Hae tästä blogista

torstai 31. tammikuuta 2013

Au pairiksi?

Uskon, luulen ja tiedän, että moni tän blogin lukija kaipaa postausta, jossa kerron vähän mitä se on lähteä au pairiksi ja mitä asioita pitää ottaa huomioon valmistautuessa. Niinpä ajattelin pyöräyttää infopostauksen poikasen ja kirjottaa omista kokemuksistani aupparoinnista.

Oooookei, tästä tuli vähän pidempi ku ajattelin, joten lycka till ja toivottavasti on jotain apua...

Au pair?

Rule number one: Aupparointi on työ. Muutat toisen perheen katon alle asumaan, saat niiltä majotuksen, ruuat ja taskurahaa, mutta et ilmaseks. Varaudu siihen, että töitä tulee olemaan perheestä riippuen 4-6 päivää viikossa, kuitenkaan ei yleensä yli 30 tuntia viikon sisällä. Työt tietenkin vaihtelee tarpeen mukaan, mutta yleensä au pairia haetaan lastenhoitoa ja kotitöissä auttamista varten.

Perheen etsiminen

Mistä sitten tietää millanen perhe on hyvä perhe? Uusimmat blogin seuraajat ei tätä varmaan tiedä, mutta itse lähdin kesän jälkeen au pairiksi Luxemburgiin kaksilapsiseen perheeseen. Mä en kuitenkaan tuntenu oloani hyväksi siellä, ja koska mun työ oli vasta niin aluillaan keräsin kaiken rohkeuteni ja sanoin, että oon päättäny vaihtaa perhettä. Samoihin aikoihin Marta-enkeli etsi pojalleen englannin opettajaa, ja kun selasin aupairwold.net-sivustoa, loin sinne profiilin uudemman kerran vaan hakeakseni näiden perheeseen auppariks.

Tuntu kauheen riskaabelilta vaan muuttaa perheestä toiseen netti-ilmotuksen perusteella, mutta kun me vaihdeltiin Martan kanssa keskenämme sähköposteja, mulla oli vaan sellanen olo että tää sen täytyy olla. En lähteny Suomesta vuodeks asuakseni talossa, jossa en viihdy, vaan olin ihan varma, että löydän sen perheen, joka mulle on tarkotettu. Siks olinki vähän ihmeissäni Luxissa että kuinkas tässä näin kävi, kaikenhan piti olla täydellistä... Joten luotin mun tunteisiin, hyppäsin lentokoneeseen ja täällä sitä ollaan, maailman ihanimmassa isäntäperheessä!

Kun etitte itellenne isäntäperhettä, kuunnelkaa sisintä. Toi saattaa kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta jo muutaman kuukaudenki sitoutuminen on iso juttu kun ekaa kertaa lähtee kotoa pois. Tuskin kovin moni ländää johonki perheeseen ja tuntee heti olonsa kotosaks, mutta ei uudessa himassa pitäis myöskään voida pahoin. Ottakaa siis hyvin selvää perheestä, johon ootte menossa. Sähköposteja vaihtamalla voi kysellä eri perheistä, mutta kannattaa yrittää puhua skypen tai puhelimen välityksellä myös. Mulla oli monen monta perhevaihtoehtoa kun kesällä etin aupparointipaikkaa, mutta puhelinkeskusteluissa suuri osa karsiutu pois kun ei vaan kolahtanu.

Tosi iso plussa on myös se, jos perhe voi antaa niiden edellisen au pairin yhteystiedot ja voit jutella sen kanssa. Parhaitenhan ne tietää millasta se on työskennellä sen perheen kanssa. Usein vanhemmilla saattaa olla vähän liiankin yleviä ajatuksia niiden kultamurusista, vaikka todellisuudessa vieraana ihmisenä taloon saapuessa auktoriteetin saaminen lapsiin nähden on tosi rankkaa. Mutta jos edellisiä auppareita ei oo, kannustan luottamaan vaan omaan järkeen. Tuntuuko perhe siltä, että ne ei kerro kaikkea? Onko ne valmiita joustamaan myös sun tarpeiden mukaan? Tuntuuko, että ne odottaa kohtuuttoman suurta työpanosta au pairilta? Kaikki rivien välistä luettavat asiat kertoo paljon siitä, millaset toimintatavat ja arvot perheen vanhemmilla on.

Mistä löytää perhe?

Aupairworld.net oli nettisivu, jonne ite loin profiilin ja aloin etsiä perhettä. Se osottautukin tosi hyväksi sivustoksi, koska aupparille perheen etsiminen on ilmasta, mutta perheen pitää maksaa omasta profiilistaan. Niinpä melkein kaikki perheet oli ihan tosissaan, eikä huijareita mahtunu niin paljon joukkoon. Tolla sivulla on tosi monia eri perheitä ja perheet ilmottaa yleensä tosi selkeästi, mitä ne au pairilta toivoo ja mitä niiden työkuvaan tulis kuulumaan.

Itsenäisesti ku hakee perhettä, pitää olla tarkkana, mitä sulta vaaditaan. Usein suositellaan, että perhe ja au pair tekis ihan kirjallisen työsopimuksen, jottei päädyttäisi tilanteeseen, jossa au pair tekee töitä niska limassa, muttei voi kuitenkaan jättää perhettä, koska mihin sitä kotoa lähtisi. Työsopimuksessa olisi hyvä olla myös maininta siitä, että jos perhe haluaa au pairin lähtevän, tälle annetaan viikon tai parin varoitusaika, jottei aupparia vaan heitetä pihalle talosta. Näin kun on käyny muutamalle tuntemalleni au pairille... Mua häiritsi se, että Luxemburgin perhe ei millään suostunu tekemään työsopimusta, mutta menin sinne kuitenkin. Ja työskentelinki sitte niille sen 10 tuntia päivässä viiden sijaan. Woop, woop!

Mulla ei ole kokemusta järjestöistä ja niiden kautta töiden hakemisesta. Järjestöjä käyttämällä joutuu maksamaan palveluista, mutta tuleva isäntäperhe on kaiken järjen mukaan turvallinen ja luotettava. Usein vaatimuksena saattaa olla vähintään 200 tuntia lastenhoitoa (kerhotoimita, MLL, tarha-apulainen...), mitä yksityisesti haettaessa tuskin koskaan vaaditaan. Ainoa tuntemani au pair, joka meni järjestön kautta ei viihtynyt ensimmäisessä perheessään ja pyysi vaihtoa, mutta koska järjestö oli välikätenä, vaihdossa meni monta viikkoa ja au pair oltiin jo lähettämässä takaisin kotiin, kun perhettä ei tuntunu löytyvän. Kun vihdoin joku perhe valittiin, aupparilla ei juurikaan ollu valinnanvaraa halusiko sinne vai ei. Niinpä huokasin vaan helpotuksesta ku olin ite saanu päättää mihin perheeseen haluan ja millasia töitä tulisin tekemään.

Perhettä hakiessa kannattaa pitää muutama vinkki mielessä:
- Ota mahdollisimman paljon selvää sun tulevasta työkuvasta ja työajoista.
- Kannattaa aina kysyä, jos on jotain epäselvää. Jos perhe kiertelee ja kaartelee vastauksissa, unohda koko juttu. Jos perheen aikeet on hyvät, ne voi myös sanoa ne suoraan.
- Älä suostu heti ensimmäiseen mahdolliseen vaihtoehtoon, vaan katsele ja tunnustele ihan rauhassa. Tarjouksia tulee ja menee, monilla käy jopa niin, että he luulevat olevansa menossa au pairiksi vaikka Italiaan, kun perhe ilmoittaakin löytäneensä itselleen toisen au pairin. Etsi siis se perhe, joka tuntuu sulle hyvältä.

Mihin, kuinka pitkäksi aikaa ja millä kielitaidoilla?

