Hae tästä blogista

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Ötökän elämää ja vähän politiikkaa.

Nyt on väsy, ei jaksa kirjottaa pitkästi. Tulin kuitenki sanoon heippa, koska lähetään huomenna Veraan koko pääsiäisviikoks enkä tuu päivittään blogia pitkään aikaan. Lapsilla on täällä siis koko viikko lomaa, aikusilla muutama päivä viikonlopun lähellä niinku Suomessaki. Täällä kuulemma sataa poikkeuksetta ihan joka pääsiäisviikko, ja täksikin viikoks on luvattu rutkasti sateita. Säätiedotuksen mukaan Veran yllä ei pitäis olla juurikaan sadepilviä, mutta saa nyt nähdä miten käy. Ei harmita vaikkei tuu aurinko esiin ku en saa edes ottaa aurinkoa! Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista vai miten se meni...

Eilen olin koko päivän Ellan kanssa, ja ku eka oltiin oltu niillä muutama tunti, tultiin meille yöks. Mun huoneeseen ilmestyy joskus öisin torakoita vessan lavuaarista, ja jostain syystä ne aina käppäilee mun huoneen kuntosaliosan ikkunaa kohti. Mutta aina ku bongaan niitä, ne makaa selällään ja leikkii kuollutta. Ruvettiin Ellan kaa spekuloimaan ötökän elämää
E: "Rauhallinen yö, ei mitään kiirettä määränpäähän."
L: "Oi ikkuna! Vapaus!"
E: "Voi ei, aamu tulee. Pitää alkaa kiirehtiä. Eikä, nyt se (Linda) heräs, pitää leikkiä kuollutta *leikkii kuollutta*"
L: "... :D"
Ihme juttuja, ei ees kuulosta hyvältä kirjotettuna :D
Saanko esitellä Nicon ja kumppanit: Mario (toka vasemmalta) ja Juan. Yks sälli puuttuu kuvasta, en tiä missä se hillu tähän aikaan.
Olin tänään koko päivän Nicon seurassa. Me nähtiin puoli kaheltatoista aamulla, ja tulin kotiin kaheksan perästä illalla. Aika meni ihan siivillä ku juteltiin sen kanssa. Nico on ihan hirmu älykäs kaveri ja sen kanssa oli ihan hullun mielenkiintosia keskusteluja. Koska Nicon suku on alunperin Palestiinasta, se kerto mulle siellä käytävistä sodista, ja mitä siellä päin oikeesti tapahtuu vastapainona sille, mitä mediassa kerrotaan. Olin ihan ällistyny, että esimerkiks Gazan alue on rajattu muurilla, ja sen sisällä asuu yli miljoona palestiinalaista, vaikka se on ihan minimaalisen kokonen (leveys 7-13 km, pituutta en muista mutta kattokaa kartasta). Muut palestiinalaiset on ajettu pois Israelista (joka on valtio, joka perustettiin maailmansotien jälkeen Palestiinan päälle, jotta juutalaiset vois muuttaa sinne), eikä niillä oo mahollisuutta taistella niiden oman maan puolesta, koska ne ei saa juuri mistään aseita, kun taas esim. USA tukee aseellisesti Israelia, koska ne hyötyy toisistaan varallisesti.

Voisin selittää tosta aiheesta ihan kympillä vaikka kuinka paljon, mutta koska kukaan ei varmaan odota lukevansa Palestiina-tietoiskua mun blogista, niin linkkaan teille vaan videon joka on vaan puoltoistatuntia pitkä..., jotta ne, jotka haluaa vähän avata silmiään voi kattoo sen youtubesta ja tietää jotain sellasta, mille ei voi vaan viitata kintaalla sen jälkeen, ku siitä on kuullu. Kun ihmettelin Nicolle, että kuinka ihmiset ei tiedä tästä ja kaikista ihmisoikeuksien rikkomisesta, mitä siellä tapahtuu, se vaan totes että media on paljon kontrolloidumpaa ku ihmiset edes tajuaa. No niin se video ja mä vaikenen:
OCCUPATION (The real tragedy mainstream media won't teel you about) 

