Hae tästä blogista

maanantai 18. helmikuuta 2013

Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Tulin tänne kertomaan ettei mulla oo mitään kerrottavaa. Makasin sunnuntain sängynpohjalla kurkkukivun ja flunssan takia ja söin Angelin mulle ostamia lääkkeitä. Ei mulla edes ollu kuumetta, mutta mut passitettiin petiin lepäämään ja mulle kiikutettiin ruokaa ja kuumaa juomaa, ja Miguel kääri mulle kylmän kääreen otsalle. Pojalla vielä vähän taudit sekasin, mutta jälleen kerran ajatus ratkasee.

Lauantai oli vasta orastavan kurkkukivun aikaa, joten uskalsin vielä mennän Ellan kanssa ulos. Käytiin Lauran poikaystävän Pablon korismatsissa ja mentiin sieltä Lauran pikkuveljen bändin konserttiin, jossa sen pikkuveikka soitti kitaraa. Espanjalaiset nuoret on siitä kivoja, että täällä kaikki otetaan avoimesti ja ilosina vastaan eikä oo sellasta pahasti päälle kattomista ja arvostelua, johon Suomessa usein törmää. Kaikkein söpöintä on kuitenki jälleen kerran ne poskipusut, joita täällä aina jaetaan, eikä edes kovimmatkaan kovikset oo antamatta suukkoja.
Matkalla konserttin. Francis vasemmalla, joku nobody-never-heard-tyttö sen vieressä, oikeella Laura ja Pablo.
Kamala jos tätä lukee joku, joka ei tunnista Ellaa ja se luulee, että tossa kuvassa on oikeesti joku randomtyyppi. Paljastan kaikkien edun vuoksi, että mä vitsailen tossa kuvatekstissä. Kyllä, minä siis vitsailen. Kuvitella. Eikä ketään edes naurata.

Hyi kamala tähän väliin hirveitä uutisia! Jos ootte lukenu aikasempia postauksia, niin teiltä ei oo voinu jäädä huomaamatta ne harvinaisen säälittävät yritykset, kun ollaan Ellan kanssa yritetty jättää herkut pois meidän muuten niin terveellisestä ruokavaliosta. No, nyt me ollaan ryhdytty samaiseen haasteeseen jälleen kerran. Tavoiteaika on kuukausi, ja tällä kertaa jokasesta suuhun menneestä notkahduksesta pitää maksaa toiselle 20e. Saa nähdä vaihdellaanko niitä seteleitä puolin ja toisin, vai pystytäänkö me tosissaan tällä kertaa vastustamaan. Eka päivä jo takana ja hyvin menee. Enää 27 päivää jäljellä...
Voin ilokseni kertoa, että nyt voin jo paljon paremmin ja hyvin sairastetun vapaapäivän jälkeen pääsin jälleen töihin. Onneks sain taas alottaa Miguelin kanssa vasta puoli seittemältä, joten kovin montaa tuntia ei työaikaa jääny. Ai niin, kun muutenki niin järjestelmällisesti kirjotan tätä tekstiä niin kerrottakoon vielä että Angel haki sen vanhemmat Andalucian läheltä tänne kylään ja ne viipyy täällä viikon verran. Vihdoinki pääsen näkemään myös Angelin puoleista sukua.

"Sólo un idiota puede ser totalmente feliz."
"Vain idiootti voi olla täydellisen onnellinen."

5 kommenttia:

  1. Täytyy olla sun kanssa samaa mieltä tossa Espanjan ja Suomen kulttuurin eroissa. Jos ei nyt ihan poskisuudelmia, niin ainakin kaikkia, jotka tuntee, voisi moikata täälläkin sillai vastaanottavasti eikä vaan olla kuin ei olis huomannutkaan. Näin täällä, ainakin jos ei ihan sydänystäviä olla. Miksköhän suomalaisen on niin vaikea tervehtiä muita kuin kavereitaan? Varsinki niiden, jotka yrittää olla jotain "kovaa jätkää."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ollessani ku mietin just tota asiaa, niin mua alkaa harmittaan ihan hirveesti suomalaisten puolesta. Jos mekin vähän enemmän huomioitais toisiamme ja uskallettais koskea ja tulla kosketetuiks, oon ihan varma että hyvinvointi nousis pykälällä tai parilla. Kun muiden ihmisten huomioiminen ja ystävällisten sanojen vaihtaminen olis jokapäivästä, jokasen arki olis paljon ruususempi. Täällä kärsitään ihan mielettömästä talouskriisistä ja silti ihmiset haluaa auttaa toisiaan ja ihmiset on älyttömän positiivisia. Oikeesti. Meillä suomalaisilla on paljon opittavaa siitä, mihin kaikkeen elämänsä minuutteja voi oikein käyttää...

      Poista
  2. Tosiaan tää kaupunkihan on täynnä espanjalaisia au paireja ja mä rakastan niitä poskisuudelmia aina ku tavataan! Ja oikeesti ihan randomien ihmisten kanssa vaikka ei olis ennen nähnykkään. Esimerkiks tän yhen Julian poikaystävä tuli käymää ja me sitte tavattiin niin heti tuli mies ilman minkäänaista nolostumista antamaan poskisuudelmia ihan tuiki tuntemattolamme! Tulee niin mukava ja lämmin fiilis!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JUST TOTA mä tarkotan! Eikö ookin ihanaa? Eikä oo ollenkaan urpo olo, vaan päin vastoin sitä tulee ihan hirmu hyvälle tuulelle :) Miksi, oi miksi meillä ei oo samanlaista tapaa Suomessa? Siellä jos rupee suukottaan saa kaulimesta.

      Poista
  3. Aivan mahtava blogi sulla, oli pakko liittyä lukijaksi! :-)

    ps. Multa löytyy viime kesän Espanja-reissusta tehty postaus blogista, Madridissakin tuli käytyä ;-)

    http://passengerandthebaker.blogspot.fi/2013/02/spain-summer-2012.html

    VastaaPoista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!