Kun lähtee etsimään perhettä, haku kannattaa rajata tiettyihin maihin, joihin voisit haluta mennä. Kukaan kohdemaassa ei oleta, että osaisit paikallista kieltä sujuvasti, hyvä jos puolta sanaa. Jos kielitaito on kovin heikko, kannattaa hakeutua paikan päällä kielikurssille (itse olen tästä hyvä esimerkki, ei ollu kovin montaa päivää aikaa valmistautua Espanjaan lähtöön, onneks Anna opetti mulle Luxemburgissa miten sanotaan "Hola" ja "Soy Linda". Niin ja onneks olin pakannu toppatakkeja ja talvikengät 25 asteen lämpöön...). Yleensä au pairia ei haeta kielenopettajaksi, vaan auttamaan kotihommissa. Täällä Espanjassa kuitenki tuntuu olevan aika yleistä, että kaivataan au pairiksi natiivi englanninpuhujaa, jotta lapset oppis puhumaan enkkua. Jees poks täältä ilmottautuu yks natiivi suomalainen hohoho...

Älkää säikähtäkö, että aika monet perheet hakee au pairia vuodeks tai pariks. Tietenki se olis lapsille kivempaa, että niiden kanssa olis sama ihminen pidemmän aikaa, mutta harvalla nuorella on mahdollisuutta tai halua pysytellä ulkomailla samassa perheessä täyttä vuotta. Yleisin aupparointiaika tuntuu olevan 6-9 kk, eli noin kouluvuoden(/välivuoden) verran. Toinen joukko on sitten ne, jotka lähtee kesän ajaks ulkomaille auppariks opetteleen kieltä paremmin. Sekin vois olla tosi makeeta ni ei tarvi sitoutua niin pitkäks ajaks johonki tiettyyn paikkaan.

Eli jos ajattelet "en voi lähtee Amerikkaan ku en ees osaa niin paljon englantia" niin höpinät pois ja pakkaa laukkus! Ihmiset muissa maissa ei osaa juuri mitään kieliä, nada, ja ne on tosi vaikuttuneita ja auttavaisia jos joku haluaa opetella niiden kielen. Aupparointi on tosi hieno mahdollisuus oppia kokonaan uusi kieli ja tutustua toisen maan kulttuuriin. Se, mitä olin tv:stä ja koulusta oppinu Espanjan maasta on vaan murto-osa siitä, millanen maa tää oikeesti on. Ei pelkkä se, että jossain maassa on jokin kulttuuri, vaan se, miten se kulttuuri vaikuttaa ihmisten elämään. Maailmankuva muuttuu niin paljon ku näkee erilaisia tapoja elää.

Valmistautuminen

Tärkeää olis, että itellään on sellanen olo että oikeesti haluaa lähteä. Jokasella on omat henkilökohtaset rajansa koska on valmis itsenäistymään ja niitä kannattaa kunnioittaa. Musta alko lukioaikana tuntua siltä, että nyt vois kokeilla jotain ihan muuta ja paloin halusta lähteä. Tottakai muakin pelotti, enhän mä tienny mitä tuleman pitää. Mutta kun sä sitten oot siinä tilanteessa että oot vieraiden ihmisten luona ja sun pitää puhua toisella kielellä, niin ei siinä muu auta ku antaa palaa. Ei se niin paha oo.

Pakkaaminen oliki sitte asia erikseen. Lentokoneissa on painorajat ja ylimääräsistä laukuista tai painon ylityksestä joutuu maksaan. Ite lensin yhellä 20 kg laukulla ja käsimatkatavaroiden kanssa (max. 10 kg) ja hyvin pärjäsin Luxemburgissa. Sitte ku pääsin Espanjaan ostin enemmän vaatteita, koska kun kuukauden kulkee samoissa vetimissä niin järkihän siinä lähtee... Ellalla taas tuntuu olevan koko vaatekaappi mukana ku se tuli kahden 25 kg laukun ja käsimatkatavaroiden kanssa. Ja silti sen vaatevarastot kasvaa koko ajan. Eli on kahta erilaista pakkaajaa. Sellanen, joka pakkaa vähän vähemmän ja sitte on Ella.

Kun miettii, mitä vaatteita ottaa matkaan, kannattaa ihan tosi ottaa ne, mitä muutenki käyttää arkena eniten. Ja älkää vaan jättäkö lökäreitä ja kotipaitoja himaan, ei sitä hullukaan jaksa lasten kanssa varoa koko ajan hienoja vaatteitaan. Tuntuu ihan rahan tuhlaukselta jos kohdemaassa pitää ruveta täydentään kotivaatevarastoja... Kivempi sitte ulkomailta ostaa hienoja bilevaatteita ja tuoda ne mukanaan Suomeen ku hamstrata lökäreitä ja huppareita.

Ja ottakaa mukavat kengät. Mihin ikinä meettekin ni siellä tulee varmasti käveltyä. Muutenki kannattaa ajatella järjellä sen mukaan, mihin on menossa, että mitä siellä todellisuudessa tulee tehtyä. Kivahan se on ajatella että viilettää Milanon katuja hienoissa kuoseissa ja näyttää joka päivä tyylikkäältä, mutta suurimman osan ajasta varmaan kuitenki oot töissä kotona ja haluat olla mahdollisimman rennosti.

Muista tavaroista sen verran, että vaatteiden alle piilotettava pikkulaukku on ollu mun pelastus täällä kaupunkikierroksia varten. Ite en edes tienny sellasten olemassaolosta Suomessa ollessani ku eihän siellä sellasia tarvi, mutta joissain maissa on vähän erilainen käsitys henkilön oikeuksista toisen omaisuuteen... Toinen juttu kanssa, mitä ei ihan heti tuu ajatelleeks on flunssa- särkylääkkeet. Kun vaihtaa Suomesta toisen maan bakteerikantaan ni äkkiäkös sitä vajoo sängynpohjalle kuumemittari kainalossa. Sillon ei oo ihan muksa lähtee apteekkiin ettiin lääkkeitä jos ei osaa vielä paikallista kieltä. Ole siis kaukaa viisas (Suomesta asti)!

Raha

Aupparin elämä on köyhää, niinhän ne kaikki sanoo. Mutta kuitenki nuoret tienaa maasta ja hintatasosta riippuen palkkaa 200-400 euroo kuussa, eikös se oo jo enemmän kun mitä nuori yleensä saa kotona jos ei käy töissä? Vaan kun ei. On se elämä köyhää. Parin viikon palkat menee jo paikallisliikenteen kuukausikortteihin, ulkomaan sim-kortin käyttöön ja kavereiden kanssa kahvitteluun. Jos au pairina ollessa haluaa säästää, täytyy elää tosi niukasti a.k.a. et osta mitään kun käyt ulkona ja pakkaat tarpeeksi vaatteita mukaan ettei tarvi ostaa paikan päältä.

Mutta onko kivaa viettää välivuosi, jos koko ajan laskeskelee rahoja ja ettei vaan tuhlaa kaikkea...? Töitä voi tehdä sitten opiskelujen jälkeen. Huom, tässä vain oma mielipiteeni ja rahafilosofiani. Oma tilihän meni miinukselle jo ekan kuukauden aikana hohoho. Noei. Kyllä palkka yleensä riittää niin, että saa tehtyä viikonloppureissuja silloin tällöin eikä tarvi ihan joka senttiä laskea kun käy kuppiloissa ja alkoholiloissa, mutta ei ihan joka vaatettakaan voi ostaa mikä silmää miellyttää. Tai voi. Jos on rahaa omasta takaa.