Aiheeseen liittyvä kuva kartasta, jonka bongasin niiden himasta.
Ja aiheeseen mitenkään liittymätön kuva lipuista, jotka bongasin niiden himasta.
Nyt on pakko päästä nukkuun tai pää räjähtää. Päivän saldo: Ellan kanssa kiva aamu, käytiin lähikukkulalla aamureippailees, nopeet kaheksan tuntia niin, että päivä sujahti ohi ihan liian nopeeta ja yks missattu skypekeskustelu Marian kanssa ku kaiken tän aivoriihen keskellä unohdin, että meillä piti olla juttukerho tänään. Vähän ketuttaa, mutta bueno, aina ei voi onnistua. Hasta luego amigos, lähen ottaan lepiä mun pitkäaikaislomasta!

torstai 21. maaliskuuta 2013

C8

Jahuu voin ilokseni kertoa että oon löytäny taas uuden mukavan tuttavuuden! Nimittäin yks suomalainen tyttö Espoosta tuli Matrittiin muutama päivä sitte ja käytiin jo yhessä ulkona syömässä ja (oon kyllästyny sanoon tässä vaiheessa aina yllätyyyys) Llaollaossa herkuttelees. Meidän piti ottaa kivoja kuvia meistä, mutta ei siitä tullu yhtään mitään, joten saatte tällasta sekundakamaa nähtäväks.
Montaditoksen euron päivät. Tuolta lähtiessä jonkin matkan päässä Rosa huutaa: "Mun laukku!" Ja rynnättiin silleen
hakeen sitä. Onneks joku tarjoilija oli jo ottanu sen talteen, koska mulla on vähän liikaaki kokemusta tästä näiden espanjalaisten "rehellinen kansalainen" -mentaliteetista.
"Excuse me, could you take a picture of us?" "Yeah, sure! *click* Is it okay?" "Yep, sure. Thanks. No hyi rutto!"
Aika häiritsevää ku istuu ulkona ja nauttii ihanasta auringopaisteesta ja sitte kerjäläiset ryntää apajille. "Por favor, osta mulle yks Llaollao, mulla on nälkä". "Mulla on kolme lasta ja koira ja viis kukkoa, hevonen, vuohi ja seitsemät rattaat uskotaan, uskotaan, anna rahaa".  Jos auttais jokasta rahaa pyytävää, olisin viidessä minuutissa varaton ja saisin ite liittyä niiden joukkoon. Kerjäläiset on tosi karua katseltavaa enkä oikein tiedä, mitä niistä pitäis ajatella. Tähän mennessä oon auttanu vaan yhtä miestä, joka seisoo joka aamu meidän aamupalakahvilan ulkopuolella ja tervehtii iloisesti hyvää huomenta. Antaisitko ite rahaa sellaselle, joka sitä pyytää? Entä sitten, kun niitä tulee vastaan kymmeniä päivän aikana?

Rosa tuli kanssa Madridiin opettaan perheen lapselle englantia. Espanjalaisilla on aika kova luotto meidän suomalaisten kielitaitoon ja me ollaan tosi kuuluisia täällä meidän hyvän koulutussysteemin ansiosta. Mut ei mekään aina ihan kympillä vedetä, havainnollistavana esimerkkinä Rosa:
"Mun host äiti kysy multa just että mikä on kurkku *osottaa kaulaansa* englanniks, mutta en millään muistanu sillä hetkellä mikä se on. Sitte ku en kehdannu myöntää, etten tiedä ni sanoin että se on 'köörk'. Kelaa! Kylpyammeki on meidän perheessä showerpool." :D
Appelsiinien hyökkäys!
Ai että käsivarret ihan kipeinä ku olin eilen aamulla rokotettavana Thaimaata varten. Ajattelin ihan kauhulla sitä hetkeä, ku joku toistaitonen espanjalainen pistää mua sellasella metripiikillä, ja varsinki ku sain kuulla että muhun laitetaan kolme rokotetta ni aloin jo ikävöimään ala-asteen terkkarin pehmolammasta, jota sai pitää sylissä rokottamisen aikana. Sitte ku vihdoin istuin tuoliin ja noin viiskymppinen nainen kaivo rokotteet esille, en ees ehtiny kissaa sanoa ku se oli jo pistäny mua ekan kerran. Hämmästyneenä katoin, että menikö se rokote oikeesti sisälle ku se vaihto kättä ja *zup* *zup* ja olin täyssuojattu thaikkutauteja vastaan. Meni varmaan 10 sekuntia yhteensä. Mutta se nainen kerto, että se on kymmenen vuoden ajan pistäny joka vuosi yli 3000 rokotetta, joten sillä oli jo käsi harjaantunu. Gr8 job m8.

