Hae tästä blogista

maanantai 28. tammikuuta 2013

Sevilla = Universumin sekoin viikonloppu

Olipa kerran ihan kaksi ihan tavallista tyttöä, jotka halusivat lähteä tavalliselle viikonloppulomalle tavallisen perhetuttavamiehen luokse Sevillaan. 1/3 toteutu, vaikka meidän tavallisuuski meinas mennä siinä, että oli lähellä ettei päästy järjestämme noiden päivien aikana... Valmistautukaa.

Perjantaina illalla saavuttiin väsyttävän 7 tunnin bussimatkan jälkeen Sevillaan, missä meidän viikonlopun hostisä Alberto (Angelin siskon ex-mies) oli meitä autolla vastassa (okei se oli 15 min myöhässä). Noustiin sen kyytiin, ku se kysy halutaanko me tehdä pieni kierros keskustassa. Me oltiin ihan ruton väsyneitä, mutta eihän siinä nyt kehdannu kieltäytyä ku se kerta tarjoaa meille koko viikonlopun.

Niinpä me istuttiin vielä tunti autossa eikä nähty pimeyden takia Sevillasta ku puoli puuta, ja toivottiin jo että oltais sanottu suoraan että halutaan himaan syömään ja nukkuun. No sitte Alberto saa päähänsä, että meidän pitää päästä perinteisille sevillalaisille tapaksille. No se on ihan okei jos sitte pääsee kotia. Mentiin ulos syömään. Ja mentiin toiseenki paikkaan syömään. Ja mentiin kolmanteen paikkaan syömään. Ellan kanssa sanottiin jo ekan paikan jälkeen että kiitos mieluummin nyt nukkumaan, mutta ei, Allu halus näyttää meille vähän kivoja ruokapaikkoja. Ei midist, positiivista oli että ruoka oli tosi hyvää.

Alluki siinä maisteli vähän viiniä jos toistaki, lopputuloksena se, että otettiin kiertoreitti kotiin ku poliisit oli blokannu tien puhallutuksen takia. Alberto esitteli sen pillereitä, joilla se muuttaa tarvittaessa hengitystä, jottei se jää juomisesta kiinni. Öö. Kiva. Kun me vihdoin päästiin kahdelta yöllä kotiin, Alberto alko näyttään meille sen taloa. "Mä oon suunnitellu tän talon ite. Nää ovet on mun suunnittelemia, jokanen on erilainen. Tää seinä on mun suunnittelema ja nää lattiat on mun ite suunnittelemia." Tuntu ettei se koskaan lopettanu sen suunnittelupuhetta. Loppuilta meniki näissä merkeissä:
L: "Ella otiks shampoota mukaan?"

E: "Otin. Mutta täältä varmaan löytyy shampootaki, joka on Alberton suunnittelemaa."

Oma huone kullan kallis. Ku päästiin omaan rauhaan katottiin vaan toisiamme ei voi olla totta -ilmeellä ja saatiin hillitön väsyneiden naurukohtaus sängyllä. Mihin me ollaan oikein ittemme laitettu...?
Mua tosissaan kiinnosti tietää, mistä kaikkialta kaikki noi esineet ja talon taulut on hankittu...
Seuraava aamu alko ihan lupaavasti, ku oltiin sovittu, että mennään Spencerin kanssa kaupunkikierrokselle kello kolmelta. Spencerin tapasin siis alle pari kuukautta sitten Madridissa, mutta se asuu Sevillassa ite. Huipputyyppi ja lupasin ilmottaa sille heti jos tulisin sen seuduille. Sitä ennen ajateltiin Ellan kanssa laittautua, mutta Allu haluskin esitellä meille lisää sen taloa. Tunti me siis kierrettiin kellarista kattotasanteelle kuunnellen: "Mä oon suunnitellu tän ite. Tämäkin on mun suunnittelema. Ja kattokaa muuten näitä alastonkuvia, jotka oon piirtäny." Kun me vihdoin saatiin sanottua, että meidän pitää mennä vaihtaan vaatteet ennen lähtöä, mentiin huoneeseen, suljettiin ovi perästämme kiinni, katottiin toisiamme ei VOI olla TOTTA -ilmeellä ja kaaduttiin sängylle nauraan niin ettei voitu liikkua.

