Hae tästä blogista

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ei muumitaloa lukita yöksi...

... mutta meidän talossa on pihaportin kahden lukon lisäksi nelinkertanen lukitus ulko-ovessa plus talon sisällä hälytysjärjestelmä. Oon aina miettiny, että mitenköhän nopeesti sitä mahtais tulipalon syttyessä paniikissa päästä ulos... Perus: "Tulipalo, kaikki pihalle!!! Rutto, missä avaimet... Ei tää laatikko, ei tää, ei tää... Ah, siinä. Ja mikä avain? *Kili kili.* Ei tää... *Kili kili.* Ei tää... *Kili kili* Ei tää... *Klonk.* Jes! Kiire, housenlahje sytty jo. *Klonk.* Tuli leviää. *Klonk.* No nyt palo koko housut. *Klonk* Jaaaaa... Bingo! Ulkona!" Hmm, nähtävästi tarpeeks nopeesti ettei kannata hillua kotona Levin farkuissa, mutta yläosaks voit valita vaikka D&G:tä tai Burberryä jos mieli tekee.

Asiaan: Tän päivän hyvää tuulta ei voinu kyllä latistaa mikään! Vaikka aamu oli tavalliseen tapaan vähän kankee ja saavuin joogaan tunnin myöhässä ne lopetti just meditoinnin = täydellinen ajoitus, niin puolenpäivän jälkeen leijuin ihan pilvissä. Asiaa edesautto se, että tapasin tosi mukavan uuden tytön Meksikosta ja käytiin yhessä kahvilla, mutta loppupäivän elin kyllä tasan tarkkaan tän voimilla:
Sanna oli lähettäny mulle lentopostia! Okei petyin vähän ettei toi paketti tippunu laskuvarjon kanssa meidän pihaan... Ku postitäti nyrpeenä ojensi mulle ton paketin ja mulkas virtahevoilla koristeltua ulkokuorta, mun sisälle levis lämmin kotoisa olo ja lähdin postitoimistosta saunamakkaran levynen hymy naamalla. Olin just pääsemässä bussipysäkille ku bussi vetäs mun ohi mutta ei haitannu ei sitte yhtään! Lenkkimakkara vaan pysy kasvoilla ku kävelin pari kilsaa himaan ja siellä ihan onnessani avasin paketin.
Oikeesti olisin ollu ihan ekstaaseissa jo pelkistä muumikuorista, mutta arvatkaa oliko ihanaa avata vielä ite paketti?? Sanna on ihan mahtityyppi, se oli muistanu mitä herkkuja sanoin kaipaavani eniten Suomessa - suomalaista suklaata ja vanhoja autoja! Lisäks se oli ite tehny valokuvakehykset ja laittanu sisälle tuoreen kuvan meistä. Tai no, on se jo ehkä pari kuukautta vanha kuva. Vuoden. Viis vuotta. Pitäis vissiin nähä Sannaa useemminki, viime kerrasta näkyy olevan aikaa... Plus toi kortti oli ehkä paras kaikista, liittyy meidän insideläppään ku kutsutaan toisiamme "Maan Asukkaiksi". :D

Päätin kerranki repästä ja näin ELLAN tänään. Woooooow! Käytiin Madridissa syömässä ja shoppaamassa Ellan uuteen iPhoneen kuoret. Ella oli taas niin ihana Montaditoksessa (se tapasbaari, missä keskiviikkosin ja sunnuntaisin kaikki ruuat on 1 euron) ku se lähti hakeen meidän tilausta.
E: "Kato mun laukkua."
L: *Tuijottaa tiiviisti laukkua. Tuijottaa, tuijottaa, tuijottaa... Vilkasee nopeesti Ellaan toisella puolella tapasbaaria.*
E: *Muodostaa huulilla*: "Kato mun laukkua!!*
Röh röh röh on hauskaa.

Huomenna alkais sitten pakkaaminen ja perjantaina aamulla lentää kiidätän Barcelonaan (Antonio täältä tullaan!). Jos joku haluaa tietää, kuka mun serkku Antonio on, käy katsomassa aikasempi blogipostaus:
Memories from Italy, dedicated to my cousins!
Antonio on se kiharapää pojanvekkuli, josta on kyllä ihan naamailukuvakin. Mun serrrrrrrrrrrrrrrrrrrkku! <3

2 kommenttia:

  1. I can barely understand what you wrote with google translate :) it was my only chance to understand :(

    VastaaPoista
  2. Hahaha, ihania juttuja oot saanu postissa! :-D

    VastaaPoista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!