Ai niin ja selitän noi appelsiinit tuolla randomisti hillumassa välissä. Tein tänään mehua ja ku ne oli niin kivan näkösiä ni päätin ottaa kuvan ja laittaa tänne blogiin. Upeita espanjalaisia appelsiineja, on niin eksoottista että... Kukaan ei varmaan oo nähny noita ennen, niin toi on sellanen kiva mandariinia isompi hedelmä, josta saa puristettua hyvää mehua. Ja jos haluu niin sen mehun voi siivilöidä, mutta se on parempaa jos hedelmälihat on joukossa. Sokeriaki voi lisätä mut ei jos on dieetillä. Tiedän, oon c8. Meen nuqq.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

¡Feliz Cumpleaños Miguel! ( + Että Toledossa kävin...)

Ihana aamuherätys seiskalta kun synttäripoika tulee innoissaan herättään mut "et säkään nukkuis jos olis sun syntymäpäivä". Ai en vai... Nousin kuitenki ylös ja seurasin Mikkeä yläkertaan, missä sen lahjat oli kerätty olkkarin pöydälle niin, että se saa herätä nähdäkseen suunnattoman lahjakasan. Okei ei se ollu ihan hirveen suunnaton, mutta lapsen silmissä varmaan oli. Miguel availi innoissaan lahjoja, joista suurin osa oli kirjoja joko englanniks tai espanjaks. "Oh, a book. Oh, another book. Again a book. A book... And a book. A book." :D
Raukka lapsi, onneks joukossa oli muutama kiva lahjaki kuten juna, iPod ja koottavia dinosaurusfossiileja.
Olkkari me koristeltiin lastenkutsuja varten. Ryhmä lapsia koulun lounasajalla tänne syömään, huh!
Eilen täällä oli joku vapaapäivä ja hyödynnettiin se hostvanhempien kanssa menemällä lähikaupunkiin Toledoon visiitille. Se oli Espanjan pääkaupunki ennen Madridia joku tuhat vuotta sitte ja se oli täynnä vanhoja hienoja rakennuksia. Kuvia niille, jotka haluu kattoa. Jos et halua kattoa niin sulje silmät ja skrollaa alaspäin. Paitsi en tiedä onko siellä enää mitään tekstiä ku en oo kirjottanu tätä postausta vielä niin pitkälle. Saa nähä miten käy. Jos oikein tiukkaa tekee kuvien kanssa niin pyydä kaveria kattoon alhaalta onko siellä mitään.
Lapsoset pienoiset on meillä just syömässä ja kaikki istuu nätisti selät suorana hiljaa ruokapöydän ääressä ja syö. As if. Hirrrrrrvee meteli kuuluu yläkerrasta, hyvä ku kuulee mitä blogiinsa kirjottaa. Arvatkaa kuka on täällä myös ;) Lucía. Nuorta romanssia ilmassa. Vois nyt nousta tonne yläkertaan hakeen jotain syömistä, nää espanjalaiset syö ihan säälittäviä aamupaloja. Kuppi kahvia ja pari keksiä, hei eihän sillä elä kukaan! Paitsi just ne espanjalaiset.
Mun piti eilen illalla kirjottaa Toledosta postaus, mutta alettiin koota Miguelin synttäripalapeliä (kyllä, juhlittiin sen synttäreitä perheen kesken viikonloppunaki). Meidän piti koota se Miguelin kaa, mutta se jakso laittaa kolme palaa ja me aikuset jäätiin kokoamaan tota pitkälle yöhön. Rutto ku oli vaikee vaikka se oli "lapsille".
P.S. Angel sano mulle tänä aamuna ihan onneissaan: "Linda, sun perse on kasvanu!" Jaa kiitti :D Mut se johtuu siitä että meillä on jos jonkinlaisia projekteja meneillään mun kehon kanssa pilateksessa.

P.P.S. Marta kommentoi ylempää tapahtumaa tänään ruokapöydässä: "Mm, en tosiaan tiedä onko se sun treenin vai kaikkien sun syömien herkkujen ansiota."

Kiitos rakkaat hostvanhemmat, mäki teitä.<3

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Time is running out! (Kellä tuli mieleen Muse?)

