Hae tästä blogista

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

En oo koskaan ennen kirjottanu blogia vuonna 2013!

<3
Miten meni uusivuosi? Mulla erittäin kivasti! Kahteentoista tuntiin (18.00-06.00) mahtu paljon ihmisiä ja tapahtumia, mutta ei niistä sen enempää :D Iidan luota kun saatiin ilta railakkaasti käyntiin pistettiin nokkaa ulos sisältä ja käytiin baareilees. Gringossa (pubi Vaasassa) heti alkuillasta törmäsin tuttuihin a.k.a. veljeeni ja sen kavereihin. Kuljin Luukaksen ohi:
Luukas: "Hyvä perse."
Saara: "Eikö toi oo sun sisko?"
Luukas: "... o_________O"

Kun päästiin kahta kerrosta ylemmäs Fontanan yökerhoon, törmäsin melkein heti mun alakerran (ex-)naapuriin. Sen jälkeen ku muutettiin tähän kerrostaloon musta tuntu että törmäsin siihen ihan joka paikassa: rapussa, parkkipaikalla, kaupungilla, Stormossenin ongelmajätepisteessä... Mutta kuitenkaan me ei koskaan olla jääty sen kummemmin juttelemaan. Uv:na kuitenkin discoverasin että sehän oli ihan huipputyyppi ja niiden perhe on ennen asunu meidän kämpässä ja sen huone oli mun huone! Mistä tietenki lähti jutut siitä, kuinka se ponkaa joku kerta mun vaatekaapista säikyttelemään mua... Mitäh? Sori Mika, ikäänkuin henkilökohtaisulkoistin sun yksityistietoja.
Vasemmalla naapurin Mika ja oikeella isän tyttöystävän poika Jesse! Mahtava combo etten sanois.
Sitä juttua lensi Mikan kanssa niinki hyvin että unohdettiin jännittää vuodenvaihdetta... Jossain vaiheessa se vaan kaivo puhelimen esille "Jaa, jokos se vuosi vaihtu?" ja kello näytti "0.05". Säkää. Ku oltiin aikamme oltu Fonassa lähdettiin Marian kanssa Sepikseen (mahtavan suuri asuinalue huomatkaa ironinen äänensävyni Vaasan ulkopuolella), jossa asuin ennen muuttoa keskustaan. Siellä oli mitäs muutakaan ku kotibileet ja nehän on tunnetusti aina parhaita! Tälläkään kertaa ei saatu pettyä, ja todistusaineistona siitä erikoinen taidonnäyte:
Way to go guys!!
Marian veljen kanssa yhteiskuvien ottoa. "Nyt ihan vakavana." Failasin.
Hei sori mun lähes olematon kuvasaldo, kun on liian hauskaa ei muista ottaa kuvia :D Mutta mulla on tältä päivältä vaikka kuinka paljon pictureita musta ja Sannasta kun otiin Öjbergetilla kävelees! Ja vaikka niitä kuvia löytyy niin se ei siis tarkoita etteikö meillä olis ollu hauskaa. Hoho, puhun itteni melkein pussiin täällä.
Tätä tää maankohoaminen teettää. Mitä ylemmäs maastossa mentiin, sen vanhemmat vuosiluvut taulussa oli. Toi tarkottaa siis, että 2 100 vuotta sitten merenpinta oli siinä kohdassa, missä kulloinki seistiin.
"Jos tässä on kerta ollu meri, niin me ollaan sitte merenneitoja. Kato merilevää!"
En tiedä minkä sortin neronleimaus se oli lähtee reippaileen vuorelle luonto"polulle" keskellä lumisinta talvea. Polkuahan ei näkyny missään, vaan metsän keskellä ihan paineissa jännäiltiin mistä löytyy seuraava sininen merkki, jottei tarvi leiriä pystyttää ja yöpyä susien keskellä. Ihan muhkuraisessa maastossa ylämäkeen kiveltä toiselle pomppiminen ei ollu ihan kevyintä hommaa, varsinki ku joka 7,25:llä askeleella kengät falskas lunta.
Mut hei jos hätä yllättää ni Sanna bongas meille luolan! 
Metsän keskellä todettua:
*Piip, piip*
L:"Sain viestin! Tällä on siis kenttää kuitenki."
S: "Hei! Kuulitko, ääniä?
L: "Jes, me ei olla niin kaukana ihmisasutuksesta. Nyt vaan silmät kii ja ääntä kohti."

Jotkut oli aina onnesta soikeina ku haukansilmät näki sinisen pallon. Valitettavan usein pallot oli merkitty kiviin, jotka tietenki oli lumen peittäminä.
Hmm... Okei Sanna ei ollu onnesta soikeena. Se oli jotenki... Erimuotosessa asennossa...
Linda! Täällä on käyny lumimies!
Kattokaa ny mihin meidän reitti loppu. Laskettelurinteen huipulle. Öh.
Mut hyvät oli maisemat!
Nyt kaikki kyynelehtii: "Oih, onpa ihanaa että tytöt pääsi turvallisesti maaliin ja kotiin äidin luo!", mutta oikeesti toi kyltti oli ihan alkumetreillä. Jos sillon olis tajunnu totella kylttiä...
Kotimatkaki meni rattosasti Apulantaa kuunnellen.
Molemmat: "Kipu kuolee huutamalla alastomana lattialla!!"
L: "Njööööö, tsäääääm, zummmmm! Arvaa mikä oon?"
S: "...?"
L: "Sähkökitara tietenki!"

Tähän loppuun on vielä ihan pakko mainostaa mun aivan ihanan suomenruotsalaisystävän Jessican tekemää joululahjaa mulle. Se oli siis väsänny mulle aivan yliupean leikekirjan! Siellä oli toinen toistaan hienompia sivuja ja hauskoja kuvia meidän eri reissuista ja ahhhhh oon ihan rakastunu siihen<3 Laitan muutamasta sivusta nopeesti napatut kuvat tänne:
ETT STORT TACK JESSICA! Min kära, kära vän<3

1 kommentti:

  1. dinsvensktalandevänJessica8. tammikuuta 2013 klo 10.27

    Först och främst vill ja säga hur glad jag är över att du överlevde din kalla vintervistelse i Finland xD Å sen: TACK så myki fö att du kom o hälsa på fast du had så myki program då du var här! :D :D :D Det var underbart :D
    -Och visst var det gott med den där OSTEN som var på pajen....?! ;)

    VastaaPoista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!