Hae tästä blogista

torstai 31. tammikuuta 2013

Au pairiksi?

Uskon, luulen ja tiedän, että moni tän blogin lukija kaipaa postausta, jossa kerron vähän mitä se on lähteä au pairiksi ja mitä asioita pitää ottaa huomioon valmistautuessa. Niinpä ajattelin pyöräyttää infopostauksen poikasen ja kirjottaa omista kokemuksistani aupparoinnista.

Oooookei, tästä tuli vähän pidempi ku ajattelin, joten lycka till ja toivottavasti on jotain apua...

Au pair?

Rule number one: Aupparointi on työ. Muutat toisen perheen katon alle asumaan, saat niiltä majotuksen, ruuat ja taskurahaa, mutta et ilmaseks. Varaudu siihen, että töitä tulee olemaan perheestä riippuen 4-6 päivää viikossa, kuitenkaan ei yleensä yli 30 tuntia viikon sisällä. Työt tietenkin vaihtelee tarpeen mukaan, mutta yleensä au pairia haetaan lastenhoitoa ja kotitöissä auttamista varten.

Perheen etsiminen

Mistä sitten tietää millanen perhe on hyvä perhe? Uusimmat blogin seuraajat ei tätä varmaan tiedä, mutta itse lähdin kesän jälkeen au pairiksi Luxemburgiin kaksilapsiseen perheeseen. Mä en kuitenkaan tuntenu oloani hyväksi siellä, ja koska mun työ oli vasta niin aluillaan keräsin kaiken rohkeuteni ja sanoin, että oon päättäny vaihtaa perhettä. Samoihin aikoihin Marta-enkeli etsi pojalleen englannin opettajaa, ja kun selasin aupairwold.net-sivustoa, loin sinne profiilin uudemman kerran vaan hakeakseni näiden perheeseen auppariks.

Tuntu kauheen riskaabelilta vaan muuttaa perheestä toiseen netti-ilmotuksen perusteella, mutta kun me vaihdeltiin Martan kanssa keskenämme sähköposteja, mulla oli vaan sellanen olo että tää sen täytyy olla. En lähteny Suomesta vuodeks asuakseni talossa, jossa en viihdy, vaan olin ihan varma, että löydän sen perheen, joka mulle on tarkotettu. Siks olinki vähän ihmeissäni Luxissa että kuinkas tässä näin kävi, kaikenhan piti olla täydellistä... Joten luotin mun tunteisiin, hyppäsin lentokoneeseen ja täällä sitä ollaan, maailman ihanimmassa isäntäperheessä!

Kun etitte itellenne isäntäperhettä, kuunnelkaa sisintä. Toi saattaa kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta jo muutaman kuukaudenki sitoutuminen on iso juttu kun ekaa kertaa lähtee kotoa pois. Tuskin kovin moni ländää johonki perheeseen ja tuntee heti olonsa kotosaks, mutta ei uudessa himassa pitäis myöskään voida pahoin. Ottakaa siis hyvin selvää perheestä, johon ootte menossa. Sähköposteja vaihtamalla voi kysellä eri perheistä, mutta kannattaa yrittää puhua skypen tai puhelimen välityksellä myös. Mulla oli monen monta perhevaihtoehtoa kun kesällä etin aupparointipaikkaa, mutta puhelinkeskusteluissa suuri osa karsiutu pois kun ei vaan kolahtanu.

Tosi iso plussa on myös se, jos perhe voi antaa niiden edellisen au pairin yhteystiedot ja voit jutella sen kanssa. Parhaitenhan ne tietää millasta se on työskennellä sen perheen kanssa. Usein vanhemmilla saattaa olla vähän liiankin yleviä ajatuksia niiden kultamurusista, vaikka todellisuudessa vieraana ihmisenä taloon saapuessa auktoriteetin saaminen lapsiin nähden on tosi rankkaa. Mutta jos edellisiä auppareita ei oo, kannustan luottamaan vaan omaan järkeen. Tuntuuko perhe siltä, että ne ei kerro kaikkea? Onko ne valmiita joustamaan myös sun tarpeiden mukaan? Tuntuuko, että ne odottaa kohtuuttoman suurta työpanosta au pairilta? Kaikki rivien välistä luettavat asiat kertoo paljon siitä, millaset toimintatavat ja arvot perheen vanhemmilla on.