Apua. Apua apua apua. Karu totuus tuli just vastaan ku Ella oli vähän vilkassu kalenteria ja enää 10 viikkoa siihen ku lähetään kotiin. Eihän se oo just mitään! Vaikka niin auvoisasti oon aatellu miten ihanaa se on palata keväällä kotiin, niin nyt tuli sellanen olo että mitä ihmettä, ei nyt vielä. Mulla on vaikka kuinka tekemistä ja nähtävää jäljellä ja aika loppuu pian kesken. Aattelen mielessäni että oonko nyt varmasti käyttäny aikani täällä hyvin ja jääkö mua harmittaan joku juttu, jonka oon jättäny tekemättä (en kyllä keksiny yhtäkään asiaa onneks) ja yritän miettiä pääni puhki mitä sellasta on jäljellä, joka ehdottomasti pitää Espanjassa kokea. Öööööööö... Ei oo tullu vielä mieleen mitään, mutta ehdotuksia saa kyllä laittaa. Härkätaistelua ei kuitenkaan kiitos, en kykene.
Kuva lempipaikastamme Solilta. Molempien perheille on tullu tavaks kysyä: "Missäs olitte, Solillako?" "Nooooo... Joo."
Hei arvatkaa mitä?! Olin syömässä eilen illalla Lauran ja parin sen kaverin kanssa, kun kysyin yheltä kitaraopelta Josélta (siitä on kuva jossain mun blogissa, venatkaas... täällä) voisko se lainata mulle kitaraa, jotta voisin harjotella kevään musiikinopen pääsykokeita varten. Se oli ihan intona että "joo tottakai, ja mulla on joka keskiviikkoaamu vapaata, että jos haluut tulla musiikkiopistolle ni voidaan harjotella sun kappaletta yhessä". Meinas lentää gintonicki kädestä siinä vaiheessa ku olin niin riemuissani. Ai että espanjalaiset te ootte ihania...

Tänään sain kutsun Ellan hostperheen tytön, Lauran, 1v -synttäreille. Olin just syöny kotona tukevan aamupalan (heräsin 12.20, auts) ja heti perään lounaan ja sitte piti vielä muka syödä jotain kutsuilla. Ei onneks yhtään pullero olo ollu loppuillasta. Vaan minkäs teet kun täällä on niin tajuhyvää ruokaa, pakko syödä.


Bueno. Kello lähenee täällä kahta yöllä nyt kun kirjotan tätä ja tiedän etten mee nukkuun pitkään aikaan jos en nyt sammuta konetta. Sanokaa reippaasti omat mielipiteenne, mitä tekisitte tai haluaisitte kokea jos olisitte nyt Espanjassa? Onko jotain sellasta, mistä oot aina haaveillu ja oot ihan varma, että jos joskus tuut Espanjaan niin teet sen? Kerro se mulle niin saan vähän osviittaa siitä mistä melkein jäisin paitsi ilman teidän apua! Nyt buenas noches kaikille paitsi että luette tän varmaan aamulla tai päivällä, joten hyvää huomista päivää kaikille.

P.S. Ella puhuu hostäidin kanssa puhelimessa:
"Mhmm. Yeah, right. Okay... Yep. Moi!"
1 sekunti... 2 sekuntia... Molemmat samaan aikaan:
"Sanoinko mä just moi?" / "Sanoitko sä just moi?"

torstai 14. maaliskuuta 2013

Suunnitelma toimi! Our plan worked!

Tulin nopeasti kertomaan, että mun ja Miguelin salajuoni onnistu. Marta kävi viemässä kirjeen Lucian postilaatikkoon sen jälkeen ku se oli jättäny Miguelin kouluun, ja ku Lucia meni syömään lounaan kotiin se sai sen kirjeen. Sitte ku se oli tullu takasin kouluun se meni kiittämään Miguelia ja anto sille halin ja pusun.<3

Our plan worked! When Lucia received the letter she thanked Miguel and gave him a hug and a kiss.<3 XOXO Gossip Girl

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Rakkauskirje

Voih mä niin kuolin Miguelille illalla. Oltiin syöty ja vein sitä pyjama päällä nukkumaan, kun se vakavana tarttu mua kädestä ja veti mut sen huoneeseen. Sitte 7v huolellisesti sulki oven (oltiin kahestaan kotona...) ja sano: "Linda. Mulla on sulle salaisuus. Mutta et saa kertoa sitä kellekään. Et kellekään."

