Hae tästä blogista

tiistai 5. helmikuuta 2013

Rutiininrikkoja

Meidän alue on TEKSTIILIaluetta! Yhtäkuin: Laita vaatteet.
Nyt on miniloma Verassa etelärannikolla takana päin, olo on äärimmäisen rentoutunut (lue: yhtä laiska kun aina) ja maha ei jääny tälläkään reissulla tyhjäks. Aurinko paisto pilvettömältä taivaalta joka päivä, mutta tuuli teki sen, että joka päivä sai pukea pitkähihasen päälle. Höh. Paitsi tietenki asialleen uskolliset nudistit, jotka urheesti käppäili rannalla ilman rihman kiertymää. Siellä heilu kassit niin naisilla ku miehilläki vaikka on helmikuu.
Muistelkaa kuinka ihanaa se on juosta aaltoja pakoon! Oli ihan meidän lempileikki rannalla.
Paellaa... Espanjalaiset (ainakin mun perhe) käy tosi usein ulkona syömässä. Ruoka ei oo täällä niin pahan hintasta ja kaikki, mitä tilaa, maistuu ihan taivaalliselta.
En oikeesti tiedä mitä lomasta vois muuta kertoa, ku että päivät meni kutakuinki näin: Herää, syö, rannalle, laiskottele, syö, kato tv:tä, laiskottele, käy suihkus, syö, kato tv:tä, mee nukkuun. Ihan kiva rutiini pari päivää, voisin melkein tottua. Eiku hei wait a minute, mullahan on tollanen rutiini joka päivä. Tosin ilman rantaosuutta. Cool man. Älkää ottako tosissanne.
Ahahah tästä tuli niin mahti kuva ku käytiin vähän kiipeilees kallioilla ja Angel näyttää Goljatilta.
Jollekin tuli väsy ruuan jälkeen.<3
Meidän kestosalaisuus Miguelilta on se, että opettelen espanjaa. Jos se sais tietää siitä, se ei sanois varmaan enää sanakaan englanniks. Niinpä lomalla:
M: "Linda osaa sanoa kaks sanaa espanjaks: Hola (hei) ja Se acabó (loppu). Oon kouluttanu sen." Jaa, kiitti :D
Ai joo rikoin mun rutiinin yks ilta ja kävin käppäilees ja räpsin samalla pari kuvaa. Teitä varmaan kiinnostaa niin rutosti, mutta laitan kuitenki muutaman tähän.
Älkää kysykö...
Loppuun vielä kuva meidän menopelistä...
Martan ystävä Carmen tuli kanssa omalle asunnolleen, joten tultiin sen autolla takasin ku Angel lähti meidän autolla päivää aikasemmin mennäkseen töihin.
Asiasta kukkapurkkiin: Aaaaaaaaaahhhh, nää on näitä päiviä ku toivois että olis vaan kotona ja sais tehä ihan mitä haluaa. Sen jälkeen ku kävin Suomessa, mun on ollu vaikeempi sopeutua tänne ku sillon ku tulin tänne ekaa kertaa. Tiedän, että jos olisin Suomessa, haluaisin olla täällä, mutta nyt kun oon täällä niin odotan jo sitä aikaa, kun pääsee opiskeleen ja muuttaan omaan kämppään. Tavallaan tää on ihan päämäärätöntä vaan hengailla toisten nurkissa ja yrittää keksiä itelleen tekemistä joka päiväks sen sijaan, että olis oikeesti arkirutiinit ja tekis jotain hyödyllistä ajallaan. Sitä vähän niinku nuutuu ku ei saa mitään aikaseks.

Mutta vaihtaisinko täällä vietettyä aika mihinkään? No en todellakaan. Täällä mun elämässä on oikeesti tapahtunu ihan sikana kaikkea kivaa, joihin mulla ei olis ollu mitään mahdollisuuksia Suomessa. Täällä mun on oikeesti tullu elettyä, eikä vaan mietittyä mitä kaikkea haluais ehkä joskus sitte aikanaan kun on tarpeeks rahaa ja aikaa ja jos olosuhteet on mieluisat ja saa jonku kivan kaverin tehtyä. Vaan täällä mä teen. Ja aion jatkaa samaa rataa ku palaan Suomeen. Ei oo mitään järkeä käyttää päiviä vaan sen odottamiseen, että jotain tapahtuu. Jos haluu muutoksia, niin niitä pitää tehä ite! Joten nyt lopetan Suomen miettimisen ja keskityn tähän päivään ja hetkeen. Hasta luego!

Hasta luego on muuten vähän niinku myöhempisiin. Hoho. Hassu toivotus näillä.

Niin joo ja ja elämisestä puheen ollen... Real Madrid, täältä tullaan taas!

2 kommenttia:

  1. Mulla vähän sama homma D: Kävin uutena vuotena kotona, ja sen jälkeen on ollu jotenki vaikeempaa päästä takas rytmiin. Just kuitenki toi, et en vaihtais tätä tilaisuutta mihinkään! Kuitenkin oon ite lähössä jo huhtikuun puolessa välissä takasin kotiin, että siihen nähden hyvin vielä jaksaa :D

    Kui paljo sulla on auppariutta jäljellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hommattiin itseasiassa just Ellan kaa yhteinen lento toukokuulle kotia :) Eli ei enää kovin paljon jäljellä... Sinänsä toivon, että aika menis nopeesti että tulis lämpimät kelit, mutta sitte ku kevät tulee ni aika vois mun puolesta pysähtyä! On kyllä niin kumma kuinka ajatukset vaihtelee ku vuoristorata. Välillä kaikki on tosi täydellistä, mutta välillä sitä toivois asuvansa jo omillaan ja kantais ite kaiken vastuun ja sais päättää ite asioista. Mutta nojoo, sille on sitte aikaa seuraavat 80 vuotta... Oon aika optimisti mun elinajan suhteen kuten huomaat :D

      Poista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!