Mistä löytää perhe?

Aupairworld.net oli nettisivu, jonne ite loin profiilin ja aloin etsiä perhettä. Se osottautukin tosi hyväksi sivustoksi, koska aupparille perheen etsiminen on ilmasta, mutta perheen pitää maksaa omasta profiilistaan. Niinpä melkein kaikki perheet oli ihan tosissaan, eikä huijareita mahtunu niin paljon joukkoon. Tolla sivulla on tosi monia eri perheitä ja perheet ilmottaa yleensä tosi selkeästi, mitä ne au pairilta toivoo ja mitä niiden työkuvaan tulis kuulumaan.

Itsenäisesti ku hakee perhettä, pitää olla tarkkana, mitä sulta vaaditaan. Usein suositellaan, että perhe ja au pair tekis ihan kirjallisen työsopimuksen, jottei päädyttäisi tilanteeseen, jossa au pair tekee töitä niska limassa, muttei voi kuitenkaan jättää perhettä, koska mihin sitä kotoa lähtisi. Työsopimuksessa olisi hyvä olla myös maininta siitä, että jos perhe haluaa au pairin lähtevän, tälle annetaan viikon tai parin varoitusaika, jottei aupparia vaan heitetä pihalle talosta. Näin kun on käyny muutamalle tuntemalleni au pairille... Mua häiritsi se, että Luxemburgin perhe ei millään suostunu tekemään työsopimusta, mutta menin sinne kuitenkin. Ja työskentelinki sitte niille sen 10 tuntia päivässä viiden sijaan. Woop, woop!

Mulla ei ole kokemusta järjestöistä ja niiden kautta töiden hakemisesta. Järjestöjä käyttämällä joutuu maksamaan palveluista, mutta tuleva isäntäperhe on kaiken järjen mukaan turvallinen ja luotettava. Usein vaatimuksena saattaa olla vähintään 200 tuntia lastenhoitoa (kerhotoimita, MLL, tarha-apulainen...), mitä yksityisesti haettaessa tuskin koskaan vaaditaan. Ainoa tuntemani au pair, joka meni järjestön kautta ei viihtynyt ensimmäisessä perheessään ja pyysi vaihtoa, mutta koska järjestö oli välikätenä, vaihdossa meni monta viikkoa ja au pair oltiin jo lähettämässä takaisin kotiin, kun perhettä ei tuntunu löytyvän. Kun vihdoin joku perhe valittiin, aupparilla ei juurikaan ollu valinnanvaraa halusiko sinne vai ei. Niinpä huokasin vaan helpotuksesta ku olin ite saanu päättää mihin perheeseen haluan ja millasia töitä tulisin tekemään.

Perhettä hakiessa kannattaa pitää muutama vinkki mielessä:
- Ota mahdollisimman paljon selvää sun tulevasta työkuvasta ja työajoista.
- Kannattaa aina kysyä, jos on jotain epäselvää. Jos perhe kiertelee ja kaartelee vastauksissa, unohda koko juttu. Jos perheen aikeet on hyvät, ne voi myös sanoa ne suoraan.
- Älä suostu heti ensimmäiseen mahdolliseen vaihtoehtoon, vaan katsele ja tunnustele ihan rauhassa. Tarjouksia tulee ja menee, monilla käy jopa niin, että he luulevat olevansa menossa au pairiksi vaikka Italiaan, kun perhe ilmoittaakin löytäneensä itselleen toisen au pairin. Etsi siis se perhe, joka tuntuu sulle hyvältä.

Mihin, kuinka pitkäksi aikaa ja millä kielitaidoilla?