Istuttiin lattialle vastapäätä toisiamme ja se alko kertoa: "Mulla on tyttöystävä. Sen nimi on Lucia ja se ei vielä tiedä että se on mun tyttöystävä. Haluaisin jotenki kertoa sille, mutta en tiedä miten voisin tehdä sen ettei mulle naureta koulussa." Istuin sydän sulaneena sen edessä ja tein kaikkeni ettein purskahtais nauramaan, niin haudanvakava se oli asiansa kanssa. Lyötiin sitte viisaat päämme yhteen ja mietittiin mikä vois olla hyvä tapa kertoa sille.

No kerrotko ensin miks tykkäät siitä? Kerro kolme syytä.
"1. Se on tosi älykäs.
2. Se on tosi kaunis.
3. Haluun pussata sitä."
Okei. Tästä on hyvä jatkaa. Mitä jos kirjottaisit sille rakkauskirjeen?

Miguel oli ihan hermona ja ravas ees taas sen huonetta ja mietti kaikkia mahollisia kauhuskenaarioita mitä kirjeen kirjottamisesta vois syntyä, mutta sen jälkeen ku luotiin pomminvarma suunnitelma ettei kukaan sais ikinä tietää varmasti että Miguel tykkää siitä
(= kirje lähetetään kotiin eikä laiteta pulpettiin, Miguel ei kirjeessä suoraan kerro että se on ihastunu ja lopputervehdykses riittää pelkkä nimi), se istu alas ja alko kirjottaan.
 "Rakas Lucia, olet luokan nro 1. koska olet todella älykäs ja kaunis. Sinulla on ihana hymy. Miguel."
Sitte käärittiin kirje ja suljettiin se mun villasukkiin tarkotetulla langalla.
 Lopuks annoin sille yhden mun kirjekuorista ja se sai kirjottaa nimen päälle ja se kysy voiko se piirtää sydämen. Voit rakkaani, voit piirtää siihen sydämen. Soitettiin vielä sen äidille, joka lupas antaa Miguelille postimerkin ja Lucian osotteen aamulla, mutta salaisuuttaan Miguel ei sille suostunu kertomaan. 
En tosiaan tiedä onnistuuko kukaan poika ikinä tekemään muhun vaikutusta Miguelin jälkeen. Se lähettelee rakkauskirjeitä, antaa ystävänpäiväkortteja, muiskauttelee mulle pusuja aina ku vähiten sitä odotan... Mun odotukset miesten kohdalla huitelee nyt kyllä pirvenpiirtäjien kattokerroksissa. Eli jos joku joskus meinaa täyttää ne niin saa luvan nousta koko matkan ylös. Ja hissiä ei sitte käytetä tai saa potkut saman tien alas.

This is something so sweet I'll never get over this. Tonight after dinner I was taking Miguel to sleep when he dragged me to his room, carefully closed the door (we were alone in the house) and he told me very seriously: "Linda. I've got a secret. But you can't tell it to anybody. Anybody."

We sat on the floor and he started to speak: "I have a girlfriend. Her name is Lucia and she doesn't know she's my girlfriend yet. I'd like to tell her I like her but I don't know how so that the others won't laugh at me." I stared at his face and did all I could not to laugh out loud. He was so dead serious with his problem. So we started to think about what we could do.

So tell me, what is it so special with that girl? Tell me three things.
"1. She is very clever.
2. She is very beautiful.
3. I want to kiss her."
Okay. That's great. How about if you write her a love letter?

Miguel was so nervous he walked around his room thinking about all the possible things that could go wrong, but finally he sat down and started to write: "Dear Lucia, you're the number 1. in my class because of you're clever and you're pretty. You have a wonderful smile. Miguel." That doesn't tell too much, right? Later we wrapped the letter and put it in an envelope. We called Marta and she's going to put a stamp and Lucia's address on the envelope tomorrow morning. But Miguel was very careful not to tell her mum the secret. I'm the only one to know.

Yksi päivä monien joukossa, mutta silti niin erityinen.

