Hae tästä blogista

perjantai 30. marraskuuta 2012

Takussa, Tangled

Tänään saatte taas kerran, laiska Linda lyhyen selostuksen tästä päivästä. Ollaan nimittäin Nahidin kanssa just palattu kaupasta ja ollaan suihkunraikkaina alkaas kattoon Disney-leffa Tangledia ja syömään mättöä. Terveelliset elämäntavat kunniaan! Varsinki ku käytiin aikasemmin päivällä naapurin au pairin Annan kanssa Starbucksissa kahvilla...
Mitäs pienistä kaloreista ku otettiin virkistävä kävely ihanassa vanhassa puistossa.
Rankat rappuset ja melkein voisin kompastua omiin jalkoihini kuvan perusteella. Että hyvä pose.
Ystäväympyrä. Olin siellä ystävän kanssa. Naws.
Oli pieniä teknisiä ongelmia saada pullo auki. Muuten ihan perus lounas, tollanen spurgu puiston penkillä.
Todiste kestävistä uuden uutukaisista muureista vuodelta 1780. Nahid katto yks päivä ku auto oli ajanu tota muuria päin. Tulos silmin nähtävissä, autolle tosin ei käyny juuri mitään.
Käytiin syömässä meksikolaisessa, Amarillon nachot alkupalana vei kylä voiton popcorneista.
Huomenna aamulla meitä odottaakin sitte aikanen herätys kun suunnataan bussilla Birminghamiin ihmettelemään millanen mesta se on. En yhtään tiedä mitä odottaa, nimi kyllä kuulostaa etäisesti tutulta. Mutta eiköhän sitte huomenna selviä mikä se on mestojaan. Buenas noches vaan kaikille! Tai siis good night. Tai silleen.

torstai 29. marraskuuta 2012

It's time for a tea!

Kaapattiin kirjahyllystä Harry Potterit alkuperäiskielellä ja nautittiin brittiläisittäin teetuokiosta.
Oi oi oi oi ihanaa teidän pitäis kuulla kun nää puhuu! Oon niin fiiliksissä ku kaikki ihmiset melkein vauvasta vaariin vetää jäätävän makeella brittiaksentilla: "Wuch juu laik ö tii daaling?" Miten ihanaa?! Päivä meni ohi ku hujauksessa ja oon vaan imeny kaikkea ympäröivää mun sisälle ja nauttinu kun saa nähdä uusia paikkoja ja asioita. Jälleen kerran kävelen kaduilla levee hymy mun kasvoilla ja osottelen sinne tänne ku pikkulapsi: "Kato tota, uijui, näätkö ton?"
Vaareista puheen ollen... Onneks oon osannu aina kuvata näitä kaikkein oleellisimpia asioita.
May I introduce you: My good fried Nahid from Vaasa. Tunnettiin siis jo entisestään kun oltiin lukiossa samalla luokalla. Huomatkaa mun uus pipo, oli pakko ostaa ku täällä on niin kylmä!
Tää oli hupaisa, seisoin kameran kanssa ottaas Nahidista kuvan ku toi poika juoksi: "Take a PICTUREEEEE!" Sit sen kaverit tuli takaata: "Sorry about Charlie..." Kattokaa noita koulupukuja, ihanat!
Käytiin illalla vähän kävelyllä...
...ja kun tultiin kotia huomattiin, että mun kamera ei ollu ihan entisessä kunnossa. Ostin sen tosiaan alle viikko sitte mutta mitäs pienistä.
Ilta ku saatiin alkuun ni ei menny montakaan hetkeä ja sänky oli ihan tavaroiden peitossa. Mutta meillä oli erittäin kotoisa tunnelma meidän pikku kolossa!
Loppuiltaa myöten innostuttiin askartelemaan...
...ja miten upeita luomuksia me tehtiinkään! Tämä on toki vasta raakaversio.
Ei onneks yhtään kuvapainotteinen kerronta tästä päivästä, mutta teinpä tän helpoimman kautta. Kirjotan tätä suoraan sängystä ja Nahid koisii jo vieressä kun sillä raukalla on vielä huomenna työpäivä ja aikanen herätys. Pääsen jotenki niin helpolla Espanjassa kun mun tarvii vaan tehä vähän yli 3 tuntia töitä päivässä iltasin. Ja silti täällä ollessa tuntuu, että olinki jo loman tarpeessa!

Tää päivä meni tosiaan kaupunkia ja lähiseutuja kierrellessä ja joululahjoja ostellessa. Tulin tänne taas matkalaukku täynnä tavaraa ja lähden täältä matkalaukku täynnä tavaraa ja kaikki vaatteet kerroksina päälle puettuina. Ei tuu kylmä lentokoneessa, ei! Hei muuten tuli tässä yksin istuessa mieleen ku käveltiin tänään yhessä kauppakeskuksessa, meidän takana kulki sellanen söpö punapäinen brittipoika. Yhtäkkiä sen sylistä tippu kaikki sen kantamat paperit ja ne levis siihen lattialle. Sitte se nolona keräili niitä kaikkialta ja me vasta jälkeenpäin tajuttiin, että ehkä olis voinu jopa auttaa sitä. Mutta siinä tilanteessa osattiin vaan tuijottaa sitä silleen: "Awww, kuinka hellusta, ihan ku jostain leffasta!"

