Hae tästä blogista

torstai 1. marraskuuta 2012

Melkein sukua julkkikselle (Halloweenkauhutarina)

Jaaa mistäs sitä alottais. Eilinen ilta oli oikeesti taas niin laatua ettei huhhuh! :D Piraatteina osallistuttiin eka Pub Crawliin, jossa tavalliseen tapaan saatiin muutama juoma alle, mutta karattiin kesken kaiken taksilla kohti suurinta yöklubia Kapitalia. Siellä oli ihan mieletön jono, kaks katua vaan ihan täynnä ihmisiä. Jotenkin oli niin loistava idea pujahtaa jonon alkupäähän että huijattiin vähän ja tehtiin niin. Liittäydyttiin joidenki espanjapoikien seuraan niin ei menny kymmentäkään minuuttia meidän osalta.

Ja voooooooe mikä paikka oikeesti. Seittemän kerrosta pelkkää bilettä. Meininkihän oli aivan loistava ja me saatiin muuuuchos uusia kavereita. Väliaikasia kavereita. Ja vitsi siellä oli niin kivat ilmapallot ja lentävät popcornit ja sumutehosteet että nyt ehkä pikkasen ihan pikkasen by the way harmittaa että kamera pöllittiin kera muun omaisuuteni. Kirjotan vakuutusyhtiölle arvion mun omaisuuden arvosta: "Kamera + kuvat = henkinen korvaus 300 e".

Pariin otteeseen meidät kutsuttiin varattuihin tiloihin yksityisbileisiin. Ekalla kerralla päädyttiin jonku amerikkalaisen jalkapallon pelaajien pirskeisiin ja tokalla kerralla meidät sisälle ohjas joku Kimi Räikkösen työkaveri. Oli siinä vähän ihmettelemistä että mitä mä oikeesti täällä näiden kanssa teen...? Melkein sukua julkkikselle siis.

Kun aamuseiskalta päästiin kotiin, niin muutaman tunnin yöunien jälkeen lähettiin jo metsästään lähintä poliisiasemaa. Kun sinne tietä tarpeeks monta kertaa kysyttyämme löydettiin vihdoin perille, ne ei ees auttanu meitä. Sano vaan että tulkaa takasin myöhemmin, más tardes más tardes. Välissä käytiin salaatilla ja tultiin uudestaan takasin ni más tardes más tardes. Soitin sitte Martalle ja se sai toimia tulkkina, päädyttiin siihen tulokseen, että ilmotus pitää tehä netissä ja viedä valmiit paperit sitte laitokselle.
Tämä ystävällinen mies tajusi, ettei puhuta espanjaa ja lähti ite opastaan meitä. Jossain vaiheessa reittiä se sano, että nyt hän jättää meidät ku sen pitää mennä apteekkiin. Ja sit se meni pubiin. Okei?
Karun kaunis poliisiasema. Oli siinä vähän naurussa pitelemistä ku sanakirjan kanssa marssin tiskille ja totesin espanjaksi "minut on ryöstetty". Siellä sanakirjan takana oli ihan valmiiks toi lause. Sit se selitti yli kauan espanjaks jotain ja lopuks se kysy "ymmärsittekö?" Hetken hiljaisuus ja molemmat samaan aikaan sano "no". Meillä on toi keskustelu videollaki!
Ekan käynnin jälkeen olo alko oleen jo aika epätoivonen. Ei varmaan näy naamasta.
Meitin muutenki onnistunu päivä sai lisää vettä myllyyn ku tilasin vahingossa väärän salaatin. Lohen sijasta sainkin anjovista ja oliiveja, hmghlb!
Onneks Ella oli taas koko seikkailun ajan matkassa mukana, vaikka se aamusta oli vähän heikossa hapessa kun se on saanu angiinatartunnan perheen lapsilta. Se on oikee tosiystävä, kaikki oli menny niin pieleen ku olla ja voi, ja silti jaksettiin laulaa elefanttimarssia matkalla takasin Ellan luo. Sovellettiin siitä myös räppiversio.
Juostiin ihan hulluna junaan ku huomattiin että se on asemalla. Hengästyneinä puuskutettiin ja mentiin vapaille paikoille istumaan ku kas, juna lähteeki vasta 20 minuutin päästä. Mut ehittiin!
Kun viiden aikaan pääsin kotiin ja ovisummeria soitettuani myös sisälle, osoittautu perhe taas paljon ihannammaksi kun voisi ikinä kuvitella. Pelkäsin niiden reaktiota avainten katoamisesta, sillä Marta oli aamuyöllä laittanut mulle viestiä, että on aika paha juttu jos jollain on meidän kodin avaimet ja mahdollisesti jotain kautta osoite. Vastaanotto oli kuitenki kaikkea muuta ku syyttävä.