Hassua miten mielialat menee ylös alas koko ajan läpi elämän. Vaikka kaikki on yhtenä päivänä melkein samanlaista kun edellisenä, niin toisena päivänä vaan on paremmalla tuulella ku toisena. Päällisin puolin kaikki voi olla tosi hyvin tai yllättävän huonosti, mutta silti huonoista päivistä saattaa nauttia enemmän ku niistä päivistä, joiden pitäis olla tosi hyviä. Eilen mulla oli aivan ihana päivä, vaikka en oikeastaan tehny yhtään mitään. Löhösin pyjamassa aamusta iltaan lukuunottamatta puolen tunnin kävelylenkkiä, jonka tein ennen töiden alkua. Laitan eiliseltä hirmusesti kuvia, jääköön tää postaus kuvapainotteiseks.
Katottiin Angelin kanssa jalkapalloa ja juteltiin samalla lapsista ja jostain syystä hampaista.
A: "Sanotaanko suomenkielessäkin 'maitohampaat'?"
L: "Jep."
A: "Mutta maito kaakaon kanssa vai ilman?"
L: "Miten mä tuun kestämään Suomessa ilman sua ja sun juttuja..."

<3.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Vkl meni. Vko tulossa.

Yks parhaista viikonlopuista takana. Olin kolme yötä Ellan luona ja aika meni huisin nopeeta ku rentouduttiin, naureskeltiin, syötiin ja liikuttiin yhessä. Naapurin halvassa kiinakaupassa meistä tuli jo vakioasiakkaita ku haettiin sieltä mitä milloinki ja ihan kummallisiin kellonaikoihin. En tosin tiedä tunnistiko ne meitä aina, koska keskimäärin joka toinen kerta tultiin lökäreissä just heränneen näkösinä ja joka toinen kerta laittautuneina ja katseen kestävissä vaatteissa.
Moikkelis koikkelis, tässä Kusti!
Kaikki hyvä loppuu kuitenki aikanaan ja tänään jouduin raahaamaan itteni junaan ja kärräileen kotiin karvanpoistotapaamisen takia. Yh sentään, tähän paikkojen syväpolttamiseen ei kyllä totu ikinä. Välillä ku makaan hoitopöydällä ja mun karvoja ammutaan laserilla, mietin että onko tää tosiaan tän kivun arvosta. Ja ei siinä mitään, että se sattuu ihan hulluna, vaan lisäks maksan siitä ihan mielettömiä summia! Ajattelin kuitenki ostaa vielä yhden hoitokerran ennen kesää, sillä täällä yks kerta maksaa vähän yli 150 euroa, kun taas Suomessa hinnat vaihtelee 300-500 euron välillä. Mut nyt joudun oleen koko kevään poissa auringosta ja palaan Suomeen valkosena ku kalkkilaivan kapteeni. Näin ollen vuoteni Espanjan auringon alla = turha. :D
Siis ihqqqq. Joudunko jo toista kertaa eläissäni selittämään miks mulla on vaaleenpunanen paita... Joo en tiedä, kai mä oon tulossa ulos mukavuusboksista tai jotain.
Pian tulee herätys karuun todellisuuteen ku alotan taas tän viikon työt ja seuraavan kerran mulla on vapaapäivä... En tiä. Tulevana viikonloppuna lähdetään ilmeisesti abuelojen kesäasunnolle rannikolle, koska meidän talo myrkytetään ötököiden varalta eikä täällä saa olla kolmeen päivään. Oon siis Miguelin kanssa järjestäen joka päivä niin pitkälle kun mun aivokapasiteetilla voi ajatella, kahen viikon päästä viikonloppu onki jo sitte niin kaukana etten osaa laskea sinne asti. Nyt äkkiä hyvää musaa soimaan ja nautin mun viimesistä minuuteista rauhassa. Ihan ku mun työ olis jotenki kamalaa tai rankkaa lol. Hyvää alkavaa työ-/kouluviikkoa Suomeen!

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Lauantai, Sábado, Lördag, Saturday