Au pair käytännössä

Nyt tulee plussat ja miinukset auppariudesta:

+ Alkaa ajatella omilla aivoilla, nähdä tilanteita uusin silmin ja avartaa näkemyksiään. Tää tapahtuu väistämättä kun kohtaa erilaisia ongelmia kun kotona ollessa tuli vastaan.
+ Uudet ihmiset. Aivan mahtava juttu. Aluks voi tuntua vähän hönöltä kun saapuu paikkaan, missä et tunne ketään ja pitäis yhtäkkiä alkaa hankkia kavereita. Mutta kyllä se siitä kun rohkeesti vaan tutustuu. Monesta kaupungista löytyy facebook-ryhmä paikallisille auppareille, sieltä nyt voi ainaki alottaa.
+ Toinen kulttuuri ja kieli. Kaikki kliseet mä tähän alkuun kirjotanki, mutta tää on täysin totta. Kokeilkaa ja koukuttukaa!
+ Se tunne, kun lapsi on piirtäny koulussa piirustuksen perheestä, ja sä oot siinä mukana.
+ Parhaassa tapauksessa luot isäntäperheeseen niin hyvät suhteet, että jäätte elinikäsiks ystäviks.
+ Pääsee näkeen uusia paikkoja ja kokeileen, onko ruoho oikeesti aidan toisella puolella vihreämpää.
+ Sen tajuaminen, että ruoho on vihreää siellä, missä haluat. Sä päätät just tasan ite kuinka vihreetä sun ruoho on. Aina ei voi vaikuttaa olosuhteisiin, mutta niihin suhtautumiseen voi.
+ Koska maksimityömäärä useimmissa maissa on 30 viikkotuntia, voi siitä nopeesti laskea, että viispäiväsenä viikkona työtunnit on 6h/päivä. Ei niin paha, koska loppuaika sulla on vapaata. Kannattaa kattoa vähän työtuntienki perusteella mihin perheeseen menee, koska jos sulta vaaditaan 8 tuntia päivässä, on se tosi rankkaa. Elät toisen lapsia varten 8h/päivä sun elämästä! Elä ittees varten mieluummin vähän enemmän toisessa perheessä. Kiva kannustan ihmisiä laiskuuteen... Mut oikeesti. Onko kivaa tehä 10 tuntia töitä ja sit on 4 tuntia vapaata ennen nukkumaanmenoa?
+ Vapaa-aikana tulee oikeesti tehtyä kaikenlaista kivaa kun haluu kokea uusia ja erilaisia juttuja kun on mahdollisuus. En ny ihan heti lähtis Vaasassa tutkiin sen katuja kun ne on kaikki läpikoluttuja, mutta täältä löytää joka päivä jotain uutta ja kivaa, se vaatii vaan sen että oikeesti lähtee ulos talosta.

- Vaikka lastenhoito kuulostaa helpolta hommalta (eikä se mun tapauksessa ainakaan oo yhtään vaikeeta), aupparius tuntuu kuitenkin työltä. Sun on pakko olla kotona tiettyyn aikaan päivästä ja tehdä niitä asioita, jotka sulle käsketään. Kun lapset on huonolla tuulella, tuskin sunkaan päivä siitä ainakaan paranee. Ja kun kaikki tuntuu sortuvan niskaan, et sä voi mihkään kadota. Tai jos katoat niin katoat luultavasti lopullisesti ku perhe heittää kamat sun mukana pois. Oot nyt mukana perheessä ja se ongelmissa.
- Auttakaa armias mitä se on asua toisen katon alla... Ja vielä eri kulttuurista tulevien katon alla! En mä oo tottunu syömään päivän ateriaa kymmeneltä illalla ja aamulla haukkaamaan vaan pari keksiä. Mutta kun perhe toimii tietyllä tavalla, sun pitää vaan soluttautua joukkoon. En tietenkään tarkota, että kaikki pitäis tehä samalla tavalla ku perheessä, mutta niiden tapoja pitää kunnioittaa ja muistaa, että on ite vieras talossa.
- Se, kun on vieras talossa... Vaikka mäkin tunnen oloni tosi tervetulleeks täällä ja mulla on isot vapaudet tehdä mitä ikinä haluan, ei multa kuitenkaan minään päivänä unohdu, että oon toisen huushollissa. En voi avata kaikkia laatikoita, jotka haluaisin, en voin hillua yläosattomissa sillon ku on kuuma, en voi päättää alkaa leipoa kun tekee mieli, en voi käydä hakees vartalorasvaa kylppärin hyllyltä ja levittää itteeni tai en voi jättää tavaroita lojumaan olkkarin pöydälle. Noita kun ei vaan sovi tehdä kun on toisen talossa. Sulla on oma reviiri a.k.a. sun huone ja that´s it. Muu talo on perheen yleisiä tiloja ja vaikka sä asut siinä talossa ja saat "käyttää" sitä, ei se tunnu omalta kodilta.
- Talossa on säännöt ja sä joko noudatat niitä tai sä itket ja noudatat. Auppari ei voi sanella ehtoja muille vaikka kuinka tuntuis, että tietää paremmin. Anna perheen tehdä niinku ne tekee ni sä teet sitte omassa kämpässäs eri lailla...
- Välillä tuntuu niin hassulta ajatukselta, että sä käytät omaa aikaas toisen lapsia varten, eikös se olis vanhempien hommaa? No niin niin, kyllä, mutta minkä takia niitä auppareita hankitaan... Kun niitä tarvitaan. Ja jos lähtee auppariks, niin sitte pitää olla valmis antamaan omastaan muiden hyväks.
- Suoriutumispaineet. Ajatteleeko toi nyt musta, että en tee töitä hyvin, kun katon tv:tä samalla ku vaihdan vaippaa? Jos lähden heti työpäivän päätyttyä ulos, luuleeko noi etten pidä niistä? Pitäiskö mun tehdä hetki ylitöitä että noi ei vaihda mua toiseen auppariin? Olkaa itellenne armollisia, kyllä perheessä varmaan tajutaan, että joka päivä ei aupparillakaan oo hyvä päivä, ja että au pair luultavasti on mieluummin kavereiden kanssa kun perheen lasten kanssa. Ja jos ne ei tajua niin se ei oo sun ongelma.

Oot aika muikee jos jaksoit lukee koko tekstin! Kiitos ja kumarrus.

Jos jäi kysyttävää niin kommenttia tulemaan, vastaan kyllä parhaani mukaan.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Sevilla = Universumin sekoin viikonloppu

Olipa kerran ihan kaksi ihan tavallista tyttöä, jotka halusivat lähteä tavalliselle viikonloppulomalle tavallisen perhetuttavamiehen luokse Sevillaan. 1/3 toteutu, vaikka meidän tavallisuuski meinas mennä siinä, että oli lähellä ettei päästy järjestämme noiden päivien aikana... Valmistautukaa.

Perjantaina illalla saavuttiin väsyttävän 7 tunnin bussimatkan jälkeen Sevillaan, missä meidän viikonlopun hostisä Alberto (Angelin siskon ex-mies) oli meitä autolla vastassa (okei se oli 15 min myöhässä). Noustiin sen kyytiin, ku se kysy halutaanko me tehdä pieni kierros keskustassa. Me oltiin ihan ruton väsyneitä, mutta eihän siinä nyt kehdannu kieltäytyä ku se kerta tarjoaa meille koko viikonlopun.

Niinpä me istuttiin vielä tunti autossa eikä nähty pimeyden takia Sevillasta ku puoli puuta, ja toivottiin jo että oltais sanottu suoraan että halutaan himaan syömään ja nukkuun. No sitte Alberto saa päähänsä, että meidän pitää päästä perinteisille sevillalaisille tapaksille. No se on ihan okei jos sitte pääsee kotia. Mentiin ulos syömään. Ja mentiin toiseenki paikkaan syömään. Ja mentiin kolmanteen paikkaan syömään. Ellan kanssa sanottiin jo ekan paikan jälkeen että kiitos mieluummin nyt nukkumaan, mutta ei, Allu halus näyttää meille vähän kivoja ruokapaikkoja. Ei midist, positiivista oli että ruoka oli tosi hyvää.

Alluki siinä maisteli vähän viiniä jos toistaki, lopputuloksena se, että otettiin kiertoreitti kotiin ku poliisit oli blokannu tien puhallutuksen takia. Alberto esitteli sen pillereitä, joilla se muuttaa tarvittaessa hengitystä, jottei se jää juomisesta kiinni. Öö. Kiva. Kun me vihdoin päästiin kahdelta yöllä kotiin, Alberto alko näyttään meille sen taloa. "Mä oon suunnitellu tän talon ite. Nää ovet on mun suunnittelemia, jokanen on erilainen. Tää seinä on mun suunnittelema ja nää lattiat on mun ite suunnittelemia." Tuntu ettei se koskaan lopettanu sen suunnittelupuhetta. Loppuilta meniki näissä merkeissä:
L: "Ella otiks shampoota mukaan?"

E: "Otin. Mutta täältä varmaan löytyy shampootaki, joka on Alberton suunnittelemaa."