Kun lähtee etsimään perhettä, haku kannattaa rajata tiettyihin maihin, joihin voisit haluta mennä. Kukaan kohdemaassa ei oleta, että osaisit paikallista kieltä sujuvasti, hyvä jos puolta sanaa. Jos kielitaito on kovin heikko, kannattaa hakeutua paikan päällä kielikurssille (itse olen tästä hyvä esimerkki, ei ollu kovin montaa päivää aikaa valmistautua Espanjaan lähtöön, onneks Anna opetti mulle Luxemburgissa miten sanotaan "Hola" ja "Soy Linda". Niin ja onneks olin pakannu toppatakkeja ja talvikengät 25 asteen lämpöön...). Yleensä au pairia ei haeta kielenopettajaksi, vaan auttamaan kotihommissa. Täällä Espanjassa kuitenki tuntuu olevan aika yleistä, että kaivataan au pairiksi natiivi englanninpuhujaa, jotta lapset oppis puhumaan enkkua. Jees poks täältä ilmottautuu yks natiivi suomalainen hohoho...

Älkää säikähtäkö, että aika monet perheet hakee au pairia vuodeks tai pariks. Tietenki se olis lapsille kivempaa, että niiden kanssa olis sama ihminen pidemmän aikaa, mutta harvalla nuorella on mahdollisuutta tai halua pysytellä ulkomailla samassa perheessä täyttä vuotta. Yleisin aupparointiaika tuntuu olevan 6-9 kk, eli noin kouluvuoden(/välivuoden) verran. Toinen joukko on sitten ne, jotka lähtee kesän ajaks ulkomaille auppariks opetteleen kieltä paremmin. Sekin vois olla tosi makeeta ni ei tarvi sitoutua niin pitkäks ajaks johonki tiettyyn paikkaan.

Eli jos ajattelet "en voi lähtee Amerikkaan ku en ees osaa niin paljon englantia" niin höpinät pois ja pakkaa laukkus! Ihmiset muissa maissa ei osaa juuri mitään kieliä, nada, ja ne on tosi vaikuttuneita ja auttavaisia jos joku haluaa opetella niiden kielen. Aupparointi on tosi hieno mahdollisuus oppia kokonaan uusi kieli ja tutustua toisen maan kulttuuriin. Se, mitä olin tv:stä ja koulusta oppinu Espanjan maasta on vaan murto-osa siitä, millanen maa tää oikeesti on. Ei pelkkä se, että jossain maassa on jokin kulttuuri, vaan se, miten se kulttuuri vaikuttaa ihmisten elämään. Maailmankuva muuttuu niin paljon ku näkee erilaisia tapoja elää.

Valmistautuminen

Tärkeää olis, että itellään on sellanen olo että oikeesti haluaa lähteä. Jokasella on omat henkilökohtaset rajansa koska on valmis itsenäistymään ja niitä kannattaa kunnioittaa. Musta alko lukioaikana tuntua siltä, että nyt vois kokeilla jotain ihan muuta ja paloin halusta lähteä. Tottakai muakin pelotti, enhän mä tienny mitä tuleman pitää. Mutta kun sä sitten oot siinä tilanteessa että oot vieraiden ihmisten luona ja sun pitää puhua toisella kielellä, niin ei siinä muu auta ku antaa palaa. Ei se niin paha oo.

Pakkaaminen oliki sitte asia erikseen. Lentokoneissa on painorajat ja ylimääräsistä laukuista tai painon ylityksestä joutuu maksaan. Ite lensin yhellä 20 kg laukulla ja käsimatkatavaroiden kanssa (max. 10 kg) ja hyvin pärjäsin Luxemburgissa. Sitte ku pääsin Espanjaan ostin enemmän vaatteita, koska kun kuukauden kulkee samoissa vetimissä niin järkihän siinä lähtee... Ellalla taas tuntuu olevan koko vaatekaappi mukana ku se tuli kahden 25 kg laukun ja käsimatkatavaroiden kanssa. Ja silti sen vaatevarastot kasvaa koko ajan. Eli on kahta erilaista pakkaajaa. Sellanen, joka pakkaa vähän vähemmän ja sitte on Ella.