James Bond lives in England, right?

Voitteko kuitella että Rontsukki teki mulle oharit eikä pelannu matsissa?! Tosin olis ollu aika ihme jos olis  pelannu koska se oli vaan Copa Del Rey -peli. Siellä pelas just kaikki sellaset jotka ei yleensä pelaa, ja ku maaleja ei alkanu syntyä ruvettiin jo kriittisiks Ellan kaa.
"Se molke menee soittaan Ronaldolle 'Tuu ny auttaan ku ei tästä tuu hevonsitäkään.'"
Pelaaja kaatu: "Nouse jo, kyllä mäki nousin ylös aamulla."
Pelaaja tönästiin maahan: "Sukelsi!"
"Ei nyt oikeen mee vahvasti..."
Lisäks stadionilla kaiku mielettömät kannustushuudot, joista yks kuulosti ihan suomelta:
"Ette saa maalia!" Jotenki sopi toho peliin.

Kyllä se matsi sitte lopulta päätty 3-0 meidän hyväks, mutta loppumatsista lähettiin Ellan kanssa seikkaileen pois, jotta ehitään yöjunalla kotiin. Venattiin jäätävässä yöilmassa melkein puoltuntia meidän junaa, ja kun me päästiin sisälle, meidän kanssa samaan vaunuun tuli nuorehkoja teinipoikia suoraan matsista. Kannustushuudot kaiku koko matkan ja meidän kanssa ne halus mielellään jutella. Kaivoin mun 20 euron Samsungin esiin ni yks niistä sano: "Tienes iPhone5 como yo?! (onko sulla iPhone5 niinku mulla)" :D Hoho.
Kuinka ilonen sitä voikaan olla ku juna vihdoin tulee??
Oonki aina ihmetelly kuinka juna-asemat on niin siistejä ennen ku tulin kurkanneeks raiteille...
Aamulla virkistävien 5 tunnin yöunien jälkeen nousin ylös ja lähin samantien junalla, metrolla ja bussilla kotiin pakkaan loput kamat Englantia varten. Tyytyväisenä suuntasin kohti lentokentälle terminaali numeroon... niin mikä? Eri terminaaleille on eri metroasemat, ja paineissa lähetin äkkiä metrosta viestin veljelle että tsekkaa googlesta missä mun pitää jäädä pois. Se vastas just viime sekunnilla ja hyppäsin pois metrosta niin että pääsin terminaali ykköseen.

Matka Lontooseen meni kivasti, mitä nyt lentokentällä seisoin väärässä jonossa ja kerroin kaikille, jotka multa kysy että "joo, joo, Lontooseen menee tää jono". Sitte ku tuli kuulutus "This is the last call for flight to London" jouduin johdattaan kaikki ihmiset oikeelle luukulle ku olin eka niin taitavasti huijannu niitä... Sitte ku lentokentältä olin menossa junaan, katoin kyltistä että juna lähtis mmmm - nyt. Kuulin piippausäänet että ovet sulkeutuu, ku heitin mun laukun sisälle ja ite hyppäsin perästä suoraan melkein yhen pojan syliin. Se katto mua o_____O ja sanoin vaan "hi, there" ja kävelin vaunuun istumaan. Kunnon James Bond.
Eka bussilla ja metrolla lentokentälle, lento Lontooseen, juna Victorian juna-asemalle, bussi Cheltenhamiin... I love travelling ja sitä rataa.
Victorian asemalle huomasin että hyvänen aika mähän oon ollu täällä ennenki! Olin Marian kanssa kielikurssilla Englannissa Brightonissa vuonna... ööö... no joku neljä vuotta sitten, niin käytiin silloin kiertääs myös Lontoon huudit. Asemalla olin suuntaas vessaan, kun katoin hintaa: 30 p. Mitäs kuttua? Aijoo oon Englannissa. "Anteeks oiskohan teillä 30 p että pääsen vessaan?"
Maria tunnistatko?
Tästä viimeistään tunnistat vaikka tää ei ollu mikään niistä vessasattumapaikoista!
Viimeks kun olin Englannissa mulle kävi pari kivaa juttua yleisissä vessoissa. Eka hyppäsin metroaseman vessan porti yli maksamatta, ku hervottoman kokonen tumma mies tuli hakkaan mun vessan ovee ja huusi että mun pitää maksaa sille punta. Ota ihan rauhas, oon asioilla! Olisin kussu housuun pelosta jos en olis ollu valmiiks pöntöllä. Toinen sattuma tapahtu tavaratalon vessassa, kun menin invavessaan naisten vessan pitkän jonon takia. Siellä vedin vessan narusta, kun koko tavaratalossa rupes soimaan mieletön hälytysääni. Katoin sitä narua: "Don't pull this rope, this is not a light." Well done, Linda.
Kello oli tosiaan vähän jälkeen neljän ja koko maa oli nielastu pimeyteen. Oisko sittenki lento takasi Espanjaan...? Noei, niiiiiiiiiin mahtavaa nähä Nahid!
Näillä oli aika tasokkaat bussit, himo leveet ja pehmeet nahkapenkit, ihme ku niissä ei ollu hierontamahdollisuutta.
Bussi tuli puoltuntii aikasemmin asemalle ku suunniteltua ja odottelin siellä Nahidia syöden mun eväskeksejä (yritin ettii perheen kaapeista jotain evästä, mutta ei näillä ollu muuta ku 12 pakettia eri keksejä). Sitte ku se sieltä saapu niin nolosti kiljuen juostiin toistemme syliin ja pälätettiin sellasta vauhtia koko ilta että nyt on melkein ääni menny. Illalla molemmat mentiin onnellisina aikasin nukkumaan ja nyt aamulla istun Nahidin sängyllä ja meillä on koko päivä vielä edessä!

