden ammatti: äikänopettaja. Mulla on paljon tavotteita ennen Thaimaan reissua ja yks niistä on terveellisemmät elämäntavat. Kulmakarvojen kasvatus on toinen, joka on hyvä mainita haha.  :D Hups Miguel tuli kotiin, nyt täytyy mennä töihin! Morno.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Dementia vaivaa.

Eehheh, oon kyllä niin huono bloggaaja välillä ettei toista. Välistä mä yksinkertasesti unohdan kirjottaa ku on niin paljon muuta tekemistä ja parin päivän tauon jälkeen muistan että ai niin kerrotaanpa nyt äidille että oon elossa. No täällä mä nyt oon (elossa, jos jollekulle ei tullu selväks vaikkei kyllä siltä ihan tunnu, kerron kohta miks) eikä mulla oo mitään kuviakaan tänne laitettavaks, hyvää työtä tyttö pieni.

Oon viikonlopun viettäny Ellan kanssa, se on kyllä mun ryhmäterapiavertaistukeni täällä erittäin kummallisen elämän keskellä. Käytiin eilen Pohjois-Madridissa yhessä ostoskeskuksessa ja vakaasta säästämispäätöksestä huolimatta yhet shortsit hyppäs mun niskaan ja vaati päästä mukaan. Yritin kyllä sanoa niille että sori ei pyge, mutta ne jostain syystä tiesi että mun vaatekaapissa olis pulaa kesäpökistä. Oli siis aika pattitilanne ja annoin niiden tulla mukaan jos ne vannois etten tunne morkkista joka kerta ku katon niitä. Ja ne piti lupauksensa. Jeeeee!


Kuvitelkaa tähän väliin joku kiva keventävä kuva shortseista mun niskassa. Tai jalassa. Tai missä vaan.

Kaupoilta mentiin Ellalle syömään ja reenaileen. Vedettiin joku ruton intervalliharjotus, ja vaikka luulin että se olis joku perus satujumppa niin enhän meinannu päästä lattialta ylös enää sen jälkeen. Perjantai-iltojen pilateski oli ihan hiirihyppelyä verrattuna tohon. Mun terveellinen elämä alko jälleen kerran siitä hetkestä ja nyt oon valaistunu liikkuja. Todiste: tultiin meille yötä ja tänään ollaan taas omistettu päivä terveellisille elämäntavoille. Eikö oo hienoo aina lukee uudestaan ja uudestaan kuinka alotetaan terveellinen elämä, lopetetaan se, alotetaan uudestaan, retkahdetaan, sit taas uusiks... Hieno oravanpyörä. Olis se niin paljon helpompaa jos pysyis niissä hyvissä tavoissa eikä tarvis aina motivoida itteensä alottaan uusiks, mutta toisaalta on se niin kiva fiilis myös päättää että no niin nyt mä alan taas elää terveellisemmin...

Tässä on taas joku huippu kuva meistä treenaamassa. Kuuspäkit vaan näkyy paidan alta ja haba ei meinaa mahtuu kuvaan. Oikeesti. Harmi etten ikuistanu.

Oli muuten hyvä säkä eilen ku yöllä tultiin metroasemalle ja olin varma, ettei bussit kulje enää. Lähettiin siis alistuneina käveleen meille ja manattiin kuinka ei millään jaksais just ny, ku Ella kuuliki bussin äänen meidän takaata. Katoin että ei hitsi, 334, bussi joka menee suoraan kotiovelle. Aloin huitoon ihan hulluna ja hyppelin ylös alas jotta se pysähtyis meidän kohalle. Kuski katto meitä o____O ja pysähty tien reunaan. Sitte huomasin, että seistiin sattumoisin muutenki jo bussipysäkin kohalla. Ehkä vähän vähempiki viittominen olis riittäny...

Ja sitten vielä ostoskeskuksesta.
E: "Mihin mennää syömään?"
L: "Riippuu mitä tekee mieli. Haluuks pistaa vai patsaa?"
E: " ???... Molempia, kiitos."

torstai 4. huhtikuuta 2013

7 viikkoa jäljellä

Alkaa huomaan että aikaa on tullu vietettyä täällä jo jonkin verran. Mihin ikinä meinaa Madridissa mennä, niin huomaa että on käyny siellä aikasemminki. Tänään käytiin kattoos viimenenki erikoisuus eli härkätaisteluareena, mutta muuten alkaa olla kaupunki läpikoluttu.
E: "Toi se sitte jaksaa. Seittemän kuukautta toi sama mies on huudellu kadulla 'Paellaa' eikä kukaan vieläkään mee sen ravintolaan."