Kun miettii, mitä vaatteita ottaa matkaan, kannattaa ihan tosi ottaa ne, mitä muutenki käyttää arkena eniten. Ja älkää vaan jättäkö lökäreitä ja kotipaitoja himaan, ei sitä hullukaan jaksa lasten kanssa varoa koko ajan hienoja vaatteitaan. Tuntuu ihan rahan tuhlaukselta jos kohdemaassa pitää ruveta täydentään kotivaatevarastoja... Kivempi sitte ulkomailta ostaa hienoja bilevaatteita ja tuoda ne mukanaan Suomeen ku hamstrata lökäreitä ja huppareita.

Ja ottakaa mukavat kengät. Mihin ikinä meettekin ni siellä tulee varmasti käveltyä. Muutenki kannattaa ajatella järjellä sen mukaan, mihin on menossa, että mitä siellä todellisuudessa tulee tehtyä. Kivahan se on ajatella että viilettää Milanon katuja hienoissa kuoseissa ja näyttää joka päivä tyylikkäältä, mutta suurimman osan ajasta varmaan kuitenki oot töissä kotona ja haluat olla mahdollisimman rennosti.

Muista tavaroista sen verran, että vaatteiden alle piilotettava pikkulaukku on ollu mun pelastus täällä kaupunkikierroksia varten. Ite en edes tienny sellasten olemassaolosta Suomessa ollessani ku eihän siellä sellasia tarvi, mutta joissain maissa on vähän erilainen käsitys henkilön oikeuksista toisen omaisuuteen... Toinen juttu kanssa, mitä ei ihan heti tuu ajatelleeks on flunssa- särkylääkkeet. Kun vaihtaa Suomesta toisen maan bakteerikantaan ni äkkiäkös sitä vajoo sängynpohjalle kuumemittari kainalossa. Sillon ei oo ihan muksa lähtee apteekkiin ettiin lääkkeitä jos ei osaa vielä paikallista kieltä. Ole siis kaukaa viisas (Suomesta asti)!

Raha

Aupparin elämä on köyhää, niinhän ne kaikki sanoo. Mutta kuitenki nuoret tienaa maasta ja hintatasosta riippuen palkkaa 200-400 euroo kuussa, eikös se oo jo enemmän kun mitä nuori yleensä saa kotona jos ei käy töissä? Vaan kun ei. On se elämä köyhää. Parin viikon palkat menee jo paikallisliikenteen kuukausikortteihin, ulkomaan sim-kortin käyttöön ja kavereiden kanssa kahvitteluun. Jos au pairina ollessa haluaa säästää, täytyy elää tosi niukasti a.k.a. et osta mitään kun käyt ulkona ja pakkaat tarpeeksi vaatteita mukaan ettei tarvi ostaa paikan päältä.

Mutta onko kivaa viettää välivuosi, jos koko ajan laskeskelee rahoja ja ettei vaan tuhlaa kaikkea...? Töitä voi tehdä sitten opiskelujen jälkeen. Huom, tässä vain oma mielipiteeni ja rahafilosofiani. Oma tilihän meni miinukselle jo ekan kuukauden aikana hohoho. Noei. Kyllä palkka yleensä riittää niin, että saa tehtyä viikonloppureissuja silloin tällöin eikä tarvi ihan joka senttiä laskea kun käy kuppiloissa ja alkoholiloissa, mutta ei ihan joka vaatettakaan voi ostaa mikä silmää miellyttää. Tai voi. Jos on rahaa omasta takaa.

Au pair käytännössä

Nyt tulee plussat ja miinukset auppariudesta:

