Hae tästä blogista

tiistai 18. joulukuuta 2012

En voi liikkua.

Oon ylensyöny. Meidän piti mennä abuelojen luokse lounaalle, mutta se oliki vähän vakavamman asteen lounas. Hopea-astiastolla neljää eri alkupalaa, kahta eri pääruokaa, vadillinen jälkiruokaherkkuja, viiniä, shamppanjaa... Mitäs mitäs. Miksei mua varotettu?
Kattokaa kuinka nerokkaita "kalaleipiä", salaatinkerän päälle pistetty siivut. Terveellistä.
Mä kun oon vielä sellanen, että en kehtaa kieltäytyä maistamasta mitään ruokia, niin mun oli pakko epätoivosena kattoo vierestä ku lautaselle lapattiin koko ajan lisää apetta. Sitte söin silleen "pian tää on ohi, pian tää on ohi" ja tunsin vaan kuinka housut kutistu mahan ympäriltä ja nappi alko pingottaan. Hyvästi, rantakunto.
Onneks abuelojen kämppä oli kerrostalossa niin pysty tän vadin jälkeen pyöriin rappuset alas. Täällä on muuten kerrostalojenki pihoissa uima-altaat.
Nyt on pakko laittaa simmut kiinni ja uinua ruuat pois siihen mennessä että Miguel tulee kotiin. Tiedä mitä se tänään vielä keksii... Partyt on ainaki mun kestokyvyn ulkopuolella. Puolimaratonki luokitellaan kevyen sarjan urheiluks siihen verrattuna.

Ruokapöydässä Marta (lennonjohtaja) kerto meille yhestä pilotista, joka otti yhteyttä lennonjohtoon:
"Mulla on pieni ongelma ku mun tuulilasiin lensi poro."
"Anteeksi, voisitko toistaa?"
"Niin kun mun tuulilasiin lensi poro."
"Anteeks mikä lensi tuulilasiin?"
"Poro."
Joulupukki ja Petteri on sittenki olemassa! Korjaus, Petteri oli.
Mitä oikeesti tapahtu, oli se, että iso kotka oli napannu pienen poron ja kanto sitä mukanaan. Peruspäivä.

Jälkilisäys: Iltalenkillä ajattelin syntyjä syviä, ja mielessä kävi pieni ajatus "entä jos kaikki ihmiset ei ookaan tasavertasia, vaan esimerkiksi ne, joilla on hyvä koulutus onkin vähän parempia". Ja samassa astuin koiranpaskaan. Hyvä on, karma, uskotaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!