Hae tästä blogista

torstai 29. marraskuuta 2012

James Bond lives in England, right?

Voitteko kuitella että Rontsukki teki mulle oharit eikä pelannu matsissa?! Tosin olis ollu aika ihme jos olis  pelannu koska se oli vaan Copa Del Rey -peli. Siellä pelas just kaikki sellaset jotka ei yleensä pelaa, ja ku maaleja ei alkanu syntyä ruvettiin jo kriittisiks Ellan kaa.
"Se molke menee soittaan Ronaldolle 'Tuu ny auttaan ku ei tästä tuu hevonsitäkään.'"
Pelaaja kaatu: "Nouse jo, kyllä mäki nousin ylös aamulla."
Pelaaja tönästiin maahan: "Sukelsi!"
"Ei nyt oikeen mee vahvasti..."
Lisäks stadionilla kaiku mielettömät kannustushuudot, joista yks kuulosti ihan suomelta:
"Ette saa maalia!" Jotenki sopi toho peliin.

Kyllä se matsi sitte lopulta päätty 3-0 meidän hyväks, mutta loppumatsista lähettiin Ellan kanssa seikkaileen pois, jotta ehitään yöjunalla kotiin. Venattiin jäätävässä yöilmassa melkein puoltuntia meidän junaa, ja kun me päästiin sisälle, meidän kanssa samaan vaunuun tuli nuorehkoja teinipoikia suoraan matsista. Kannustushuudot kaiku koko matkan ja meidän kanssa ne halus mielellään jutella. Kaivoin mun 20 euron Samsungin esiin ni yks niistä sano: "Tienes iPhone5 como yo?! (onko sulla iPhone5 niinku mulla)" :D Hoho.
Kuinka ilonen sitä voikaan olla ku juna vihdoin tulee??
Oonki aina ihmetelly kuinka juna-asemat on niin siistejä ennen ku tulin kurkanneeks raiteille...
Aamulla virkistävien 5 tunnin yöunien jälkeen nousin ylös ja lähin samantien junalla, metrolla ja bussilla kotiin pakkaan loput kamat Englantia varten. Tyytyväisenä suuntasin kohti lentokentälle terminaali numeroon... niin mikä? Eri terminaaleille on eri metroasemat, ja paineissa lähetin äkkiä metrosta viestin veljelle että tsekkaa googlesta missä mun pitää jäädä pois. Se vastas just viime sekunnilla ja hyppäsin pois metrosta niin että pääsin terminaali ykköseen.

Matka Lontooseen meni kivasti, mitä nyt lentokentällä seisoin väärässä jonossa ja kerroin kaikille, jotka multa kysy että "joo, joo, Lontooseen menee tää jono". Sitte ku tuli kuulutus "This is the last call for flight to London" jouduin johdattaan kaikki ihmiset oikeelle luukulle ku olin eka niin taitavasti huijannu niitä... Sitte ku lentokentältä olin menossa junaan, katoin kyltistä että juna lähtis mmmm - nyt. Kuulin piippausäänet että ovet sulkeutuu, ku heitin mun laukun sisälle ja ite hyppäsin perästä suoraan melkein yhen pojan syliin. Se katto mua o_____O ja sanoin vaan "hi, there" ja kävelin vaunuun istumaan. Kunnon James Bond.
Eka bussilla ja metrolla lentokentälle, lento Lontooseen, juna Victorian juna-asemalle, bussi Cheltenhamiin... I love travelling ja sitä rataa.
Victorian asemalle huomasin että hyvänen aika mähän oon ollu täällä ennenki! Olin Marian kanssa kielikurssilla Englannissa Brightonissa vuonna... ööö... no joku neljä vuotta sitten, niin käytiin silloin kiertääs myös Lontoon huudit. Asemalla olin suuntaas vessaan, kun katoin hintaa: 30 p. Mitäs kuttua? Aijoo oon Englannissa. "Anteeks oiskohan teillä 30 p että pääsen vessaan?"
Maria tunnistatko?
Tästä viimeistään tunnistat vaikka tää ei ollu mikään niistä vessasattumapaikoista!
Viimeks kun olin Englannissa mulle kävi pari kivaa juttua yleisissä vessoissa. Eka hyppäsin metroaseman vessan porti yli maksamatta, ku hervottoman kokonen tumma mies tuli hakkaan mun vessan ovee ja huusi että mun pitää maksaa sille punta. Ota ihan rauhas, oon asioilla! Olisin kussu housuun pelosta jos en olis ollu valmiiks pöntöllä. Toinen sattuma tapahtu tavaratalon vessassa, kun menin invavessaan naisten vessan pitkän jonon takia. Siellä vedin vessan narusta, kun koko tavaratalossa rupes soimaan mieletön hälytysääni. Katoin sitä narua: "Don't pull this rope, this is not a light." Well done, Linda.
Kello oli tosiaan vähän jälkeen neljän ja koko maa oli nielastu pimeyteen. Oisko sittenki lento takasi Espanjaan...? Noei, niiiiiiiiiin mahtavaa nähä Nahid!
Näillä oli aika tasokkaat bussit, himo leveet ja pehmeet nahkapenkit, ihme ku niissä ei ollu hierontamahdollisuutta.
Bussi tuli puoltuntii aikasemmin asemalle ku suunniteltua ja odottelin siellä Nahidia syöden mun eväskeksejä (yritin ettii perheen kaapeista jotain evästä, mutta ei näillä ollu muuta ku 12 pakettia eri keksejä). Sitte ku se sieltä saapu niin nolosti kiljuen juostiin toistemme syliin ja pälätettiin sellasta vauhtia koko ilta että nyt on melkein ääni menny. Illalla molemmat mentiin onnellisina aikasin nukkumaan ja nyt aamulla istun Nahidin sängyllä ja meillä on koko päivä vielä edessä!

P.S. Matkalla matsii seistiin Ellan kaa joidenki poikien takana metroasemalla. Ella: "Hyvä peba." Ihmeteltiin, kun se jätkä käänty ton jälkeen kattoon Ellaa pitkään ku tajuttiin myöhemmin, että ne puhuki suomea. Maa, nielaise.

3 kommenttia:

  1. Hahhaha, sinä ja sun toilailut! Repeilen tääl Atk-tunnilla ääneen, kiitos tästä.. Ei tullu dejavuta, mutta oliko tuolla se kahvila, jossa se kahvilapoika selitti mulle jotain hyvää vitsii, joka meni hieman ohi? :D
    Oho, mulla on hieno nimimerkki! Toivottavasti kukaan ei pääse lukemaan mun säälittävää atk-blogia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaha, just se paikka! Ku ostit ison cookien. Vai mä ostin. Vai molemmat. Ei voi muistaa :D

      Poista
  2. you could contact my sister!

    VastaaPoista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!