Alberto heitti meidät lopulta kahdeks kaupunkiin, mutta jäikin esitteleen meille paikkoja tunnin ajaks ennen tapaamista. Ei midist taaskaan, mutta se sai päähänsä että sen pitää soittaa Spencerille ja sopia, mitä kumpikin näyttää meille, jotta me nähtäis varmasti kaikki tärkeät asiat. Arvatkaa, kuka olis voinu siinä vaiheessa vajota maan alle... Kun me sitte vihdoin nähtiin Spencer, Allu ei millään olis malttanu jättää meitä rauhaan, vaan vei meitä jälleen kerran syömään ja maisteleen paikallista mandariiniviiniä.
Sevillassa tää oli kaikkein yleisin puu kaupungilla. Joka tien varressa oli näitä tusinoittain. Mut noita hedelmiä ei voi syödä...
Onneks me lopulta saatiin jäädä rauhaan ja Spenkku vei meitä katteleen hienoimpia nähtävyyksiä. Vaikuttavin oli varmasti Plaza de España, mutta hienoja oli kanssa Santa Marian katedraali ja Torre de Oro (kultainen torni). Tässä nyt vähän arkkitehtuurin taidonnäytteistä kuvia:
Plaza de España.
Heppa Plaza de Españalla. Kun nyt tälle arkkitehtuurilinjalle lähdettiin...
Ton rakennuksen ulkoseinässä oli jokaselle Espanjan "läänille" oma kuvansa. Bongattiin hima.
La Cruz de la Cerrajeria.
Katoin tätä kuvaa ja ajattelin kommentoida kanadalaisesta salaa Ellalle meidän koodikielellä suomella. "Eikä, mä en kestä ku toi on niin hot. Oho. Nyt tuli väärä sana..."
Jeespoks laitan nyt tarpeeks näitä kuvia Plaza de Españalta että tulee kaikille selkeeks.
Öhh... Kukaan ei oleta, että muistaisin kaikkien nähtävyyksien nimet, eihän?
Santa Marian katedraali. Tai no osa siitä.
Ja sääkään ei onneks ollu pahempi.
Pitkän ja uuvuttavan kävelyreissun jälkeen päädyttiin Ellan kanssa - mihinkäs muualle kuin - Llaollaoon jugurttismoothieille. Vähän hävettää myöntää että vedettiin vielä kaks annosta. Mut hei energiat oli lopussa!
Alberto oli luvannu, että se vois ottaa meidät kyytiin kaupungista yheksän aikaan ja heittää himaan. En jotenki odottanukaan, että se olis jo yheksältä siellä, mutta en olis myöskään arvannu että joudutaan venaan Burger Kingissä sitä kaks tuntia.
Pöydän vierestä kävelee tyttö logolla varustettu synttärihattu päässä:
L: "Mäki haluun tollasen kruunun. Mennään kassalle sanoon että meillä on synttärit. Ja että me ollaan kaksosia vaikkei yhtään näytetäkään. Mut ihan varmaan ollaan. Ku molemmat puhutaan suomea." Maken järki eikö vaan... (jos joku ei tajua Maken järki niin vinkki: käännä englanniks) (Jos et vieläkään tajua ni okei paljastan: Make's sense.) ( Ja nyt pitää huomata, että en tarkottanu sitä, mitä sanoin.) Miks ylipäänsä aloin selittään tätä...

Oltiin Ellan kanssa ihan poikki ku se tuli vihdoin hakemaan meitä ja meillä oli jo repliikit valmiina miten päästään karkaamaan huoneeseen ilman talon väliseinien rakennusvaiheiden esittelyä. Lopputulos: Kun vihdoin himassa, suljettiin huoneen ovi takanamme, katottiin toisiamme taas ei VOI olla TOTTA -ilmeellä ja hillitön naurukohtaus sängylle kaatuen. Enää kaks yötä jäljellä!
Seuraavan päivän tunnelmia. 120 km/h oli vielä ihan okei. Jos ei olis ollu kuudenkympin rajotusta.
Sunnuntaina lähettiin kaikki porukalla autolla rannikolle. Se tuntu tosiaan aamulla vielä ihan hyvältä idealta, mutta sitte ku Allu pääsi ratin taakse... Ei hyvänen aika. Siinä meni usko elämään itse kullakin. Keskinopeus oli sellaset 160 km/h ja me Ellan kanssa pyydettiin sitä ajaan hiljempaa, mutta koska turvallisuus ei siitä juurikaan noussu otettiin vaan toisiamme kädestä kiinni ja toivottiin parasta. Mutta hengissä ollaan. Ja sitä ihmetellään sitte niin maan perkeleesti.
Kyllä maisemat oli ihan jees... En vaan uskonu eläväni niin kauan että näkisin ne.

