Hae tästä blogista

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Varokaa ruttoa ja muistin menettämistä.

Mikä siinä on, että aina multa tullaan kysymään sitä neuvoa kun mä en puhu espanjaa! Taas vanhempi nainen tuli nykäsemään hihasta ja kysyi onko hän oikealla metroraiteella. Eihän se ollut, joten talutin sen jonkin matkan päähän, jotta se löytäis oikeelle raiteelle. Omassa metrossani mietin, että ripustan kaulaan kyltin, jossa lukee "En puhu espanjaa". Kun pääsin metrosta pois ja kävelin bussipysäkille, seuraava vanhus tulee kysymään multa neuvoa. Päätin, että kirjotanki kylttiin "Minulla on rutto. Varo, se tarttuu." Mutta kai se on ihan kiva ku saa neuvoa ihmisiä, joskus se on vaan täällä niin vietävän hankalaa.

Käväsin Fnacissa, eli hervottoman suuressa kirja-, musiikki- ja elektroniikkakaupassa. Siellä oli 5 kerrosta kamaa, joiden joukosta valita. Löysin itelleni espanjan oppikirjan (opin todennäkösesti paremmin ite lukemalla kun liian helpolla kielikurssilla) ja Martalle ostin joululahjaks Rhonda Byrnen kirjan "Voima". Ootteko lukenu sitä? Se on ehkä maailman kannattavin kirja lukea. Väitän, että en olis täällä nyt jos en olis aikanani lukenu sitä.
Yritin salaa ottaa kuvan liian suuresta kirjavalikoimasta ja katoin tarkkaan, että salama ei oo päällä, niin eiköhän Martan kamerassa oo himo kuvanottosoundit ja kaikki käänty kattomaan ku kuuli takaansa äänen "RÄPS".
Kotona antauduin villasukkien ihmeelliseen maailmaan ja valmistelin Martan joululahjasukkia. Äkkiäkös mä sille yhen parin pyöräytän, ajattelin kun tulin tänne. No kas vaan puoltoista kuukautta menny ja just sain ekan sukan valmiiks. Kiirettä pitää kun tarkotus olis tehdä koko perheelle sukat jouluun mennessä. Mutta siinä sukkia kutoessa oli paljon aikaa miettiä ja muistella huvittuneena menneitä.

Muistan, kuinka pienenä sain kuulla, että kukat kasvaa paremmin, kun niille laulaa. Niinpä laitoin kasettisoittimeen lastenlauluja ja kukkaruukun soittimen eteen.

Muistan, kuinka Mumma voitti "keksi nukelle paras nimi" -kilpailun, mutta kun kysyin mikä sen nuken nimi sitten on, se oli jo unohtanu.

Muistan, kuinka halusin löytää uuden värin, ja sekottelin kauan vesivärejä veteen ja siitä tuli vaan tylsän harmaata.

Muistan, kuinka Sanna-Marin kanssa sidottiin meidän jalat yhteen ja lähettiin käveleen ympäri Sepänkylää.

Muistan, kuinka Elisan kanssa pompittiin kevättalvella meidän pihalammen jäällä ja hupskeikkaa tiputtiin jään läpi kaulaa myöten veteen.

Muistan, kuinka Salla haki yöllä ABC:lta mulle suklaalevyn, ja kun se palas takasin sen polvet ja kädet oli naarmuilla koska se oli ajanu skootterilla tolppaa päin.

Muistan, kuinka Antti Patailan kanssa aina kun törmättiin meille ei riittäny "mitä kuuluu?" "ihan hyvää", vaan syvennyttiin aina tosi pitkiin keskusteluihin.

Muistan, kuinka Iida seiso meidän mökin rannalla Länsi-Suomessa ja katso vastapäätä olevaa saarta: "Onko toi Venäjän rannikko?"

Muistan, kuinka Oskar Osalan kanssa oltiin menossa ekalle golfkierrokselle, kun se testaili pesäpallon pelaamista golfmailalla. Golfpallo pomppi kauniisti parkkipaikalle ja armoton kolaus kuulu vaikka kuinka kauas.

Muistan, kuinka olin Marialla yökylässä, kun se ryömi mun viereen patjalle ja käski mun kokeilla sen tuhatta ja sataa pomppivaa sydäntä. Se oli just jutellu mesessä sen ihastukselle.

Muistan, kuinka äidin kanssa viime talvena pelattiin keittiön pöydän alla maapähkinäsotaa.

Noi ja moni muu muisto sai mut hymyilemään samalla kun uurastin Martan villasukan parissa. Eikö olis ihan kamalaa jos kaikki muistot yhtäkkiä katoais? Et muistais sun elämästä enää yhtään mitään. Ajatelkaa, jos me osattais elää vain nykyisyyttä, eikä meillä olis kykyä muistaa menneitä. Olis aika kuivaa. Kai tuokin on yks syy, miks kirjotan tätä blogia. En halua unohtaa kaikkea hyvää mitä mun elämässä on, on ollut, ja tulee vielä olemaan.

6 kommenttia:

  1. oi miten siistiä olla espanjassa! kirjoitat hei tosi kiinnostavasti, toivottavast siel menee kaikki hyvin ettet vaikkapa sairastuis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä tykkään olla täällä ei voi muuta sanoa :) Tähän mennessä kaikki on menny loistavasti, ajattelin jatkaa samaa rataa!

      Poista
  2. sano niille tieltä eksyneille espanjalaisille vaan että " no hablo espanol" ;)

    VastaaPoista
  3. etkö oo tullu ajatelleks että näytät luultavasti hyvin espanjalaiselta? suomessa espanjalaisia on vaan niin vähän että et oo sattunu saamaan niiltä avunpyyntöjä. veikkaisin että ne valitsee oppaansa ulkonäön perusteella eikä kurkistamalla sen aivoihin puhuuko se espanjaa vai ei :D

    Kiva kirjotus taas, oot superkultsinihana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoho, on se juolahtanu mieleen vissiin muutaman kerran ku aina kaikki Suomessa kysy että oonko kokonaan suomalainen vai onko mun vanhemmat tai toinen vanhemmista espanjasta x) tulin takasin sukulaisheimoni pariin...

      Poista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!