P.S. Matkalla matsii seistiin Ellan kaa joidenki poikien takana metroasemalla. Ella: "Hyvä peba." Ihmeteltiin, kun se jätkä käänty ton jälkeen kattoon Ellaa pitkään ku tajuttiin myöhemmin, että ne puhuki suomea. Maa, nielaise.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Esto Es África

Qué tal tu clase español? Muy bien, gracias.
Olin pitkästä aikaa taas espanjantunneilla mukana, mutta siellä oli yhä ihan yhtä helppoa kun pari viikkoa sitten. Lievää turhautumista havaittavissa... Tänään kuitenkin sain yllättyä, kun afrikkalaispoika (älkää VAAN kysykö nimeä, ihan liian vaikee) pyysi mua kahville tunnin jälkeen. Se on tosi rentsi kaveri, heitetään sen kanssa aina yläfemmat ennen oppitunteja ja jutellaan englannin ja espanjan sekotusta.

Hola hola!
Tää afrikkalainen on Espanjassa tanssiopena ja se kysy jos haluaisin tulla kattoon sen oppituntia tänään. No mikä ettei, meen siis sinne kuudeks ja sieltä suoraan Ellan kanssa kattoon Real Madridin peliä. Kun aterioitiin yhessä kahvilassa tän nimettömän tyypin kanssa, pyysin että yks mies ottais meistä valokuvan, jotta saan kivoja muistoja. Se random mies otti mun kameran, istuutu penkille vähän matkan päähän, zoomaili meitä kameralla, nojas vähän eteenpäin, nojas enemmän eteenpäin, nojas vieläki eteenpäin... Katoin jo että se tyrkkää sen kameran mun naamaan kiinni ja ite ländää mun jalkojen eteen lattialle! Sit kun se viimein otti sen kuvan niin siitähän tuli ihan kamala.

Sitte vielä ihan btw, eilen hehkutin ihan intona mun isoveljelle Luukakselle Skypen keskustelussa:
"Arvaa mitä tajusin?! Että runescape tulee sanoista Run ja Escape!"
"Ja tohon sulla meni 10 v? Ja fyi
se on Rune ja Scape."
No oho. Yritys hyvä kuitenki.
Tässä muuten mun ja Ellan kartta eiliselle. Löydettiin oikein oivasti perille ton avulla!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Astetta lähempänä Ronaldoa.

Biisihän on ihan kamala, mutta sanat on aina välistä hyvät "Ella es muy Linda". Tsaijaijai.

Aaaaah mulla on vapaata ens maanantai-iltaan asti ku Marta ja Miguel lähti Punta Canaan! Ja arvatkaa, mitä päätin mun lomalla tehdä? Nahid ehdotti, jos tulisin sen luo käymään ku se aupparoi Englannissa Cheltenhamissa, niin mähän ostin lentoliput sinne ja pääsen kymmenen kertaa halvemmalla ku jos olisin lähteny itekseni vaan johki reissuun! Matkustan täältä keskiviikkona ja palaan sitte maanantaina takasin, jeijeij.

Tänään tuli sitte ostettua joku toinenki lippu, nimittäin tiketti huomiseen Real Madridin peliin. Kuinka siistiä?! Vaasan Sport vaihtu Real Madridiin.
= treffit Ronaldon kanssa.
Jännityksellä odotan että huomenna pääsen tonne!
Käytiin samaan syssyyn ettimässä "Ciudad Real Madrid" eli joukkueen harkka-alue, mutta sinne ei tavalliset tallaajat pääse kattomaa. Höh.
Kuinka paljon voi päivä yhtäkkiä parantua kun söpö poika hymyilee sulle metrossa? Istuttiin nimittäin Ellan kanssa matkalla kotiin kun sellanen nuori komeus nojas metron seinään ja kuunteli musiikkia. Se oli sellanen perus täydellisyys. Sitte ku se jäi aikasemmalla asemalla pois se ohikävellessä hymyili mulle ja nosti kulmiaan. Sulin siihen penkkiin ja Ellaparka sai korjata mun jäännökset.

E: "Espanjalaiset sanoo vokaalit silleen ha, he, hi, ho--"
L: "Mitkä ihmeen aakkoset niillä oikeen on?"
E: "Yykköset. Eiku öökköset. Eiku..."
L: "Niin ääkköset vai?"
E: " Nii just! Haha."