Tänään tulee hyvä päivä. Heräsin Ellan luota aamulla, ja sen jälkeen ku oltiin katottu eilinen vuokraleffa Benjamin Button loppuun heitettiin aamulenkki ja ollaan nyt ihan täynnä virtaaMulla on tänä viikonloppuna vapaa viikonloppu, joten eilen kielikurssin ja superhauskan pilatestunnin jälkeen kävin hakees kaupasta herkkuja viikonlopuks ja tulin Ellan luo.
Naistenpäivän kunniaks haettiin 24h-leffavuokrausautomaatista dvd, napattiin kiinalaisesta noutoruokaa ja löhöttiin sängyllä niin kauan, että kummankaan silmät ei pysyny enää auki ja päätettiin ruveta nukkuun. Tänään hemmottelu jatkuu, sillä pöydällä odottavien mansikoiden ja viinin lisäks Llaollaossa on tarjous kaks jugurttijäätelöä yhden hinnalla. Ollaan odotettu tätä lauantaita monta päivää :D Mikäs sen auttavan puhelimen numero nyt olikaan ku alkaa riippuvuus käydä elämää hallitsevaks...
Tsekatkaa mun pyjama, ostin kerran läpällä mulle ja Ellalle ihan hirveet pyjamat 6e:lla, jotta ei tarvis aina kantaa kamoja mukana ku tulee toisen luo yötä. "Eh... Sexy lady. Op op op op oppan Gangnam Style"  
Hei käytiin yks päivä subissa syömässä ja valittiin ikkunapaikka, jotta voitais kattella ohikulkevia ihmisiä. Yhtäkkiä edessä olevan leffateatterin eteen keräänty himona ihmisiä ja siinä parin metrin päästä meistä ne rupes kuvaan jotain tv-sarjan kohtausta. Näyttelijät vähän väliä vilkutteli meille ja me vaan katottiin Ellan kaa luukku auki että jaa, tällasta.
Ella nappas kuvan kesken naurukohtauksen. Liittyy asiaan siten, että ollaan tässä kuvassa siellä subissa.
Ja tää kuva liittyy asiaan siten, että ei olla enää siellä subissa mutta ollaan metroasemalla samana päivänä ku oltiin subissa.
Nyt Ella loihtii alakerrassa ruokaa ja kunhan joskus päästään Madridiin asti niin suunnitelmana olis mennä ulos espanjalaisten kavereiden kanssa. Niitä on 7 hengen porukka ja kaikki on miehiä. Okei. Hämäsin. Nousen äiti sieltä lattialta, mulla ei oo hajuakaan keitä ne on ku ne on Ellan kielikurssikavereita ja käsittääkseni meitä tulee oleen tosi sekalainen porukka. Kattoo ny mihin tää päivä vie. Hyvää lauantaita kaikille! ^^

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Sadesää (WHAT?)

Mikä ihme mullaki on ku oon ruvennu seuraan jalkapalloa ihan kympillä?? Angelin kanssa kilpaa huudetaan sohvalla Real Madridin maaleja ja tulee ihan mieleen jääkiekon mm-kisat. Paitsi että missaan ne tänä vuonna hienosti ku en oo kotosalla, joten täytynee luottaa netti-tv:seen. No joo en tullu tänne puhuun urheilusta :D (Paitsi että Real Madrid voitti Manchester Unitedin just 2-1 ja pääsi Mestarien liigan puolivälieriin!)
Niin tostahan mä tulinki teille puhumaan että hienosti mässäillään taas Ellan kanssa... Miks musta tuntuu että mun blogi on vaan ruokaruokaruokablogi? :D Ja tää ei ees vielä lopu tähän! Mentiin Llaollaon jälkeen kahvilaan leivoksille, toma ya! Mut syytän sadesäätä, meidän oli tarkotus mennä härkätaisteluareenaa kattoon, mutta metro ei jostain syystä kulkenukaan just sillon ku me oltiin asemalla, joten päätettiin mennä junalla keskustaan sen sijasta ja tuli niin paljon kiertämistä että luovuttiin areenaideasta.
Btw Madridissa sataa ihan yli harvoin. Ehkä kolme kertaa muistan että olis ollu sateinen päivä. Kyllä pikkusateita tulee pari kertaa kuussa, mutta sellasia koko päivän pitusia sateita en oo kovin montaa ollu todistamassa.
Ella ja sadesää:
"Linda oot liian matala ku toi sadevarjo osuu mun päähän."

Tänään tein vaan tällasen pikasen välipäivityksen. Aattelin jossain vaiheessa saada aikaseks "päiväni kuvina" -postauksen kun sitä toivottiin, mutta täytyy nyt kattoa koska olis ees jonkin asteinen normipäivä, että postauksessa on jotain ideaa. Huomenna ehkä? Paitsi että alotan työt vasta kaheksalta illalla. Toisaalta näättehän te mun päivät kuvina muutenki ku väkisin lykkään naamaani ja Llaollaoja joka väliin. Hasta luego guapos!