Jep, kukaan ei pysyny pokkana siinä vaiheessa ku Alberto zoomaili sellaset puoli tuntia sen kameralla että sai yhen kuvan otettua... Onnee.
"Eiiiih, Ella tuu mukaan kuvaan, en haluu olla yksin ton kamerassa!"
Rentoutuminen Allun kyydissä oli mahdollista siinä vaiheessa ku nopeus oli 20 km/h eli lähinnä parkkipaikoilla.
Poikettiin ohimennen Portugalissa. Otettiin sieltä yks mies ilman bensaa kyytiin, ajettiin Espanjan puolelle täyttään sen kanisteri ja ajettiin se takas. Eli ollaan ny käyty Portugalissa kolme kertaa hahah.
Taisteltiin taas mahdotonta vastaan ku Alberto vei meidät syömään. Se kittas viiniä tuttuun tapaan, vei meidät kattoon sen venettä, juotti meille Sherryä siellä ja lopulta tarjos vielä drinkit baarissa. Ja sitte se kaahas kotia. Oikeesti. Oikeesti. Jos juot, et aja. Jos ajat, et juo. Mikä ei menny perille?

Ravintolassa ihania hetkiä ku Spenkku yritti selittää mitä merenelävää me syödään.
S: "It's bigger than a squid."
E: "Mikä? Squirrel?! Syödäänkö me oravaa?!"
L: "Eeeeei, ku kalmaria..."

Allun veneellä:
E: (suomeks) "En yhtään ihmettele jos se sanoo suunnitelleensa tän veneenki..."
Alberto: (englanniks) "Näättekö ton nimen laivan kyljessä? Se on mun suunnittelema ja maalaama. Otatteko vähän Sherryä?"
L: (suomeks) "Otetaan. Mä en tiä selviänkö tästä matkasta ilman ryyppyä..."

Voin sanoo että oli maailman karsein kotimatka enkä olis satavarmana selvinny siitä ilman Ellaa. Se sai mut välillä unohtamaan mielipuolen kuskin ja nauratti niin että jos en olis kuollu kolarissa ni olisin tukehtunu nauruuni. Varmaan jäi tosi kiva kuva meistä Spenelle ku äänettöminä vaan huojuttiin puolet matkasta takapenkillä. Siis ei lähteny minkään sortin ääntä kurkusta ku nauratti niin lujaa. On se niin ihanaa kun muut ei tajua täällä suomea!

Illalla kotiportilla:

L: "Tää oli sitte 100% varmuudella viimenen kerta ku mentiin sen kyydissä yhtään mihinkään muualle ku bussipysäkille."
Ja yllätys yllätys, kun päästiin vihdoin huoneeseemme, katottiin jälleen kerran toisiamme Ei. VOI. Olla. TOTTA! eikä tiedetty olisko pitäny itkeä vai nauraa, joten kaaduttiin vaan sängylle ja saatiin ihan hysteerinen itkunaurukohtaus. Hengissä! HENGISSÄ!!

Alberto: "Laitan teille iltapalaks kanaa."
Keittiöstä: "Ryks, räiks, pum!"
E: "Mitä heleä?"

L: "Se teurastaa sitä kanaa..."

Oonko koskaan ollu näin ilonen ku joku reissu päättyy? Oikea helpotuksen huokaus ku vihdoinki päästiin bussin kynnyksen yli ja heilutettiin heipat Mr. Creepylle. Oli kiva ku tarjosit meille viikonlopun mutta kiitti mulle riitti. Oli kiva tulla vaan vielä kivempi lähtee joten bye bye.

6 kommenttia:

  1. aloin just seuraan sun blogia ja oon jo iha rakastunu :-D voi luoja kuinka paljo nauroin tälle postaukselle :')))) keep it up !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh kiva että tykkäät :) Tervetuloa seuraileen, on aina paljon kivempi kirjotella ku tietää että jotakuta kiinnostaa!

      Poista
  2. Voi apua, siis aivan mah-ta-vaa !! Kateudesta vihreänä luen (okei, tää teksti oli myös vähän pelottava, mutta noin niinkuin yleensä !!) sillä täällä Suomen maassa on edelleen kylmää, märkää, pimeetä ja nyt lumen lisäksi vesiloskapaskaa. Sun blogin lukeminen on ihan parasta viihdettä !! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hhahahah ihana :D Mä olin ihan fiiliksissä ku pääsin hetkeks käymään Suomeen ja oli lunta maassa. Se kun on se, mihin on 19 vuoden aikana tottunu... Mutta kyllä tääki on ihan jees, ainaki suurimman osan ajasta ;)

      Poista
  3. oon ihan huumassa sun blogiin! Olen itse puoliksi espanjalainen ja sukuni asuu Valenciassa ni on jotenkin ihana lukea tällaisia kokemuksia sieltä päin!<3 liityn lukijaksi ehdottomasti!<3 :)) p.s yritin löytää susta kuvia lyhyellä tukalla, mutta päädyinkin vain huumaantuneena lukemaan postauksiasi!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahahahah onpa ihanaa kuulla! No vitsi "puoliks espanjalainen", se selittääki miks oli niin epäreilua että oot niin nätti :DDD täällä ihmisrotu on astetta paremmannäköstä...!

      Poista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!