Hae tästä blogista

maanantai 5. marraskuuta 2012

Koukussa sokeriin?

Ella veti ässän hihasta, se laitto mulle linkin Iltalehden sivuille:

http://www.iltalehti.fi/elintavat/2012110516284930_el.shtml

Vastasin kaikkiin kuuteen kohtaan "ei", "ei", "ei", "ei", "ei", "ei". Samalla vedin Halloweenpirskeistä ylijääneitä karkkeja, jotka ei ees maistu hyviltä, mutta oli pakko saada kuitenki. Joten kuten huomaatte, herkkulakko EI toiminut kahta viikkoa. Oon yhtä pahasti koukussa ku onkimato. Mun pitää oikeesti hakeutua sokerihoitoon! Ja en nyt tarkota säärikarvojen poistoa sokerilla.

Ostettiin tänään vihdoin Martan kanssa mulle espanjalainen liittymä Vodafonelta. Koska halusin pitää mun suomipuhelimen, ostin parillä kybällä Samsungin jonkun simpukkapuhelimen. Eli nyt mulla on iskän puhelimen lisäks ihka oma puhelin vuosimallia 1876. Sillä voi todennäkösesti soittaa, mutta en oo varma pitäiskö siihen lisätä puhelinlanka ihan varmuuden vuoks. Taidan soittaa Kivisille ja Sorasille ja kysyä neuvoa.

Sitten vähä epäolennaisempaa asiaa no okei mikä tässä postauksessa olis ollu olennaista... Olin tänään kauppakeskuksen vessassa ja mielessäni aattelin, että onpa jotenki hirmu mukava vessa, mistäköhän johtuu. Sit tajusin, että se johtuu varmasti siitä, että vessassa soi musiikki aika lujalla, eikä mun tarvinnu keskittyä aina niin kiusalliseen asiaan kuin asioimisäänet. Toiset yrittää vaimentaa lorinaa vessapaperilla kun taas toiset päristelee menemään aivan huoletta välittämättä muista. Miksei kaikissa vessoissa vois vaan soida musiikki niin elämä olis paljon helpompaa?

Tosin musiikki saattais aiheuttaa myös kuulo-ongelmia tyypilliseen vessakeskusteluun.
*Kop kop*
"Hei anteeks, multa on loppu vessapaperi, onko sulla yhtään?"
"Ai mikä kaveri? Ihan oon yksin täällä."
"Ei, mä nimenomaan en tyksi kun on paperi loppu. Niin onko sulla?"
"Miten niin hoppu, anna mun asioida rauhassa!"
"Ei vaan multa on PAPERI LOPPU. ONKO SULLA YHTÄÄN?"
"On mulla paperia, mutta mistäs sulle saatais?"


My life is so happy here! Yesterday I went to take a walk on the nearby mountains and just walked on many different paths and chose random routes even though I knew I would get lost. I enjoyed my time very much, just being alone and feeling a light rain dropping on my face. And do you know what? When I was so sure that it would take me another hour to find my way back home, I ran up with the sign of our street. Unbelievable.

I finally bought a SIM-card of a Spanish phone company. At the same time I bought a very antique phone from Samsung (model from the year 1876), it cost 20 euros and I think I'm going to need to call The Flinstones and ask for a help to use it. Hypothesizing I can call with that phone. Btw, I wasn't able to keep healthy habits for two weeks, Ella had just linked me to a website saying "Are you addicted to sugar?" and I was eating candies that were left overs from Halloween. They didn't even taste good but I ate them anyway. Beat that. 

2 kommenttia:

  1. Onkohan tää sokerihimo joku au pairien yleinen sairaus? (Äläkä huoli, voin tästä heti nimetä kuus muuta ihmistä, jotka on myös syöny host lapsiensa halloween karkit) Mä oon ihan koukussa kans karkkiin ja suklaaseen ja kaikkeen mahdolliseen hiilari/sokeripitoseen! Vaikka ei ees tekis mieli, niin silti niitä vetää yhtä kovaa vauhtia ku viis vuotiaana synttäreillä!

    Voi kamala tästä ei seuraa mitään hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hirveetä oikeesti mennä noiden kaapeille "jos otan tästä vähän ni ei ne varmaan huomaa mitään". Tänään pöllin just perheen isän suklaita ku se tuli keittiöön. Siinä muka huomaamattomana mussutin rasia kädessä konvehtia ku se vaan nauro ja sano että musta tulee tosi lihava. Sit se otti salaa illalla kuvan mun mahasta ja löysin sen äsken mun sähköpostista x) Ei hirveetä se on oikeesti kasvanu!!! Tolla iskällä on kyllä niin paras huumori.

      Poista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!