Oma huone kullan kallis. Ku päästiin omaan rauhaan katottiin vaan toisiamme ei voi olla totta -ilmeellä ja saatiin hillitön väsyneiden naurukohtaus sängyllä. Mihin me ollaan oikein ittemme laitettu...?
Mua tosissaan kiinnosti tietää, mistä kaikkialta kaikki noi esineet ja talon taulut on hankittu...
Seuraava aamu alko ihan lupaavasti, ku oltiin sovittu, että mennään Spencerin kanssa kaupunkikierrokselle kello kolmelta. Spencerin tapasin siis alle pari kuukautta sitten Madridissa, mutta se asuu Sevillassa ite. Huipputyyppi ja lupasin ilmottaa sille heti jos tulisin sen seuduille. Sitä ennen ajateltiin Ellan kanssa laittautua, mutta Allu haluskin esitellä meille lisää sen taloa. Tunti me siis kierrettiin kellarista kattotasanteelle kuunnellen: "Mä oon suunnitellu tän ite. Tämäkin on mun suunnittelema. Ja kattokaa muuten näitä alastonkuvia, jotka oon piirtäny." Kun me vihdoin saatiin sanottua, että meidän pitää mennä vaihtaan vaatteet ennen lähtöä, mentiin huoneeseen, suljettiin ovi perästämme kiinni, katottiin toisiamme ei VOI olla TOTTA -ilmeellä ja kaaduttiin sängylle nauraan niin ettei voitu liikkua.

Alberto heitti meidät lopulta kahdeks kaupunkiin, mutta jäikin esitteleen meille paikkoja tunnin ajaks ennen tapaamista. Ei midist taaskaan, mutta se sai päähänsä että sen pitää soittaa Spencerille ja sopia, mitä kumpikin näyttää meille, jotta me nähtäis varmasti kaikki tärkeät asiat. Arvatkaa, kuka olis voinu siinä vaiheessa vajota maan alle... Kun me sitte vihdoin nähtiin Spencer, Allu ei millään olis malttanu jättää meitä rauhaan, vaan vei meitä jälleen kerran syömään ja maisteleen paikallista mandariiniviiniä.
Sevillassa tää oli kaikkein yleisin puu kaupungilla. Joka tien varressa oli näitä tusinoittain. Mut noita hedelmiä ei voi syödä...
Onneks me lopulta saatiin jäädä rauhaan ja Spenkku vei meitä katteleen hienoimpia nähtävyyksiä. Vaikuttavin oli varmasti Plaza de España, mutta hienoja oli kanssa Santa Marian katedraali ja Torre de Oro (kultainen torni). Tässä nyt vähän arkkitehtuurin taidonnäytteistä kuvia:
Plaza de España.
Heppa Plaza de Españalla. Kun nyt tälle arkkitehtuurilinjalle lähdettiin...
Ton rakennuksen ulkoseinässä oli jokaselle Espanjan "läänille" oma kuvansa. Bongattiin hima.
La Cruz de la Cerrajeria.
Katoin tätä kuvaa ja ajattelin kommentoida kanadalaisesta salaa Ellalle meidän koodikielellä suomella. "Eikä, mä en kestä ku toi on niin hot. Oho. Nyt tuli väärä sana..."
Jeespoks laitan nyt tarpeeks näitä kuvia Plaza de Españalta että tulee kaikille selkeeks.
Öhh... Kukaan ei oleta, että muistaisin kaikkien nähtävyyksien nimet, eihän?
Santa Marian katedraali. Tai no osa siitä.
Ja sääkään ei onneks ollu pahempi.
Pitkän ja uuvuttavan kävelyreissun jälkeen päädyttiin Ellan kanssa - mihinkäs muualle kuin - Llaollaoon jugurttismoothieille. Vähän hävettää myöntää että vedettiin vielä kaks annosta. Mut hei energiat oli lopussa!
Alberto oli luvannu, että se vois ottaa meidät kyytiin kaupungista yheksän aikaan ja heittää himaan. En jotenki odottanukaan, että se olis jo yheksältä siellä, mutta en olis myöskään arvannu että joudutaan venaan Burger Kingissä sitä kaks tuntia.
Pöydän vierestä kävelee tyttö logolla varustettu synttärihattu päässä:
L: "Mäki haluun tollasen kruunun. Mennään kassalle sanoon että meillä on synttärit. Ja että me ollaan kaksosia vaikkei yhtään näytetäkään. Mut ihan varmaan ollaan. Ku molemmat puhutaan suomea." Maken järki eikö vaan... (jos joku ei tajua Maken järki niin vinkki: käännä englanniks) (Jos et vieläkään tajua ni okei paljastan: Make's sense.) ( Ja nyt pitää huomata, että en tarkottanu sitä, mitä sanoin.) Miks ylipäänsä aloin selittään tätä...

Oltiin Ellan kanssa ihan poikki ku se tuli vihdoin hakemaan meitä ja meillä oli jo repliikit valmiina miten päästään karkaamaan huoneeseen ilman talon väliseinien rakennusvaiheiden esittelyä. Lopputulos: Kun vihdoin himassa, suljettiin huoneen ovi takanamme, katottiin toisiamme taas ei VOI olla TOTTA -ilmeellä ja hillitön naurukohtaus sängylle kaatuen. Enää kaks yötä jäljellä!
Seuraavan päivän tunnelmia. 120 km/h oli vielä ihan okei. Jos ei olis ollu kuudenkympin rajotusta.
Sunnuntaina lähettiin kaikki porukalla autolla rannikolle. Se tuntu tosiaan aamulla vielä ihan hyvältä idealta, mutta sitte ku Allu pääsi ratin taakse... Ei hyvänen aika. Siinä meni usko elämään itse kullakin. Keskinopeus oli sellaset 160 km/h ja me Ellan kanssa pyydettiin sitä ajaan hiljempaa, mutta koska turvallisuus ei siitä juurikaan noussu otettiin vaan toisiamme kädestä kiinni ja toivottiin parasta. Mutta hengissä ollaan. Ja sitä ihmetellään sitte niin maan perkeleesti.
Kyllä maisemat oli ihan jees... En vaan uskonu eläväni niin kauan että näkisin ne.

Jep, kukaan ei pysyny pokkana siinä vaiheessa ku Alberto zoomaili sellaset puoli tuntia sen kameralla että sai yhen kuvan otettua... Onnee.
"Eiiiih, Ella tuu mukaan kuvaan, en haluu olla yksin ton kamerassa!"
Rentoutuminen Allun kyydissä oli mahdollista siinä vaiheessa ku nopeus oli 20 km/h eli lähinnä parkkipaikoilla.
Poikettiin ohimennen Portugalissa. Otettiin sieltä yks mies ilman bensaa kyytiin, ajettiin Espanjan puolelle täyttään sen kanisteri ja ajettiin se takas. Eli ollaan ny käyty Portugalissa kolme kertaa hahah.
Taisteltiin taas mahdotonta vastaan ku Alberto vei meidät syömään. Se kittas viiniä tuttuun tapaan, vei meidät kattoon sen venettä, juotti meille Sherryä siellä ja lopulta tarjos vielä drinkit baarissa. Ja sitte se kaahas kotia. Oikeesti. Oikeesti. Jos juot, et aja. Jos ajat, et juo. Mikä ei menny perille?

Ravintolassa ihania hetkiä ku Spenkku yritti selittää mitä merenelävää me syödään.
S: "It's bigger than a squid."
E: "Mikä? Squirrel?! Syödäänkö me oravaa?!"
L: "Eeeeei, ku kalmaria..."

Allun veneellä:
E: (suomeks) "En yhtään ihmettele jos se sanoo suunnitelleensa tän veneenki..."
Alberto: (englanniks) "Näättekö ton nimen laivan kyljessä? Se on mun suunnittelema ja maalaama. Otatteko vähän Sherryä?"
L: (suomeks) "Otetaan. Mä en tiä selviänkö tästä matkasta ilman ryyppyä..."

Voin sanoo että oli maailman karsein kotimatka enkä olis satavarmana selvinny siitä ilman Ellaa. Se sai mut välillä unohtamaan mielipuolen kuskin ja nauratti niin että jos en olis kuollu kolarissa ni olisin tukehtunu nauruuni. Varmaan jäi tosi kiva kuva meistä Spenelle ku äänettöminä vaan huojuttiin puolet matkasta takapenkillä. Siis ei lähteny minkään sortin ääntä kurkusta ku nauratti niin lujaa. On se niin ihanaa kun muut ei tajua täällä suomea!