Can you see the ticket on one of the pictures?! We're going to see Real Madrid's game tomorrow!  Soooo excited, not because of the game of course, but I'm closer to Ronaldo than ever before :D I've bought some other tickets as well, I booked flights to England and back! On Wednesday I'm going to go to visit my friend who is au pairing in Cheltenham and I'm flying back on Monday evening. So I'm on holidays now, wooow!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Seksuaalivalistusta

No niin jos en aikasemmin ollut kunnolla tän perheen jäsen niin nyt ainakin oon. Eilen nimittäin käytiin pitkä keskustelu perheen isän kanssa ehkäisystä ja yhden illan jutuista, ja se selitti mulle kaiken maailman sukupuolitaudeista ja raskaaksi tulemisen mahdollisuuksista. Koska meillä on vieläkin kielimuuri meidän välissä, se demonstroi hienosti espanjankielisiä sanoja mulle osoittamalla millon mitäkin paikkaa ja tekemällä mielenkiintosia liikkeitä. Lopuksi se vielä sano että niillä on kyllä kondomeja kaapissa että kysy vaan jos joskus tarviit. OK, kiitti! Oonko tosiaan antanu aihetta tällaselle keskustelulle vaikka oon tullu aina yöks kotiin ja ainoo seura mun mukana on ollu Ella?

Hellureista puheen ollen käytiin eilen illalla kattoos Twilight-Aamunkoi osa 2. Nyt joku facepalmaa mulle ruudun takana "Eih Linda, ei näin...", mutta oon nähny kaikki aikasemmat leffat niin pitihän toikin käydä kattoos! Mutta nyt pitää sanoa että mä vähän kyllä petyin. Twilight oli jotain niin uutta ja huikeeta ku se tuli, että nyt se on vähän niinku kulunu loppuun. Tossa leffassa sitten jatkettiin vaan sitä samaa rataa, eikä siihen oltu keksitty mitään "uutta". Mutta varmaan aika vaikeeta saada hyviä jatko-osia leffoille, varsinki ku kirjat oli tosi hyviä. Ehkä vertasin sitä liikaa tosi hyvin onnistuneeseen uusimpaan Bondiin, koska Bondit aina vaan jaksaa yllättää olemalla loistoleffoja.

Tadaa, olin tylsä.

Ja ennen leffaa arvatkaa mitä kävin ostaas?? Vihdoinki sen uuden kameran! Mun piti ostaa joku oikeen hyvä kamera jolla on kiva ottaa kuvia blogiin, mutta kas vaan päädyin pieneen ja näppärään digikameraan jonka voi ottaa helposti mukaan mihin haluaa. Jälkeenpäin tajusin vielä, että en edes ottanu digikameraa kalleimmasta päästä vaikka mun olis pitäny, koska sovin iskän kanssa että se kamera on sen joululahja mulle!

torstai 22. marraskuuta 2012

Enkeleitä, onko heitä?

Kolme arvausta, yrittäkää keksiä missä oltiin Ellan kanssa tänään. El Palacio Realissa eli kuninkaanlinnassa? Ei. Kuuluisalla Bernabeu-jalkapallostadionilla? Ei. Entisen diktaattori Frankon pääasuinpaikassa El Pardossa? No niin kolme arvausta meni. Ei - vaan tv-sarja Los Serranon talolla tietenkin!
No siis jos sitä kattoo vähän pää kallellaan ja käyttää mielikuvitusta niin kyllä se sama talo on!
Ella kävi pölliis Diegon postit.
En oo vissiin vielä lisänny kuvaa Ellan himasta, mutta siinä se nyt komeilee. Vasemmalla keittiö ja oikeella punkkapaikka.
Itsehän asun paljon hienostuneemmassa paikassa.
Aamulla käytiin taas aamupalalla Santa Monicassa Martan kanssa ja hoidettiin samalla päivän ruokaostokset vakiokaupassa. Espanjassa ruokakaupoissa on yleensä omat kala- liha- ja hedelmätiskit, joista asiakkaat sanoo mitä ne itelleen haluaa. Mä oon tietenkin meidän perheen äänitorvi ja joudun aina harjottelemaan espanjaa lihatiskillä vaikka myyjänä on tosi sulonen nuorimies... Onneks se aina hymyilee mulle herttasesti ja kehuu mun lähes olemattomia espanjantaitoja.
Pikaräpsittiin kuvia ettei ihan kokonaan menetetä kasvojamme tuolla. Naamattomana olis vaikee elää.
Un kilo de plátanos, por favor.
Lastenkirjat on hyvä ja hauska tapa oppia englantia. Kyllä Miguel pikkuhiljaa oppii enemmän ja enemmän.
Tänä iltana oltiin ensimmäistä kertaa kahdestaan koko ilta ihan nukkumaanmenoaikaan asti. Peittelin Miguelia sen sänkyyn, kun se kysy jos voisin kertoa sille sadun. Kaikki meidän englanninkieliset lastenkirjat alkaa olla läpikoluttuja, joten päätin kertoa sille päästä jonkun tarinan. Alotin kolmella pienellä porsaalla, mutta se sano jo tuntevansa sen kertomuksen, kerro joku toinen. Yritin miettiä kaikkea mahdollista, mutta en keksiny millään uutta satua, jota se ei vielä tietäis.

