Hae tästä blogista

torstai 27. joulukuuta 2012

Hurdant är Vasa?

ÄITI<3 Tarviiko tähän tän enempää sanoa?

Saavuin eilen iltajunalla pikkuveljen kanssa Vaasaan ja äiti oli tullu asemalle vastaan kävellen. Matkaa kotiin oli huimat parisataa metriä, mutta kahden hervottoman matkalaukun ja puolen metrin lumikinosten takia kulkeminen ei ollu ihan helppoa.

Äidin kanssa puoliks rehattiin mun suurempaa laukkua, kun Joonatan jäi vähän jälkeen kahden pienemmän laukun kanssa.
Äiti: "Vedäs tätä hetki, odotan Joonatania."
Ja siihen kinokseen mä jäin laukkuni kanssa jumiin ku äiti käveli pois. Pian se käänty kattoon ku muka yritin saada kapsäkkiä liikkumaan hangesta ja repes aimo nauruun. Kiitti äiti, kiitti. Tuli se onneks sitte auttamaan.
Onko sattumaa, että veli menee just sillon shoppaileen kun sisko on tullu kaupunkiin...? Hmm, muistaakseni oon joskus ennenki ollu henkisenä tukena ostosreissuilla.
Kuinka ihanaa oli nähdä ystäviä pitkän tauon jälkeen? Sannan kanssa ehdin kierrellä Vaasan tarjonnan läpi aamupäivällä (etin Miguelille joululahjaa) ja me vaihdettiin keskenämme omat paketit. Arvatkaa, mitä sain siltä? Se oli ite tehny mulle unisiepparin. Niin makeeta!
Vielä on vähän joulu... Ainakin Iidan ja Jannen talossa, jossa vietin iltani Iitun ja Marrin kanssa. Wiiiiii :)
Illalla kävelin lähelle Iidan luo ja me juotiin lukematon (laskematon?) määrä teetä ja juteltiin kuulumiset neljän kuukauden ajalta. Syötiin kirjaimellisesti puoliks Pandan suklaarasia, Iida haukkas joka konvehdista puolet ja laitto takasin rasiaan ja mä söin sen sitte loppuun. Kristillinen tasajako.

Iida: "Hyi saakeli, ananasta."
Linda: "Oi anna mulle, noi on mun lemppareita."
*Iida ottaa toisen ananaskonvehdin*
Iida: "Tää on oikeestaan aika hyvää tää ananas."
Mikä multa meni ohi?
Iida esitteli mulle aivan uuden tuttavuuden! Saanko esitellä: maailman hellusin koira Mila.
Ja pientä todistusaineistoa Espanjan perheelle, että kyllä Suomessa vain on sitä lunta... Mutta Maria polkee kelillä ku kelillä.
On se kiva ku kavereilla on jo kaikilla omat kodit ja mä vielä huitelen maailmalla... Mäki haluun muuttaa omaan kämppään jos saan noin hyperin vedenkeittimen! Kävin kattoos Marian uutta kotikoloa, koska sillon ku lähin se oli vaan lattia ja seinät. Niin ja katto. Ja nyt se oli oikein viihtyisä ja nätti koti.
En malttais ollenkaan mennä nukkumaan ku haluun vaan nähdä kaikkia tuttuja ihmisiä ja nauttia niiden seurasta! Vaihtelu todella tekee hyvää. Ei sitä tajua aina kuinka tärkeitä ihmissuhteet on, ennenku niistä ihmisistä on jonkin aikaa erossa. Ja matkailu... kuinka klisee on sanoa, että se avartaa? Mutta oikeesti. Mikään ei oo enää samanlaista lyhyenki matkailun jälkeen.

Pieni sivumaininta vielä tähän loppuun, käytiin iskän kaa toissapäivänä hiihtääs. Hehehehe hohohoho missä on mun viime talvinen hiihtokunto?? Tais tosiaan jäädä sinne viime talveen... Tai no, mikä hiihtokunto. Hyvä jos eteenpäin pääsin sillonkaan.

Oh I can't even begin to describe how wonderful it is to see the people you love again! I've met many of my friends already, but even more important thing is that I've just enjoyed the company of my dear, dear family. Oh, how much I love them... There are not enough hours in a day to be with them! I wouldn't like to go to sleep at all.

Don't really know what to write here right now. I've had a wonderful day and tomorrow we'll drive to Turku to celebrate my grandfather's 80th birthday. Well, the birthday is on Saturday, but of course we want to spend some private time with my grandparents before that. I'm looking forward to see them :)

2 kommenttia:

  1. olisit nyt laittanu ettei noi tontut mulla oikeesti oo ollu missään.. aivan kauheita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kirjottaa "Iidan lempitontuthan ne sieltä korista kurkistaa" ;) En halua koskaan unohtaa tota kokoelmaa.

      Poista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!