Illalla kotiportilla:

L: "Tää oli sitte 100% varmuudella viimenen kerta ku mentiin sen kyydissä yhtään mihinkään muualle ku bussipysäkille."
Ja yllätys yllätys, kun päästiin vihdoin huoneeseemme, katottiin jälleen kerran toisiamme Ei. VOI. Olla. TOTTA! eikä tiedetty olisko pitäny itkeä vai nauraa, joten kaaduttiin vaan sängylle ja saatiin ihan hysteerinen itkunaurukohtaus. Hengissä! HENGISSÄ!!

Alberto: "Laitan teille iltapalaks kanaa."
Keittiöstä: "Ryks, räiks, pum!"
E: "Mitä heleä?"

L: "Se teurastaa sitä kanaa..."

Oonko koskaan ollu näin ilonen ku joku reissu päättyy? Oikea helpotuksen huokaus ku vihdoinki päästiin bussin kynnyksen yli ja heilutettiin heipat Mr. Creepylle. Oli kiva ku tarjosit meille viikonlopun mutta kiitti mulle riitti. Oli kiva tulla vaan vielä kivempi lähtee joten bye bye.

torstai 24. tammikuuta 2013

Pasa. Pasa. Pasa, pasa, pasa!

Vähän tunnelmia joogatunnilta.
Buenos dias vaan kaikille tasapuolisesti. Jo toinen joogatunti keskiviikolta takana, enkä vieläkään selvinny ilman, että mun jalat olis puutunu risti-istunnassa. Onneks toinen puolisko opetuksesta oli venyttelypainotteista. Eilen oli tosi huippupäivä ku sain niin paljon aikaseks. Joogasin, Ella tuli meille, käytiin kahvilla muutaman espanjalaisen naisen kanssa harjottelemassa kieltä ja seikkailin "Estancoon" (tupakka-, postimerkki-, ja arpakauppa) vaatimaan uutta julkisten liikennevälineiden korttia  B3-zonelle mun vanhan B2:n sijaan.
Aivan mahtava päivä sään puolesta oli!
Muuten päivä meni ihan mutkattomasti, mutta bussilla liikkuessa Ella sai naurukohtauksen tän tapahtuman jälkeen:

Tavalliseen tapaan nousen bussiin, sanon "hola" ja yritän työntää lipun automaattiin, mutta se ei meekään sisään.
Kuski: "Pasa." (= Mene sisään.)
(Yritän työntää korttia laitteeseen.)
"Pasa."
(Jatkan kortin työntämistä laitteeseen.)
"Pasa. Pasa, pasa, pasa, PASA!"
Vasta tässä vaiheessa reagoin mitä kuski mulle sanoo, katon sitä säikähtäneenä ja häivyn sitte vähin äänin bussin penkille istumaan. Juu moi.
Tatadadaatadaddadaa! Saanko esitellä uuden version Trivial Pursuitista, eritoten espanjalaisille, englantia opetteleville lapsille suunniteltu peli. Korttipinoissa myös aikuisille suunnattuja kysymyksiä, jottei peli olis liian tylsä mulle ja Martalle. Kerranki mulla on nero olo!
Mä kirjottelen tänne aika usein asioista, joita mulle on tapahtunu tai mitä mä oon päivän aikana tehny. Onko kuitenkin jollain toiveita, mistä haluaisitte mun kirjottavan? Toivoisitteko te esimerkiksi enemmän kommentteja Suomen ja Espanjan kulttuurieroista, lisää tietoa perheenjäsenistä, espanjalaisia reseptejä, kuvausta Espanjan yöelämästä, kuvia luonnosta...? Tai haluaisitteko esimerkiks että tekisin postauksen au pairiksi lähtemisestä? Jos joskus tulee jotain ideoita, joista toivoisitte mun postaavan, niin jättäkää ihmeessä ehdotuksia kommenttiboksiin. Tuskin kukaan jaksaa ikuisesti lukea, mitä söin tänään aamupalaks ja kuinka monta omenaa saatiin tän kesän sadosta.

Hi guys! I've started yoga. Oh yes, yoga. I thought it would be mainly stretching but I woke up and smelled the coffee during my first class... It occurred to me that in the beginning of every lesson we would meditate for one hour. It's okay, it really is, but... It's all in Spanish and I have NO idea what I'm supposed to be imagining or thinking of. So I just sit on the floor legs crossed and say "ommmm..." without knowing what to do really. A little bit boring maybe (and my legs become numb), but at least I have a short time every morning for me, myself and I. And for the rest of the time we do some stretching as well so no worries!

Other than yoga I've also been for a coffee with some Spanish people to practice my language skills (which doesn't really exist...) and I made a Trivial Pursuit kind of game for Miguel to learn English better. I'm so proud of it cause it's really a nice game! And what else? Hmm... Well, I guess I could give an example of my great understanding of Spanish language.

I was about to go into a bus with Ella yesterday and tried to put my ticket into the machine, but for some reason it didn't fit.
Driver: "Pasa."
(I'm trying to put my ticket into the machine)
"Pasa."
(I'm still trying to get my ticket to fit into the machine)
"Pasa. Pasa, pasa, pasa, PASA!"
Finally I realized the driver was talking to me, I looked up at him startled and quietly sneaked into the bus to sit down. Ella laughed her head off ofc... :D

tiistai 22. tammikuuta 2013

Joogaa ja suomea espanjalaisittain

Olin eilen mun ekalla joogatunnilla. Käytiin Martan kaa ettimässä rakennus, missä se jooga järjestetään, ja kun oltiin sisällä luokkahuoneessa Marta katto ympärilleen ja totes, että seki vois jäädä mun kanssa joogaan. Niinpä me aateltiin että sehän olis kiva yhteinen harrastus, ilmottauduttiin opettajalle, haettiin joogamatot ja istuttiin odottamaan tunnin alkua.
Opettaja sitten tuli ja me istuttiin sellaseen perus jalat ristissä -asentoon niinku vaan voitte kuvitella että joogassa tehdään. Ja sit me istuttiin silleen. Ja istuttiin. Ja istuttiin. Silmät kiinni, "ommmmmmm...". Ojentelin välistä jalkoja ja yritin tajuta, mitä se opettaja käskee meitä tekemään, mutta mielikuvaharjotukset ei ihan onnistunu espanjan kielellä. "Mitä sitä söis tänään? Mun pitää muistaa ostaa liput Sevillaan. En ehdi näkeen Ellaa ennen torstaita. Ai että jalat puutuu. Ai niin, hengitä... Omm..."
Kun me tunti oltiin siinä meditoitu, niin tehtiin pari venytystä ja rentouduttiin loppuaika. Tällasia mun maanantait ja keskiviikot tulee siis olemaan maaliskuun loppuun asti. Ei mitään, päivittelen sitte teille tietoja jos joskus opin, mitä mun pitäis siellä oikeesti tehä... Marta kyllä selitti mulle jälkeenpäin energiakentistä ja jostain virtauksista, mutta tunnilla oli kyllä sellanen olo, että "hetkinen, sanoko se just että energia tulee korvasta ulos...?"

Joogan jälkeen kävin sitte kunnolla lenkillä vuorilla ja chillasin siihen asti, että Miguel tuli kotiin. Olin väsänny sille erilaisia pelejä, jottei meidän englanninharjotukset olis aina niin samanlaisia. Parasta illassa oli kuitenki se, ku pelattiin Martan ja Miguelin kaa piiloa ja epätoivosina yritettiin Martan kaa keksiä piiloja meille vähän isommille ihmisille. Oven taa, kylpyammeeseen, tuolin taakse... Woop, woop! Nauratti vähän ku oltiin niin innoissamme aina ku löydettiin toinen.

Tässä kirjottaessa Miguel tuli mun huoneeseen ja alko lukeen mun blogia suomeks. Otin siitä tietenkin videon, nauttikaa tästä ja kiinnittäkään huomiota upeaan espanjalaisen lausumiseen "ja" -sanan kohdalla! Loppuosa videosta on vähän randomi :D Älkää huoliko, ei se oo joka päivä tollasta.