Koko perhe tuli halaamaan mua ja keitti mulle teetä, jotta mä saisin rauhottua. Sitten me juteltiin yhessä olohuoneessa mitä oli tapahtunu ja miten kannattais toimia, ja Marta sano että ne oli aamulla jo vaihtanu talon lukot ja teettäny uudet avaimet. Lisäks muistin että mulla on vakuutus, joka korvaa mun hävinneet tavarat, joten eihän tässä loppujen lopuks käyny juuri mitenkään! Ja arvatkaa mikä oli kaikkein söpöintä? Miguel tuli mun luo ojentaen kasaa pikkukolikoita sen säästöpossusta koska se oli kuullu että mut oli ryöstetty ja se halus auttaa mua antamalla rahaa... <3

Lisäks Marta sano, kuinka mun täytyy hankkia pikkunen littana laukku, jossa on vetoketju ja jonka voi laittaa vaatteiden alle ku menee ulos, jotta sinne voi laittaa arvotavarat. Nyökyttelin päätäni ja tiesin jo itekin, että parempi laukku on ostoslistalla. Muutaman hetken päästä Angel ja Marta lähtee kauppaan, ja kun ne tulee takasin, on ne muiden ostosten muassa ostanu mulle (ihan hirveen näkösen, mutta kuitenkin) pienen laukun, johon voin tästä lähin laittaa mun tärkeimmät tavarat. Kelatkaa mikä perhe!!!

Mä oikeesti oon käytännössä täysin rahaton, koska kuolletin mun pankkikortin ja en pääse tällä hetkellä mun nettipankkiinkaan. Rahaa oli vielä aamulla pyöreet 0 senttiä, mutta nyt Miguelin lahjotuksen jälkeen mulla on omaisuutta jo lähemmäs 4 euroa! ;) Kyllä tää tästä kuulkaa. Ja Angel tuli äsken mun huoneeseen ja kysy mitä kaikkea mä tarvin että ne tietenki lainaa mulle vaikka rahaa tarpeeks. Love it here!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... Sarjassamme nyt ketuttaa.
Oh wow I haven't written this in English yet. Heh. So... We were in a huge night club with seven floors with Ella yesterday. We had such a nice evening and we were dressed up like pirates cause it was Halloween! We partied until 6 o'clock when the first metros were due to leave, when I suddenly realized I didn't have anything left in my purse. Oh yes, someone had robbed me!

Now I'm almost without any money, no access to my bank account and that someone took my camera as well! Oh yes and all of my make up x) But no worries, I've got an insurance that will cover everything. I also lost my keys and when I told Marta about that, she had already changed the locks when I came home. And she wouldn't let me in saying that I had failed their trust in me. Naaaah, just kidding. She hugged me and so did the whole family and they made me tee and wanted me to feel fine despite everything that had happened.

Miguel came to me with a hand full of little coins and he gave them for me cause he had heard what had happened to me and he knew I didn't have any money. He had taken them from his own savings, can you imagine it??? I love this family. I had stayed the night at Ella's place and after a few hours sleep we woke up and went to the nearest police station. I used Ella's dictionary, went to the desk and said "I've been robbed" in Spanish. That was all I could say and the police couldn't help me and he just kept on saying come back later, más tarde.