+ Alkaa ajatella omilla aivoilla, nähdä tilanteita uusin silmin ja avartaa näkemyksiään. Tää tapahtuu väistämättä kun kohtaa erilaisia ongelmia kun kotona ollessa tuli vastaan.
+ Uudet ihmiset. Aivan mahtava juttu. Aluks voi tuntua vähän hönöltä kun saapuu paikkaan, missä et tunne ketään ja pitäis yhtäkkiä alkaa hankkia kavereita. Mutta kyllä se siitä kun rohkeesti vaan tutustuu. Monesta kaupungista löytyy facebook-ryhmä paikallisille auppareille, sieltä nyt voi ainaki alottaa.
+ Toinen kulttuuri ja kieli. Kaikki kliseet mä tähän alkuun kirjotanki, mutta tää on täysin totta. Kokeilkaa ja koukuttukaa!
+ Se tunne, kun lapsi on piirtäny koulussa piirustuksen perheestä, ja sä oot siinä mukana.
+ Parhaassa tapauksessa luot isäntäperheeseen niin hyvät suhteet, että jäätte elinikäsiks ystäviks.
+ Pääsee näkeen uusia paikkoja ja kokeileen, onko ruoho oikeesti aidan toisella puolella vihreämpää.
+ Sen tajuaminen, että ruoho on vihreää siellä, missä haluat. Sä päätät just tasan ite kuinka vihreetä sun ruoho on. Aina ei voi vaikuttaa olosuhteisiin, mutta niihin suhtautumiseen voi.
+ Koska maksimityömäärä useimmissa maissa on 30 viikkotuntia, voi siitä nopeesti laskea, että viispäiväsenä viikkona työtunnit on 6h/päivä. Ei niin paha, koska loppuaika sulla on vapaata. Kannattaa kattoa vähän työtuntienki perusteella mihin perheeseen menee, koska jos sulta vaaditaan 8 tuntia päivässä, on se tosi rankkaa. Elät toisen lapsia varten 8h/päivä sun elämästä! Elä ittees varten mieluummin vähän enemmän toisessa perheessä. Kiva kannustan ihmisiä laiskuuteen... Mut oikeesti. Onko kivaa tehä 10 tuntia töitä ja sit on 4 tuntia vapaata ennen nukkumaanmenoa?
+ Vapaa-aikana tulee oikeesti tehtyä kaikenlaista kivaa kun haluu kokea uusia ja erilaisia juttuja kun on mahdollisuus. En ny ihan heti lähtis Vaasassa tutkiin sen katuja kun ne on kaikki läpikoluttuja, mutta täältä löytää joka päivä jotain uutta ja kivaa, se vaatii vaan sen että oikeesti lähtee ulos talosta.

- Vaikka lastenhoito kuulostaa helpolta hommalta (eikä se mun tapauksessa ainakaan oo yhtään vaikeeta), aupparius tuntuu kuitenkin työltä. Sun on pakko olla kotona tiettyyn aikaan päivästä ja tehdä niitä asioita, jotka sulle käsketään. Kun lapset on huonolla tuulella, tuskin sunkaan päivä siitä ainakaan paranee. Ja kun kaikki tuntuu sortuvan niskaan, et sä voi mihkään kadota. Tai jos katoat niin katoat luultavasti lopullisesti ku perhe heittää kamat sun mukana pois. Oot nyt mukana perheessä ja se ongelmissa.
- Auttakaa armias mitä se on asua toisen katon alla... Ja vielä eri kulttuurista tulevien katon alla! En mä oo tottunu syömään päivän ateriaa kymmeneltä illalla ja aamulla haukkaamaan vaan pari keksiä. Mutta kun perhe toimii tietyllä tavalla, sun pitää vaan soluttautua joukkoon. En tietenkään tarkota, että kaikki pitäis tehä samalla tavalla ku perheessä, mutta niiden tapoja pitää kunnioittaa ja muistaa, että on ite vieras talossa.
- Se, kun on vieras talossa... Vaikka mäkin tunnen oloni tosi tervetulleeks täällä ja mulla on isot vapaudet tehdä mitä ikinä haluan, ei multa kuitenkaan minään päivänä unohdu, että oon toisen huushollissa. En voi avata kaikkia laatikoita, jotka haluaisin, en voin hillua yläosattomissa sillon ku on kuuma, en voi päättää alkaa leipoa kun tekee mieli, en voi käydä hakees vartalorasvaa kylppärin hyllyltä ja levittää itteeni tai en voi jättää tavaroita lojumaan olkkarin pöydälle. Noita kun ei vaan sovi tehdä kun on toisen talossa. Sulla on oma reviiri a.k.a. sun huone ja that´s it. Muu talo on perheen yleisiä tiloja ja vaikka sä asut siinä talossa ja saat "käyttää" sitä, ei se tunnu omalta kodilta.
- Talossa on säännöt ja sä joko noudatat niitä tai sä itket ja noudatat. Auppari ei voi sanella ehtoja muille vaikka kuinka tuntuis, että tietää paremmin. Anna perheen tehdä niinku ne tekee ni sä teet sitte omassa kämpässäs eri lailla...
- Välillä tuntuu niin hassulta ajatukselta, että sä käytät omaa aikaas toisen lapsia varten, eikös se olis vanhempien hommaa? No niin niin, kyllä, mutta minkä takia niitä auppareita hankitaan... Kun niitä tarvitaan. Ja jos lähtee auppariks, niin sitte pitää olla valmis antamaan omastaan muiden hyväks.
- Suoriutumispaineet. Ajatteleeko toi nyt musta, että en tee töitä hyvin, kun katon tv:tä samalla ku vaihdan vaippaa? Jos lähden heti työpäivän päätyttyä ulos, luuleeko noi etten pidä niistä? Pitäiskö mun tehdä hetki ylitöitä että noi ei vaihda mua toiseen auppariin? Olkaa itellenne armollisia, kyllä perheessä varmaan tajutaan, että joka päivä ei aupparillakaan oo hyvä päivä, ja että au pair luultavasti on mieluummin kavereiden kanssa kun perheen lasten kanssa. Ja jos ne ei tajua niin se ei oo sun ongelma.