Loppuun vielä mainittakoon, että tulin just Ellan kanssa Madridista syömästä, karkasin mun kielikurssilta sinne. Saan muuten vaihdettua ryhmää, perjantaina aamulla mulla on eka espanjantunti tasolla 3! Jes. Ja Madridissa sato tänään kuulemma lunta. Mitenköhän mä sen onnistuin missaamaan kun mun niskaan tuli kyllä ihan silkkaa vettä... Nyt kiirehdin töihin, ollaan Miguelin kaa kahestaan tää ilta ->

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Hyvää synttäriä Ella ja sori sun sängystä...

Eikö oo kiva avata mun blogi ku ekana ruudulle levähtää mun pärstä? :D Moi. Tehtiin Ellan kaa ruokaa ja kamerahan oli välttämätön siinä touhussa. Olis ollu muuten vaikee siivilöidä pastat.
Menin jo perjantaina illalla pilateksen jälkeen Ellalle yötä, jotta meillä olis koko lauantaipäivä aikaa tehä kaikkea kivaa. Lauantaille oli luvattu myrsky (= tuulta 3 m/s ja kaks vesipisaraa), joten suuria suunnitelmia meillä ei ollu. Nautittiin vaan ihanasta vapaa-ajasta, katottiin vähän Pakoa, tehtiin ruokaa meidän healthy habitsien mukaan ja pelleiltiin. Bongasin muuten Ellan talosta akvaarion! En tajuu kuinka en ollu huomannu sitä ennen. Otin siitä teille kuvan:
Kalat ei ensinnäkään uinu koskaan mun kuviin vaikka yritin kalojen koodikieltä "Sanokaa muikku!" ja akvaario oli vielä niin satapitkä että jouduin zoomaileen vaan tällasen pienen osan siitä. Mutta tadaa! Meilläki oli ennen akvaario kotona, mutta siitä luovuttiin kun olin liian laiska hoitamaan sitä. Lisäks aina ku vaihdoin veden onnistuin unohtamaan sen putken valumaan niin, että pikkuhiljaa kalojen elintila pieneni ja pieneni ja lattia tulvi ja tulvi... Ahh niitä muistoja.
Meidän yks uus terveellinen suosikki: omatekonen appelsiinimehu. Jos ei jaksa väsätä smoothieta niin tohon menee kaks minuuttia ja saat ihanan tuoremehun.
Muka osaan pelata bilistä, mutta iltaa varten ku valmistauduttiin hokasin, että me ei olla koskaan hyödynnetty Ellan biljardipöytää! Ehkä jos oikeesti osais ni olis tullu aikasemmin mieleen...
Illalla tosiaan lähdettiin baanalle juhlistaan Ellan 20v -taivalta tällä planeetalla. Tai no Ellan atomit on kai ollu olemassa niin kauan ku maailmankaikkeuskin, mutta just tossa järjestyksessä sellaset 20 vuotta. Tai no taas huijaan. Se tais olla vähän eri hiukkasista muodostunu pienempänä. Mutta kuitenki appelsiinimehusta tulleiden atomeiden ja Ellassa valmiiks olleiden atomeiden kanssa lähettiin baanalle. Sitä ennen kuitenki mun atomit tais olla vähän liikaa Ellan sängylle, koska kun istahdin siihen ihan normaalisti kattoon mitä Ella datailee, niin...
... sängyn atomit ei tykänny mun painosta ja jalka katkes. Heh. Kiva fiilis ku rojahdettiin vaan lattialle yhtäkkiä.
Päästiin kuitenki ehjänä ulos talosta ja mentiin junalla ja metrolla Madridiin. Oltiin aika hyviä ku onnistuttiin sekä yöllä että tänä aamuna pummiin mut B3-zonelta ilmaseks julkisiin. Mä kun asun B2:lla, niin joudun maksaan aina itteni kipeeks että pääsen Ellan luo. Anyways ihan keskustassa ahtauduttiin täpötäyteen metroon, missä kaikki seiso ku sillit purkissa varvas toisen suussa ja pidettiin lujaa laukuista kiinni ettei kukaan pääse vahingossakaan pölliin mitään.
L: "Ei kai mulla oo muuten taskuissa mitään? *Kokeilee tyhjiä taskuja.* No jos oli ni ei oo ainakaan enää..."
Ella on kehittävää seuraa.
Ellaki vetää muuten ihan hyvin Espanjaks. Se jutteli jonkun miehen kanssa:
Mies: "Donde vives? (Missä asut?)"
E: "En La Garena. (La Garenassa)"
Mies: "En la calle??? (Kadulla???)"
E: "... o_O (tekstimuotoisen esityksen ilmaisuvoiman lisäys eli hymiö)"

Ilopilleri Anna oli kanssa meidän seurassa illan. Me ei Annan kanssa nähdä kovin usein, koska se käy kielikurssilla ja salilla joka päivä ja asuu ihan toisella puolella Madridia. Niinpä oli kiva taas pitkästä aikaa olla senkin kanssa ja nyt vaan odottelen helmikuuta, kun sillon sillä kuulemma loppuu sekä kielikurssi että salikortti! Jee jee Jerry Cotton.
Fontana -pubissa Anna: "Hei tää oli hyvä biisi - neljä vuotta sitte..."

Nyt datailen itsekseni alakerrassa ja Miguel on serkkujensa kanssa ylhäällä, kun kaikki aikuset lähti ulos lounaalle. Ne oli ihan onnesta soikeina ku tarjouduin vahtimaan niiden lapsia, jotta ne pääsis kerranki kaikki yhessä syömään. Mitäs minä muutakaan näin sunnuntaina tekisin kun pitäisin huolta lapsosista... Varsinki ku ulkona on sairaan hieno ilma, Madridin kadut odottaa tutkijaasa ja sisäilma tukahduttaa tällasen valmiiks ummehtuneen yövalvojan.

Heeeei, onko kellään mitään kivaa smoohtie-reseptiehdotusta? Jos sulta löytyy joku suosikki niin kerro ihmeessä mullekin. Tähän mennessä oon sekotellu banaania, kiiviä, mansikoita, jugurttia ja appelsiinimehua riippuen siitä, mitä milloinki kaapista löytyy. Mutta vinkkejä otetaan mielellään vastaan niin laitan aineksia kauppalistalle!

We went out yesterday to celebrate Ella's 20th birthday. But before that I spent the whole Saturday at her place (I went there on Friday evening) and we had a lazy but fun day doing stuff that we usually do during the weekends. We watched Prison Break (okay this one we don't USUALLY do...), made food, tried to live in a healthy way (look at the picture of our orange juice, yummy! ) and did some crazy stuff. I guess I should drink orange juice more often, I went to sit on Ella's bed and it crushed down... Picture of that one above as well :D

They promised stormy weather for Saturday, but what we got was a little bit of wind and two rain drops. So it was nice to go out. But quite many other people had the same idea as well... Metro's were full of people and we tried to fit in there, result: standing on top of some Juan, having Señora Rapunzel's toe in my mouth and desperately trying to hold on to my purse so that no one could steal it. "Oh by the way do I have something in my pockets? *Trying empty pockets* Well, if I ever had, I certainly don't have them any more..." But we had a fun night and now I'm looking after Miguel and his cousins while their parents are having a lunch out. Have a nice day guys!

torstai 17. tammikuuta 2013

Oikosulku

Jeeeeep valot sammu ja sähköt katos. Juana yrittää tehdä töitä yläkerrassa ja tulee mun ovelle: "Linda, teitkö jotain kun sähköt katkes?" Niin no joo itse asiassa tein. Heh. Kaadoin just mun vesilasin tohon pistorasian päälle. Mut no worries, hengissä ollaan. Onneks Juana tuli ottaan johdot pois seinästä ja laitto kamat kuivumaan, ite olisin vaan saanu enemmän pahaa aikaseks...

Käytiin eilen taas Ellan kaa jossain isossa kauppakeskuksessa Madridin pohjoispuolella, mutta koska meillä on säästövimma päällä mentiin sinne vaan testaamaan palaako näpit vai ei. Ja tultiin takasin ilman palovammoja. Meillä kun on suuria suunnitelmia loppuvuoden varalle, niin välillä on ihan epätodellinen olo että mihin kaikkeen me ollaankaan ryhdytty.