Sitten mun päähän pälkähti, että jospa mä uuden sadun sijasta kertoisinki jotain tosi vanhaa. Voisinhan mä nimittäin kertoa Raamatusta niitä satuja, jotka ite kuulin kun olin pieni. Niinpä aloin helpolla englannilla kertoa sille tarinaa Aatamista ja Eevasta, viisaasta kuningas Salomonista ja Nooan arkista. Se kuunteli ihan hiljasena silmät tuikkien mun kerrontaa ja pyysi vielä lisää satuja, mutta en valitettavasti muistanu enempää. Niinpä annoin sille hyvänyönsuukon ja lähdin hakemaan pyyhettä mennäkseni suihkuun.

Kun pääsin rappusiin asti, kuulin sen huoneesta pienen äänen: "Linda, can you come here a minute?" Palasin takasin sen huoneeseen että mitä nyt, kun se kysy jos voisin jäädä hetkeks sen viereen nukkumaan. Ajattelin, että sitä varmaan pelotti mennä nukkumaan ekaa kertaa yksin, joten asettauduin pitkäkseni sen sängylle ja se käperty mun viereen pehmokoira kainalossa ja vaipu pian unten maille.

Sitte ku se tuhisi siinä tosi söpösti ajattelin, että nyt on turvallista lähteä ja nousin sen sängyn viereen seisomaan ja katoin sitä hetken. Niin levolliset ja viattomat lapsen kasvot oli siinä tyynyllä, että tahtomattakin mulla nousi kyynelet silmiin kun tajusin, että mä taidan ihan oikeasti rakastaa tätä lasta vähän ku omaa pikkuveljeä. Sitte vaikken tiedä, kenen Jumala on oikea Jumala vai mitä tuolla maailman takana oikein piilee, niin polvistuin kuitenki siihen Miguelin sängyn viereen ja rukoilin, että Herra siunais sitä pientä lasta ja varjelis sen tietä tässä maailmassa. Samalla kiitin koko sydämestäni, että Miguel on syntyny näin hyvään perheeseen ja että mä saan olla osa tätä kaikkea ihanaa. Miguel on hyvä lapsi, on oikeasti, ja toivon ettei mikään pääsis turmelemaan sitä potentiaa, joka Miguelissa on tulla hyväks ja viisaaks aikuseks.

Can you guess where I was with Ella today? Well, I'll tell you. We visited the house of the TV-serial Los Serrano! I have to admit it really didn't look much alike, but still if you used enough of your imagination you could recognize the house. So now I've walked the same streets that all the people in that serial.

Those two pictures under the Los Serrano house pictures are images of our homes here. The upper one is Ella's and the picture under that is mine. Quite pretty they are, huh? This morning after breakfast in Santa Monica we went to shop groceries with Marta and secretly took pictures of meat and fruit desks. It's very typical here that you tell the salesmen working behind the desks what you want and they give it to you.

This evening was the first evening that we spent all alone with Miguel. When it was time to put him into bed, he asked me for a bedtime story. I started to tell about The Three Little Pigs, but he told me he already knew the story. So I thought a while what could be a story he didn't know yet? Then I realized I could tell him stories from the Bible! So I told him about Eva and Adam, Noah, and the wise king Salomon. He listened to me all quiet and excited. Poor guy, I didn't remember any more stories so I just gave him a good night kiss and went away.

Soon i heard a tiny little voice: "Linda, can you come here a minute?" I went back to his room asking what it is, when he asked me if I could stay in his room and sleep with him. I thought he must be a bit afraid cause his parent's weren't at home, so I went to lie next to him. He crawled into my lap with his toy dog and soon fell asleep. After a while I stood up and watched him sleeping.

I couldn't help myself, but tears started to stream down my face. I realized I actually must love this kid more than I know, he's like a real little brother to me. He was so cute and innocent sleeping there so i couldn't do anything but kneel down next to the bed and ask God to bless that kid and always take care of him. I don't even know who has the right God or if he exists, but that felt like the right thing to do. I'm so grateful Miguel has such a great family, he absolutely deserves it!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Varokaa ruttoa ja muistin menettämistä.

Mikä siinä on, että aina multa tullaan kysymään sitä neuvoa kun mä en puhu espanjaa! Taas vanhempi nainen tuli nykäsemään hihasta ja kysyi onko hän oikealla metroraiteella. Eihän se ollut, joten talutin sen jonkin matkan päähän, jotta se löytäis oikeelle raiteelle. Omassa metrossani mietin, että ripustan kaulaan kyltin, jossa lukee "En puhu espanjaa". Kun pääsin metrosta pois ja kävelin bussipysäkille, seuraava vanhus tulee kysymään multa neuvoa. Päätin, että kirjotanki kylttiin "Minulla on rutto. Varo, se tarttuu." Mutta kai se on ihan kiva ku saa neuvoa ihmisiä, joskus se on vaan täällä niin vietävän hankalaa.