Oot aika muikee jos jaksoit lukee koko tekstin! Kiitos ja kumarrus.

Jos jäi kysyttävää niin kommenttia tulemaan, vastaan kyllä parhaani mukaan.

14 kommenttia:

  1. Tosi mukava paketti! Itsehän tulin auppariksi mol.fi sivun kautta.. Suomalaiseen perheeseen. Mutta olishan se aivan huippua lähtee johonkin toiseenkin maahan, ettei tarvis puhua suomea! :D Sveitsissä taitaa olla suurimmat palkat auppareilla? Vaikke ei nekään päätä huimaa, varsinkaan kun KAIKKI maksaa ja ON kallista :--DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vähän taitaa olla että siellä maksetaan suht hyvin. Ja kaikki tuotteet maksaaki ihan hyvin :D Mutta jääkö sulla ylimäärästä säästöön vai meneekö kaikki elämiseen?

      Poista
    2. aikalailla on menny elämiseen nyt, mitä nyt pitää käydä suomessa moikkailemassa avomiestä :-D ja uusia passi.. ja kakkos vaihe autokoulussa.. Etet.. :D Ehkä sitten maaliskuusta lähtien vois laittaa säästöön osan, ainakin yrittää ;)

      Poista
  2. Hyvän kirjotuksen laadit ja usko tai älä, luin sn alusta loppuun!

    Yhen jutun voisin lisätä liittyen tohon n. 30h viikossa työskentelyyn. Kannattaa miettiä, haluaako työskennellä kokopäiväsesti full-time äitinä vai ainoastaan aamu/ilta-aikoihin, kun lapset tulee koulusta.

    Nimittäin jos lapset on alle kouluikäisiä joudut yleensä töskentelemään kokopäiväisesti, eli mun tapauksessa n. 45h (eli 11h ma-ke ja 6h to-pe )viikossa. Kun taas osa näistä auppareista työskentelee n. 25h viikossa, koska lapset on koulussa päiväsaikaan.

    En silti kuitenkaan tunne, että tää olis kauheeta pakkopullaa, työmäärästä huolimatta, koska perhe on aivan ihana. Eli allekirjotan kyllä noi sun "Kun etitte itellenne isäntäerhettä, kuunnelkaa sisintä." ja "Ottakaa siis hyvin selvää perheestä mihin ootte menossa".