E: "No mutta jos me nyt tehdään kaikki kivat jutut tän vuoden aikana, niin mitä me tehdään sitte koko loppuelämä? Espanja, check."
L: "Portugali, check."
E: "Ryöstetyks tuleminen, check."
L: "Reppureissaus, check."
E: "Lenkkeily..."
L: "Niin lenkkeily... Öhh..."
Yks kotiseutukuva tähän väliin.
Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on se, miten me vietetään meidän kevätkuukaudet täällä Madridissa. Huomenna ajattelin mennä ilmottautumaan joogakurssille, ja Ellan kielikurssiaikatauluista riippuen katotaan tuleeko se myös. Lisäks pyysin just vaihtoa seuraavalle tasolle espanjanryhmässä, koska nykynen taso on silkkaa kidutusta kun tehtävät on niin helppoja. Viikonloppuna juhlistetaan Hellurein pyöreitä vuosia ja seuraava viikonloppu me ajateltiin viettää Sevillassa. Ja kyllä, aiotaan nähdä Spencerin kanssa kun kerta oon sen hoodeilla sillon. Kaikenlaista kivaa siis on tiedossa, toivottavasti ikävät yllätykset pysyy poissa. Niin no joo toi oikosulku oli kyllä ihan hyvä alku etten sanois...

Hei mutta nyt vakavan asteen asiaa! Sinä joka luet tätä tekstiä juuri nyt. Jep, juuri sinä. Mitä mies? Tuntuu joskus niin hassulta kirjottaa vaan tänne kaikkea omasta elämästä enkä edes tiedä mitä ihmiset siellä päässä tekee. Voisin kutsua tätä yksipuoliseks kommunikoinniks, vaikka mua oikeesti kiinnostaa mitä teille Suomessa kuuluu. Joten jos tunnustaudut lukijaksi, stalkkaajaksi tai muuten vaan tällä sivulla kävijäksi, niin ole hyvä ja jätä jotain kommenttilaatikkoon! Ihan mitä vaan. "Moi Linda. Oon Järvenpäästä. Täällä on lunta", ja mun päivä paranee jo monella pykälällä. Sen ei tarvi olla "jeejee sulla on ihQ blogi", vaan kertokaa itestänne ja missä mennään tällä hetkellä. Ärsyttääkö kylmyys? Onko paljon kouluhommia? Mitkä pienet asiat saa teidät nauttimaan arjesta? Jos mä kerron itestäni teille, niin kyllä tekin saatte luvan kertoa jotain mulle! Ystävällisin terveisin, Agentti 007. Eikuhä?

maanantai 14. tammikuuta 2013

Thaimaa

L: "Lähetäänkö kesällä interrailaan Eurooppaan?"
E: "Joo, reppureissausta! Tai miks ei saman tien Amerikkaan?"
L: "Vois vuokraa auton Pohjois-Amerikasta ni ei tarvis kulkee junalla?"
E: "Hyvä idea. Mutta sit ei oo niin reppureissausfiilis."
L: "No lähetään vaan johki randompaikkaan reput selässä?"
E: "Okei. Thaimaa?"
L: "Sopii!"

Kuten voitte ehkä jo nyt päätellä, varattiin Ellaan kaa lennot Thaikkuihin kesälle. Rinkat selkään ja menoks, oon jo kauan haaveillu reppureissauksesta ja nyt sen meinaan toteuttaa! Thaimaassa voi viipyä maksimissaan 30 päivää ilman viisumia, joten todettiin helpoks olla siellä kuukaden niin ei tarvi säätää papereiden kanssa.

Tää on sitten se kohta ku äidin kasvot valahtaa valkosiks ja se on silleen "eiiiih, mun pieni tyttöni lähtee niin kauas toiselle puolelle maailmaa", mutta äiti älä huoli. Mun matkakumppani on fiksu tyttö. Se kyllä pitää musta huolen. Mutta voi kun voisin sanoa Ellan äidille samaa... No ei vainen, eiköhän me olla oikein ylivarovaisia sitten ku sitä tarvitaan.
Me ei olla vielä suunniteltu reittiä, yöpymisiä, matkatavaroita... Ei mitään. Paitsi että liikaa ei sitte suunnitella. Ja että surffausta pitää päästä kokeileen. Ja okei seki että en halua mustia sandaaleja vaan ruskeet. Mutta muuten meidän suunnittelut alkaa vasta nyt, kun meidän reissu on kutakuinkin lähellä toteutustasoa. Viva la vida!

Hi guys. Pictures from Thailand, why? Because we just made a great decision with Ella to spend our summer there. We booked flights from Finland to there and we're going to stay there for a month with our backpacks. If I'm right, we should have enough time in Finland to prepare our things before we leave, cause we fly back from Spain in the end on May and the flight leaves June 15th. This is cool. I mean, this is cool. This is so COOOOL!!!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Pakoputki

 Krts... Räts... Kuul... Kuuluuko... Trts.. Suomi?

Jep hei vaan, hengissä ollaan vaikken muutamaan päivään oo mitään itsestäni paljastanutkaan. Päivät on menny ku unessa nopeesti ja kivasti. Välillä oon kattonu (liikaa) Pakoa ja välillä taas onnistunu kommunikoimaan muidenki maan asukkaiden kanssa. Oon onnistunu tosi hyvin välttelemään Madridin alennusmyyntejä, mutta tänään sorruin Ellan kanssa kiertämään H2O:n. Onneks rahaa ei menny 10 euroa enempää.
Olin kattoos ammattitason korista lauantaina. Miguel on valkonen 12. Tiesittekö muuten, että Angel oli ennen ammattilaislentopalloilija Espanjan maajoukkueessa?
Nyt ei oikeen juttu irtoo ku Ellan kanssa laiskotellaan sen huoneessa ja vielä olis koko ilta edessä. Ei siis pygee jorinoimaan nyt, kattellaan sitte taas toisen 3 vuoden tauon jälkeen!
Kävelin yks päivä kadulla, kun autoihin oli laitettu viiskymppisiä. Öh. Olisin aika paljon rikkaampi jos olisin ottanu, mutta aattelin ettei ne ollu tarkotettu mulle... Olisko vaan pitäny poimia kaikki? :D
Tää on jotain tarjoilijoiden koodikieltä ku Ellan nimi kirjotetaan poikkeuksetta aina noin kuitteihin. Tai sit se on Ella espanjaks. Hehe.
P.S. Onko täällä joku, joka EI tajua mun otsikon loistavaa kaksoismerkitystä liittyen tv-sarjaan, jota katon?

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Pakooooon!

Tulin tänne kertoon teille etten tuu kertoon mitään vähään aikaan! Ella nimittäin toi "Paon" tuotantokaudet Suomesta, ja arvatkaa kuka istuu peba liimattuna penkkiin kattoos niitä 24/7 
( - 3 tuntia, jotka työskentelen). Tänä aamuna heräsin jopa tavallista aikasemmin vaan sen takia, että ehtisin kattoon Pakoa pari jaksoo ennen ku mentiin Ellan kaa syömään kaupungille.

Jotain pientä voin kuitenki tähän väliin kertoa. Oltiin kattoos Joutsenlampi ja sehän nyt tietenki oli aivan huikee. Ehkä lisään pari kuvaa teatterilta tähän jälkeenpäin, mutta just nyt oon perheen Macilla niin en rupee säätään omien kuvien kanssa. Mutta anyways. Oltiin jätetty auto ihan sairaan kalliiseen parkkitaloon (maksu yli 18 euroa) ja ihmeteltiin just, että kuinka kummassa parkkeeraminen voi tulla niin kalliiks...

Mutta voi se tulla kalliimmakski. Ku lähettiin ajaan pois parkkihallista, kadulle johtava ramppi oli tosi pitkä ja jyrkkä ylämäki. Marta laitto parkkilipukkeen keskellä mäkeä olevaan masiinaan, ja puomi aukes meille. Mutta sitten kun se yritti lähteä sillä autolla, se mäki oli niin jyrkkä että mäkilähtö meni plörinäks ja auto sammu siihen. Sitte se äkkiä yritti käynnistää autoa uudelleen, ja pääsiki metrin eteenpäin ku auto sammu uusiks. Paineissa se kÿnnisti vielä kerran, kun kuulu karsee rysäys ja se puomi kolahti meidän kattoon.