Käväsin Fnacissa, eli hervottoman suuressa kirja-, musiikki- ja elektroniikkakaupassa. Siellä oli 5 kerrosta kamaa, joiden joukosta valita. Löysin itelleni espanjan oppikirjan (opin todennäkösesti paremmin ite lukemalla kun liian helpolla kielikurssilla) ja Martalle ostin joululahjaks Rhonda Byrnen kirjan "Voima". Ootteko lukenu sitä? Se on ehkä maailman kannattavin kirja lukea. Väitän, että en olis täällä nyt jos en olis aikanani lukenu sitä.
Yritin salaa ottaa kuvan liian suuresta kirjavalikoimasta ja katoin tarkkaan, että salama ei oo päällä, niin eiköhän Martan kamerassa oo himo kuvanottosoundit ja kaikki käänty kattomaan ku kuuli takaansa äänen "RÄPS".
Kotona antauduin villasukkien ihmeelliseen maailmaan ja valmistelin Martan joululahjasukkia. Äkkiäkös mä sille yhen parin pyöräytän, ajattelin kun tulin tänne. No kas vaan puoltoista kuukautta menny ja just sain ekan sukan valmiiks. Kiirettä pitää kun tarkotus olis tehdä koko perheelle sukat jouluun mennessä. Mutta siinä sukkia kutoessa oli paljon aikaa miettiä ja muistella huvittuneena menneitä.

Muistan, kuinka pienenä sain kuulla, että kukat kasvaa paremmin, kun niille laulaa. Niinpä laitoin kasettisoittimeen lastenlauluja ja kukkaruukun soittimen eteen.

Muistan, kuinka Mumma voitti "keksi nukelle paras nimi" -kilpailun, mutta kun kysyin mikä sen nuken nimi sitten on, se oli jo unohtanu.

Muistan, kuinka halusin löytää uuden värin, ja sekottelin kauan vesivärejä veteen ja siitä tuli vaan tylsän harmaata.

Muistan, kuinka Sanna-Marin kanssa sidottiin meidän jalat yhteen ja lähettiin käveleen ympäri Sepänkylää.

Muistan, kuinka Elisan kanssa pompittiin kevättalvella meidän pihalammen jäällä ja hupskeikkaa tiputtiin jään läpi kaulaa myöten veteen.

Muistan, kuinka Salla haki yöllä ABC:lta mulle suklaalevyn, ja kun se palas takasin sen polvet ja kädet oli naarmuilla koska se oli ajanu skootterilla tolppaa päin.

Muistan, kuinka Antti Patailan kanssa aina kun törmättiin meille ei riittäny "mitä kuuluu?" "ihan hyvää", vaan syvennyttiin aina tosi pitkiin keskusteluihin.

Muistan, kuinka Iida seiso meidän mökin rannalla Länsi-Suomessa ja katso vastapäätä olevaa saarta: "Onko toi Venäjän rannikko?"

Muistan, kuinka Oskar Osalan kanssa oltiin menossa ekalle golfkierrokselle, kun se testaili pesäpallon pelaamista golfmailalla. Golfpallo pomppi kauniisti parkkipaikalle ja armoton kolaus kuulu vaikka kuinka kauas.

Muistan, kuinka olin Marialla yökylässä, kun se ryömi mun viereen patjalle ja käski mun kokeilla sen tuhatta ja sataa pomppivaa sydäntä. Se oli just jutellu mesessä sen ihastukselle.

Muistan, kuinka äidin kanssa viime talvena pelattiin keittiön pöydän alla maapähkinäsotaa.

Noi ja moni muu muisto sai mut hymyilemään samalla kun uurastin Martan villasukan parissa. Eikö olis ihan kamalaa jos kaikki muistot yhtäkkiä katoais? Et muistais sun elämästä enää yhtään mitään. Ajatelkaa, jos me osattais elää vain nykyisyyttä, eikä meillä olis kykyä muistaa menneitä. Olis aika kuivaa. Kai tuokin on yks syy, miks kirjotan tätä blogia. En halua unohtaa kaikkea hyvää mitä mun elämässä on, on ollut, ja tulee vielä olemaan.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Au pair meeting