So when we went back later I called Marta so that she could translate everything and we found out we need to fill in some papers in the Internet. So we went back home with Ella, singing all kinds of songs while walking. She's a true friend really, she helped me all the time with money and everything even though she was getting seriously ill this morning! Her family's kids have had illnesses so she had got an infection.

So after all nothing serious happened and we had had another memorable night to add to our list. The Halloween party was incredible and we met some guy working to Kimi Räikkönen and we didn't need to queue one hour like the others did. Well, it's not that nice when you jump the whole queue, but when you have had a tiny little portion of alcohol it doesn't feel that bad anymore...

5 kommenttia:

  1. Outs. Oon kans aupparina Espanjassa, tarkemmin sanottuna Fuengirolassa ja tulin ryöstetyksi viikko sitten!
    Onneksi oli sen verran "kilttejä varkaita", että heitteli avaimet ja pankkikortin siihen kadulle mun nenän eteen.. Kännykkä, kamera ja käteiset lähti sitten niiden mukaan.
    Että I feel you!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! :o Mutta miten ne sulta vei sun laukun, ottiko ne vaan sen sulta vai uhkasko ne jotenkin? Etkö ruvennu kiljuun niille?? Jos olisin nähny kuka mun kamat vei olisin hypänny sen niskaan ja huutanu silleen että ikkunat olis särkyny. Paitsi jos se olis ollu komee, sit oisin kysyny että tarjooko se mulle kahvit muun rahoilla.

      Poista
    2. Hahaha, voi ei, oot ihana! : D

      Siis isoiso joukko nuoria miehiä, minä yksin hyyyvin päissäni, tuli koko ajan lähemmäksi, en tajunnu mitä tapahtuu kunnes yhtäkkiä tajuan, että ne koskee mun laukkuun. Voi kyllä, aloin huutaan, voi kyllä juoksin parin perään (tietenkin just niiden joilla ei oikeasti ollu niitä mun kamoja, kopeloin ne ihan huolella läpi..) mutta kaikkihan niistä siis juoksi eri suuntiin ja katos. KATOS. Siinä mun silmien edessä, huh.
      Vähän siis omaa tyhmyyttä mukana valitettavasti.

      Ja täällä ei muuten auta, vaikka koittaisit huutaa apua.. Se on ihan kamalaa. Mua ja kaveria seuras kerran jotku miehet, tilanne kävi jo tosi ahdistavaksi kunnes nähdään poliisiauto, halleluja! Koitetaan paniikissa selittää tilannetta, mutta poliisit vain naurahtaa "no english, no english" ja ajoi pois.
      Mä en tajua. : D

      Poista
  2. Hei tää blogi on just sellanen mitä etin! Osaat kirjottaa tosi hyvin ja hauskasti. Kuvista en yleensä pahemmin tykkää, mutta nää sun kuvat on kiva lisä tekstille.
    Ai joo, tosi hyvä blogin nimi! :D
    Jään ehdottonmasti lukijaks :)

    Oivoi, aivan ihana toi Miguel :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiva että tykkäät! :) Oon tosiaan tähän mennessä ollu maailman huonoin, laiskin ja saamattomin valokuvaaja ikinä, mutta blogin ansiosta oon alkanu käyttää kameraa enemmän. Nykyään oon yhä huono, mutta ainakin oon saanu joitain kuvia otettua :D

      Ei pelkoa kuvista vielä vähään aikaan, en oo päässy kameraostoksille. Nytkin on 10 euroa lompakossa, kummankohan sitä niillä ostais, Canonin vai Nikonin...?

      Kävin muuten kanssa kattoos sun blogia, mun mielestä hienoo että voi kirjottamalla purkaa ajatuksia ja jakaa niitä muille, mutta kuitenki pysytellä anonyyminä. Keep on going!

      Poista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!