    P.s. Terkkuja Espanjattarelle täältä sateisesta saarivaltiosta <3

    VastaaPoista
  3. Wwwwwww ihanaa että tulit kurkkimaan tätä postausta vaikka onki vähän menneen talven lumia noi päätökset sulla :D kunpa kaikilla vois käydä yhtä hyvä säkä ku meillä isäntäperheiden suhteen... <3

    Lämpimiä terveisiä Tylypahkaan ;)

    VastaaPoista
  4. Kiva kirjotus, vielä tarvis pari keventävää kuvaa romaanin keskelle.. ;)
    t. Marriii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahah no tosta tuli vähän timmimpi paketti ku kuvittelin x) pitää vähän miettiä kuvitusta tälle tekstille...

      Poista
  5. Terkkui toiselt aupairilt!
    Mulla on kolme lasta ja ma-ke työskentelen 7-19 ja to-pe 7-9 ja 13-19. Ei tää kuitenkaan niiiin raskasta työtä oo, ku host-äiti on kotona noi kolme ekaa päivää, joten olla yhdessä pienimmän lapsen kanssa, ku vanhemmat on koulussa. Tuleville aupaireille vinkiks, et kannattaa miettiä haluaako tällaseen perheeseen. On meinaan aika ärsyttävää olla lähes aina sen äidin kanssa yhdessä, ku tuntuu et koko ajan pitäis olla tekemässä jotain.

    Mitä sä meinaat opiskella, ku Suomeen palaat? Ja millon muuten palaat sinne?:) mä lähden ite takas heinäkuun lopulla (todennäkösesti) ja tulin viime elokuussa, eli oon tääl kokonaisuudessaan 11,5kk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti toi kyllä. Aina ku on yksin on paljon rennompaa, mutta jos joku kattoo ni tulee sellanen olo että pitää koko ajan tehä jotain tai on huono auppari...

      Mulla on opiskelupaikka Jyväskylän yliopistossa luokanopettajaks :) Joten sinne näillä näkymin. Suomeen ollaan Ellan kanssa hankittu lennot 22.5, mutta 15.6. me lennetään Thaikkuihin, joten kunnolla ajattelen palaavani Suomeen vasta heinäkuun puolessavälissä ku tullaan sieltä takasin. Mutta vitsi sä oot sitte kauan, ihan vähän vaille vuoden! Missä oot?

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus ja nykyisin näyttää jotkut hakevan vanhempiakin kuin alle parikymppisiä tälläsella kolmekymppiselläkin on vielä mahdollisuus, haha:D

    VastaaPoista
  7. Olin oottanu jo pitkään sulta tämmöstä postausta ja olin super ilonen ku huomasin tämän!!:) tämä teksti avas mulle auppari asiaa todella paljon, kun haaveilen aupairiksi lähtöä sitten kun se minusta tuntuu sopivalta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi jes mahtavaa kuulla, en siis istunu vapaa-ajan tunteja koneella ihan turhaan jos tästä oli jollekin apua =)

      Poista
  8. Kiitos, tästä postuksesta sain aika paljon lisää tietoa ja se auttaa mun päätöksen tekoa :) Oon miettiny lähtemistä aupairiksi jonnekin kesällä, jos löytyy sopiva perhe. Sun kokemukset vahvisti mun intoa lähteä, mutta en silti tiiä. Tänne Suomeen jäisi kaikki tutut ihmiset ja asiat ja edessä ois vaan outoa ja vierasta. Mutta toisaalta mä luulen, että voisin saada aupair-ajalta aika paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips Saara! Suosittelen hirmusesti että ainakin lähdet kokeileen. Kyllä ne tutut ihmiset sua odottaa Suomessa, ja ainahan voit palata kesken kaiken takasin jos tuntuu, että valinta ei ollu oikea. Sen takia ei kannata jättää välistä, että pelkää outoa ja vierasta, se on ihan luonnollista ihmiselle. Mutta poissa vietetyltä ajalta voi saada hirmusesti kaikenlaista sellasta tietoa, mihin sulla ei olis mahdollisuutta kotona. Kokemuksista puhumattakaan! :)

      Poista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!