Bongattiin eilen Ellan kanssa facen auppariryhmästä keskustelu, että moni on tapaamassa tiistaiaamuna Madridin keskustassa ja menossa syömään. Lähettiin siis mukaan ja saatiin huomata paikan päällä että väkeä oli ku naapurin talkoissa. Isolla lössillä ängettiin yhen ruokapaikan alakertaa ja vallattiin sieltä sivuhuone. Sitten vaan syötiin ja jutusteltiin ja tutustuttiin uusiin ihmisiin, mikäs sen parempi tapa viettää tiistaiaamu.
Kaikki ei mahtunu samaan kuvaan, mutta tässä ainakin osa meistä. Hienosti järjesteltiin pöydät uusiks että saatiin kaikki istumaan lähekkäin!
Himo pahiksia oltiin ja ikuistettiin meidät tiiliseinään.
Ellan kanssa suunnattiin lounaan jälkeen H2O:hon, eli mun mestojen lähellä olevaan isoon kauppakeskukseen. Se on tosi kätevä paikka, sinne ei oo matkaa meiltä juuri yhtään, ja siellä on ihan kaikki kaupat, joita toivoa saattaa: Zara, Mango, Pull&Bear, Bershka, Stradivarius, Blanco jne... Hyvä on mainittakoon vielä H&M, vaikka se nyt on kaikkialla. Paitsi Raumalla, hoho (terveisiä Elisalle). Löysin Bershkasta ihanat farkkushortsit ihan vaan sen varalle että päätänki matkustaa Tunisiaan...
Ei hyvänen aika tajusin vasta kun lisäsin tän kuvan tänne blogiin, että kauppakeskuksen sisällä on huikeet vesialtaat varmaan just sen takia, että sen nimi on H2O! Tai sitte sen nimi on H2O koska sisällä on vesialtaat... Pitikin mennä tajuamaan toi, nyt mua jää vaivaamaan tää mysteeri.
Ellan kanssa kävellessä kuuntelin yhtä biisiä ku kuulin musiikin läpi sen sanovan:
"Kutittaa perseestä, rapsuta vähän."
Niinpä mä sitte aloin rapsuttaa sitä takamuksesta ku se hyppää silmät pyöreinä ilmaan ja kysyy nauraen että mitä ihmettä mä teen. Ei se ollukaan sanonu ihan noin, se sano "kerranki mulla on kamera mukana". Miten, miten voi kuulla noin pieleen :D I blame the music.
Ette ikinä arvaa mille nauran tässä kuvassa.
En oo vieläkään päässy puusta pitkään mun 8 päivän loman suhteen. Marta on löytäny jonkun 5 tähden hotellin Tunisiasta ja lentojen kanssa All inclusive siellä maksais alle 600 euroa. Sinänsä halpa, mutta kuitenki kallis. Välimeren risteily on samaa hintaluokkaa ja siihen sisältyy kanssa ruuat, mutta äääääh en osaa päättää! Jään vaan peiton alle nukkuun ja vien rahat mukanani hautaan.

Today I went to meet some new au pairs with Ella to the center of Madrid. We grabbed some lunch and ate all together, it was very nice indeed. After that we went to H2O, a big shopping center close to my home. There you can find lots of good shops:  Zara, Mango, Pull&Bear, Bershka, Stradivarius, Blanco, H&M etc... I found a lovely pair of shorts! Bought them just in case I decide to travel to Tunisia :D Really it's so difficult to make up my mind! Both the cruise and Tunisia would cost around 600 euros, but then again I could just stay home and save my money. But still... what do I do with my money other than spend them?

When we walked from metro station to H2O with Ella, I listened to music and heard her saying:
"My ass is itching, could you scratch it?"

So I started to scratch her bottom when she jumped in the air laughing and asking me what the hell I'm doing. She hadn't said what I had heard, not at all! Instead she had said: "For the once I have my camera with me." Those sentences has nothing to do with each other in Finnish, so it's a great mystery to me how I heard so wrong! But I blame the music...

maanantai 19. marraskuuta 2012

Memories from Italy, dedicated to my cousins!

Tää päivä meni nopsaan kun Ellan kanssa lähettiin etsiin Hard Rock Cafe Madridia. Aamulla oli lieviä ongelmia saada ittensä kymmeneltä ylös, painoin torkkua niin kauan ettei herätyskello antanu painaa enempää ja sitte tyydyin vaan sammuttaan koko homman ja nukuin yli yhteentoista. Tsekkailtiin kahvila, käytiin syömässä tapaksia ja katteltiin vähän uutta mahdollista kameraa mulle kun oliki jo aika tulla kotiin. Ja sitten se iski. Ikävä italianserkkuja<3