Täällä kaikki menee ihan tavalliseen rataan. Miguelin kanssa innostuttiin kokoomaan dinosauruksia yks päivä, meidän piti vaan eka hakata fossiilit kiven sisästä esiin ennen ku kaikki luut oli kasassa. Kun Miguel oli 2 minuuttia heilutellu lekaa ja äiti otti ylpeenä pojastaan kuvan, arvatkaa kuka sai ettiä loput muinaisjäänteet kivikovasta sementtimössöstä? Kädet rakoilla hepposilla muovityökaluilla kituutin varmaan tunnin niitä luita esiin, jotta Miguel sais dinonsa kokoon. Sit ku kova työ oli takana niin tietenki jouduin vielä kokoamaanki saurukset ku Migge ei jaksanu. Tästähän mulle maksetaan...
Näyttää kivalta, mutta noita oli kolme ja yhen purkamiseen meni laittoman paljon aikaa.
Eilen meni seittemän viikon raja rikki. Ei enää kovin paljon aikaa jäljellä niin oonki jo takasin Suomessa. Hassua. Vastahan mä tänne tulin. Mutta täytyy kyllä sanoa että on Madrid jo aika nähty mesta, eikä mikään paikka maailmassa voita omaa kotia. Kun nää säätki tästä lämpenis... Maaliskuu oli sateisin miesmuistiin, vielä koskaan ei oltu mitattu niin sateisia lukemia täällä. Kevät on muutenki kylmin pitkään aikaan, eikä t-paidassa voi kulkee muualla ku rannikolla. Ja sinne on 400 km säde mihin suuntaan ikinä mittaatkaan...
Sit kuitenki on niitä hetkiä, kun aattelee että eihän täältä nyt voi kotiin lähteä. Niinku esimerkiks ku sain tän tekstiviestin:
"Miguel just said he wishes you were his sister and that you could stay with us forever... Kisses, Marta."
Kyllähän siinä herkisty kovempiki kananmuna.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Mä. Oon. Kotona!

Palattiin muutama tunti sitte takasin Madridiin. Mitä mä teille Verasta tällä kertaa kertoisin... Ei satanu. Hieno homma, oli aurinkoa ja lämpöä. Mitä muuta? No eipä juuri muuta ja siinähän se ongelma olikin. Meinasin nimittäin kuolla tylsyyteen! Aina ku mulla oli vähän vapaa-aikaa "ei mitään" -tekemisestä, jouduin kuluttaan kaiken energiani tekemättömyyteen ja laiskottelemiseen. Jonkun mielestä saattaa kuulostaa tosi ihanalta, 7 päivää paratiisissa auringonpaisteessa eikä mitään tekemistä, mutta mä ajauduin mielisairauden partaalle. En oikeesti tiä montako kertaa viikon aikana kirjotin päiväkirjaan "Tuun hulluks!"

Viikkoni kohokohtia oli: 9 minuutin, 7sekunnin puhelu Ellan kanssa, kävely lähikylän vuorella ja kaapista löytyneen James Bond -leffan kattominen. Kaikkineen aikaa näihin kului yhteensä kolmisen tuntia. Ne loput 165h sitte... No jeba, oon ihan tyytyväinen että oon takasin Madridissa ja oman rakkaan läppärini äärellä viikon tauon jälkeen. Kulissien takana oon selkeesti ihan tavallinen nolife nettiriippuvainen :D
No niin sitte alotetaan näiden kuvien kanssa. Laitan eka pictureita sieltä lähikylästä, johon tehtiin päiväreissu.
Oma kuva tietenki heti alkupäähän. On tää blogi vaan niin mainio keino pönkittää egoa. Onneks kuvaki on näin onnistunu ja malli luonnollisessa asennossa = "wait a sec tallasinko just torakan?"
Siinä nyt se kylä. Koko kylä. Sain sen mahtuun yhteen kuvaan hoho.
Ja vuoren päältä maisemia.
Lue edellinen kuvateksti.
Lue edellinen kuvateksti.
Miten ihmiset kuvittelee, että lasten kanssa reissataan.
Miten niiden kanssa todellisuudessa reissataan.

Näiden kesäasunto on tosiaan sellasella aidatulla alueella, jonka sisällä on pieni "kommuuni". Monet Martan ystävät on ostanu samalta alueelta kämpän, ja joka päivä mentiin syömään sellasissa yli 30 hengen porukoissa. Nehän vasta ratkiriemukkaita hetkiä olikin. Lapset istu yhdessä pöydässä ja piti omaa elämäänsä, aikuset toisessa ja pälpätti ittensä henkihieveriin. Minä istun hiljaa mitään ymmärtämättä kolme tuntia, syön mitä nenän eteen tuodaan ja mietin 5 minuuttia kaataako lisää vettä vaiko ei, koska jos kaadan niin mulla ei oo taas mitään tekemistä puoleen tuntiin.
Tosiaan oikeesti söin kaiken mitä mulle tarjottiin, kalmareista simpukoiden kautta rapuihin.
Onneks ei kuitenkaan tullu luvattuja sateita ja sain nauttia lämpimistä keleistä. Huomatkaa mun oiva säärien suojaaminen.
¡Hala Madrid!
Tässä mun tylsyydentappamistuloksia.
Bueno. Tässä sitä kuitenki nyt ollaan ja ihan kiva muisto jäi tästäki reissusta vaikka tylsä oliki. Kulutin Martan kaiken kuukasittaisen datan loppuun ku surffailin sen ipadilla (oli hyvät aallot merellä) ja söin taas itseni raskaaks. Nyt alkaa taas arki ketä yritän huijata, mikä arki... ja näin ens alkuun aattelin karata täks yöks Ellalle. Se saa 100% varmuudella mut toipumaan tästäki kokemuksesta! Se olis sitte adiós ja hasta hora :)