Katoin pääni yläpuolelle että tuleeko se jo katosta läpi, mutta ei se onneks tullu. Marta lähti uudelleen ajaan, ja tällä kertaa pääsi liikkeelle, mutta kivat kirskunnat kuulu ku se puomi riipi meidän kattoa vasten. Kun Marta pääsi vihdoin puomin alta pois ja mäen ylös, kolikolikoli puomi tippu irti siitä koneesta missä se oli ja takaa tuleva ajo sai tyytyväisenä huristella puomin päältä. Voin sanoo että pikkasen naurettiin! Sanokaa vaan jotain naisten ajotaidoista...

Loppuun vielä metroasemasattumus tältä päivältä. Yritettiin epätoivosesti ettiä ulospääsyä vieraalta asemalta, kun porttien jälkeen ei ollukaan rappusia, vaan hissi.
E: "En tykkää hisseistä. Varsinkaan Espanjassa. Varsinkaan metroasemalla. Varsinkaan Espanjan metroasemalla."

Nyt kattoon Pakoa, anteeksi ihmiset ja kuulemisiin!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Ronaldo edestä, Ronaldo takaa. Ronaldo seisoo, Ronaldo makaa.

Feliz Dia de los Reyes Magos! Eli hyvää kolmen kuninkaan juhlapäivää. Tänään on Espanjassa niiden "joulu", eli se päivä, kun kolme viisasta miestä Raamatun mukaan toi Jeesukselle lahjat. Niinpä Miguel sai tänään herätä siihen, että koko olohuone oli täynnä lahjoja sitä varten. Ite heräsin siihen, kun Angel ravisteli mut hereille, vaikka olin just mun unessa rohkaistunu puhumaan Justin Bieberille. Älkää kysykö miks just Justin Bieber, mun alitajunta kulkee ihan omia teitään...
En olis pistäny pahitteeks olla lapsi tänä aamuna ja noi olis kaikki ollu mulle.
Tää on varmaan kaikkein vähiten heilahtanu kuva, innostuneesta lapsesta on harvinaisen vaikee saada selkeitä otoksia.
Sain ite kudottua kaikille villasukat ajoissa, ja lisäks olin hankkinu näille kaikenlaista suomalaista: Mariskoolin, Angry Birds -Kimblen, Pentik-kamaa... Mutta niiltä sain jotain aivan supersuperihanaa. No okei sain Sferan pipon ja hanskat (en tiedä siitä kaupasta muuta, kun että en menny koskaan sisälle kauppaan ku siitäki olis varmaan pitäny maksaa... oli sen verran mun kukkaron kanssa eri liigassa), Amaralin levyn ja urheilupaidan pilatestunneille. Mutta sitte. Ne oli hankkinu meille liput huomiselle kattoon balettiin Joutsenlammen. JOUTSENLAMMEN!!! Voitteko kuvitella? Oon halunnu nähdä sen jo varmaan tuhat vuotta, ja nyt mun toive vihdoin toteutuu!
Katoin tätä lippua hetken ihan pöllämistyneenä ja käänsin sitä päässäni suomeks. Sitte ku vihdoin tajusin, mikä se oli, nojasin seinään, vein käden mun suun eteen, en pystyny hetkeen edes liikkumaan ja kyynelet vaan alko virrata mun kasvoille. Mikä lahja!!!<3
Ei siinä mitään, että olin ihan täpinöissäni baletista, kun pian Martan veli perheineen tuli meille syömään jouluateriaa ja sano mulle, että César (perheen isä) voi viedä mut tän päivän Real Madridin matsiin jos haluan. OMG!!! Meillä oli paikat rivillä 8 ja pystyin suunnilleen haistaan pelaajien hien sieltä. Olin vaan ihan pihalla koko ajan enkä voinu uskoo sitä todeks, minä, Linda Leppänen, istuin vaan kymmenen metrin päässä Ronaldosta. WTF?
César osti mulle oikeen Real Madridin fanihuivin. Jos tuutte joskus Espanjaan niin tunnistatte mut sitte siitä. Meidän takana istu joku Real Madridin vanha pelaaja, mutta en tienny sitä vanhastaan, joten jätin kuvaamisen sikseen. Sen sijaan...
... Ronaldo juoksi mun kuviin vähän liianki usein.
Että näin täydellisen päivän jälkeen en voi sanoa muuta kun että seuraavaa kolmen kuninkaan juhlaa odotellessa :D Kiitos ja kumarrus, tämä blogipostaus Espanjasta päättyy tänään tähän.

Hello guys! I've got no excuses why I haven't been writing other than laziness. But now I decided there's definitely something worth of telling! I arrived to Spain yesterday after two hours sleep at night and 9 hours of traveling. The whole family was at the airport waiting for me and when we came home and I took a short five hours nap. Then I was awake a few hours and went back to sleep.

This morning I was woken up by Angel (I was just dreaming about talking to Justin Bieber but I never got the chance to continue our conversation...) and we started to celebrate the day of the three kings, which is about the same than our Christmas in Finland. Well okay, there's actually nothing same than the presents but you got my point, right? So we started the day by giving each other the presents. And seriously, I got the best gift ever!

In addition to Amaral's CD, a hat and gloves and a t-shirt for my pilates lessons, my family gave me a ticket for ballet Swan Lake!!! I've always wanted to see it and it's been my dream for a long, long time. And now I'm actually going to see it tomorrow! Wooooo I can't believe it. When I got the ticket I couldn't move, I only stared at the paper piece and started crying. My family<3

And moreover, Marta's brother and his family came to our house to have a lunch with us and guess what he told me? That if I wanted, I could go and see Real Madrid's game with him today. And did I want? OMG OF COURSE!! He had great places in eighth row and it was absolutely perfect. You can maybe (?) see some of the pictures I took from there. Don't judge me, it was Ronaldo running in front of my camera all the time...!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Hengissä...

...vaikkakin ei ihan siltä tunnu. Nukuin viime yönä kaks tuntia, matkustin sitte silmät ristissä Espanjaan ja heräsin juuri viiden tunnin torkuilta. Nyt kello on täällä vähän yli seittemän päivällä ja pian me ruvetaan juhlimaan jouluiltaa täällä. Sitten ku pääsen nukkumaan (jos saan unta), joudun huomenna aamulla herään taas ihan liian aikasin, kun kolme kuningasta on tullu tiputtaan lahjat meidän taloon. Wish me luck.

Suomessa meni tammikuukin aivan ihanasti, eikä millään olis tehny mieli vielä lähtee takasin Espanjaan. Kävin kattoos muutaman kerran äidin oopperaharkkoja ("Iloinen leski"), ja olin taas ihan otettu kuinka hienoa työtä ihmiset voi oikeesti tehdä.
Ohjaaja: "Ei, ei, ei, sisääntulo pitää ottaa uusiks. Me harjotellaan se niin monta kertaa, että varmasti osataan. Sisään, ulos, sisään ulos. Niinhän se hoituu."
Solisti: "Niin mikä hoituu?"
Ja näin teatterilla myös Röllin. Mutta Allu Tuppurainen oli selkeesti panostanu ulkonäköönsä sitte viime näkemän Pikku Kakkosen yhteydessä...
Kun oltiin viimestä iltaa tyttöjen kanssa porukalla Marian luona, Reija, hovikokkimme, laitto meille etanoita.
Oli niin karua sanoa kaikille taas heippa ja oikeesti jättää Suomi taakseen. Kyllähän mä Espanjassakin viihdyn, mutta KOTI. Mulla taitaa olla pieni kriisi tällä hetkellä. Mutta ehkä se johtuu liian vähäsistä unista. Tai sitte koti-ikävästä. Tai sitte siitä, että lahjotin oman Fazerin suklaalevyni koko perheen käyttöön... Mutta Ella tulee pian Madridiin (ja tuo Paon tuotantokaudet mukanaan!) ja sitte saadaan meidän vertaistukiryhmän koolle. AÄ-ryhmä, anonyymisti äidittömät.

Jälkilisäys: Miten nerokasta. Marta ja Angel oli molemmat piilottanu joululahjat toisilleen mun vaatekaappiin, ja nyt kumpikaan ei voi hakea toisen lahjaa ja paketoida sitä jottei näe vahingossa omaa lahjaansa. Lopputulos: Istun huoneeni lattialla ja paketoin niiden puolesta niiden joululahjat. Mitä kirjotan Angelin lahjan päälle? Rakkaalle Angelille? Elämäni miehelle? Voih...