Oltiin viime kesänä pari viikkoa mun kahden veljen kanssa Italiassa Varesessa meidän puoliksi suomalaisten, puoliksi italialaisten serkkujen luona. Ehdittiin sinä aikana tehdä vaikka mitä, käytiin vesipuistossa, eri nähtävyyksissä, Venetsiassa ja vesiputouksilla. Nyt siis omistan tän postauksen mun rakkaille italianserkuille ja virkistän vähän muistia meidän parhaasta lomasta ikinä!
Saatiin tarvittavat ravinneaineet meidän jokapäiväsistä ruuista. We got all the needed nutrients from our daily meals.
Himskatin pitkä kävely 30 asteessa ylämäkeen, jotta nähtiin kaikki matkan varrella olevat kappelit. Mutta oli sen arvosta. A long, long walk uphills in 30 degrees to see all the chapels on the way. But it was worth it.
Ylhäällä maistukin sitte virvokkeet. Vasemmalta oikeelle pikkuveli Joonatan, serkku Antonio ja isoveikka Luukas. Elämäni miehet<3 We definitely needed refreshments! From left to the right... Okay I know you know yourselves already. But just in case you've forgotten us: my little brother Joonatan, our cousin Antonio and my big brother Luukas. The men of my life<3
Vasemmalla vielä toinen rakas serkku Gianluca. On the left my other dear cousin Gianluca.
Luukas hyppäs mahalleen. Eivainen kyllä se pää edellä ländäs. Hypättiin jopa tosta taaemmasta korkeesta rakennuksesta, olisin jättäny varmaan välistä, muttakun sinne ku kiipes ni sieltä ei päässykään enää millään pois. Great. Luukas landing on his stomach. Just kidding. We even jumped from the farther building which was higher. I would've skipped it maybe, but after I had climbed up there I couldn't get back down. So... the only way was to jump.
Hymypoika Antonio. A boy with a smile.
Voitte varmaan arvata mistä tää kuva on otettu! You can surely guess where this picture is from!
Venetsia oli kyllä just niin erikoinen kun olin kuvitelluki. Ja gondolit oli huippuja! Venice was just as special as I had imagined, and the gondolas were great!
Varesessa oli kolme aivan ylihienoo vesiputousta, joista vaan yks oli avoinna yleisölle, muille vievät polut oli tuhoutunu myrskyssä. Arvatkaa veikö pojat mut tietenki niille kahdelle muulle vaikka pääsy sinne oli yritetty sulkea kaiken maailman esteillä. Siellä hengenlähtöä peläten kuljettiin kapeita polkuja vuoren seinämää pitkin ja vieressä oli mieletön pudotus veteen. Ja retkikenkinä tietenki gladiaattorit... Hey guys you remember our trip to the waterfalls...? I'm still so scared even when I think about it! But it was absolutely something I will never forget.
Näin sujuvasti matkanteko taittui Luukakselta. This is how easy it was for Luukas.
Tapasin putouksia etsiessä miehen, joka sano "Tohtori Livingstone, otaksun?". I met a guy there saying "Doctor Livingstone, I presume?"
Mutta sitten ku löydettiin perille niin oli se niin huikeeta!! Ihan yksin vaan vallattiin putoukset. When we found our way there it was so cool!! We could do whatever we wanted there all alone.
Älkää ihmetelkö ku mulla on eri bikinit eri kuvissa, se johtuu siitä että käytiin kahdella eri putouksella eri päivinä! Kirjotin neljä kertaa sanan "eri"... Don't wonder why I have different bikini's in this picture, we went twice to the waterfalls.
No nyt alkaa käydä vähän itsekkääks tää postaus ku laitan vaan kuvia itestäni :D Mutta jostain syystä pojat ei halunnu että niistä otetaan kuvia. I'm feeling selfish here cause I only add pictures of myself :D But for some reason boys weren't that eager to be in the pictures... 
SERRRRRRRRRRRRRKKKKKKKKKKKU!<3
Ei mitenkään pahat maisemat näiden takapihalta. Not that bad view, huh?
Ajettiin ihan ylikauan yhen vuoren huipulle ottaan panoramakuva Varesesta, mutta kun vihdoin päästiin sinne se vuori oli menny pilveen. Ei tullu kuvaa ei. We drove a long and difficult way on top of one mountain to take a panorama picture of Varese, but when we finally got there it was just one big cloud. Didn't take a picture after all...
Yhtenä päivänä ajettiin kanssa Alpeille. Niin kaunista! Uijuijui. One day we drove to the Alps. So beautiful!
Tervetuliaisfanfaari, kiitoksii! A welcome fanfare, thanks mates!
Voi että mulla on kanssa maailman ihanimmat serkut, ei tässä muuta voi sanoa! Koko ajan vaan superlatiivittelen täällä blogissa mun elämää, muttakun...!. Miten voikin olla että mulle on siunaantunu niin hyviä läheisiä, en ymmärrä. Kiitos kuitenkin ihan hirveen paljon elämästä, on niin ihanaa olla olemassa!

Nyt mulla on pikkunen ongelma, kun en osaa päättää mitä tekisin seuraavan viikon. Marta ja Miguel on lähdössä sunnuntaina abuelojen (isovanhempien) kanssa Punta Canaan lomalle, ja mulla on 8 päivän pitkä vapaa edessä. Martan kanssa ollaan googleteltu eri matkavaihtoehtoja mua varten, ja tällä hetkellä houkuttelevimmat on kahdeksan päivän risteily Välimerellä (maihin noustais Tunisiassa, Italiassa ja Ranskassa), kahdeksan päivän rentoutumisloma Tunisiassa hotellissa all inclusivella tai sitten vaan kiertelyä Espanjan sisällä. Minkä ite valitsisitte? Ja nyt vastauksia kiitos, en yhtään tiedä ite!

Awwwwww I miss you so much my cousins!<3 Hahah I kind of presume you're the only ones reading my blog in English and that's why I write my translations thinking of you. If there are some other people reading in English, hi there! As you can see I've had this day today that I thought a lot about you and remember our holiday in Italy. So I decided that I could write this post for you since you are the best cousins I've ever had. It was so sad we couldn't see Elisa that time, but luckily we met her when she visited Luvia :)

Today I've also been thinking about a little problem of mine: My family is leaving to Punta Cana for 8 days next Sunday. I'll have that whole time off, so we've been trying to search for a good trip for me as well. These are the best ones so far: Eight day cruise in Mediterranean Sea (we would visit Tunisia, Italy and France), 8 day holiday in Tunisia in a hotel with all inclusive or just hanging around in Spain visiting new places. Which one would you choose?

P.S. Illalla Marta avas suuren suklaarasian kannen ja sen suu loksahti auki ku se oli tyhjä. Sit se vaan nosti katseen ja katto muhun: "Have you eaten these all?" *uck, kiinni jäin. Katoin sitä silleen eeeeehhhe... mutta onneks se vaan rupes nauraan ja sano että tätä vauhtia ei auta vaikka kuinka joisin Slim-teetä eli meidän vakio iltateetä :D