Hae tästä blogista

tiistai 2. lokakuuta 2012

Tämä se on.

Täydellisen rehellisesti voin sanoa, että tänne mä kuulun. Tää on ihan uskomatonta. Oon ollu täällä alle vuorokauden, ja jo nyt tuntuu, kun olisin osa perhettä ja musta välitetään ihan oikeasti. Perhe on ihan älyttömän mukava, eikä meillä oo mitään ongelmaa tulla juttuun, vaan tuntuu todella luonnolliselta olla näiden ihmisten lähellä.

Eilen sanoin hyvästit viimeisellekin ystävälle Luxista, eli Sannalle, ja kiipesin lentokenttäbussin kyytiin. Se ajo koko matkan Luxemburgista Frankfurt-Hahnin lentokentälle, ja matkaan meni noin pari tuntia. Yhessä vaiheessa tien viereisille pelloille oli levitetty lehmän ulostetta, ja se haju oli oikeesti jotain järkyttävintä. Ne molekyylit suurin piirtein muodostu mun suussa lannaks ja yritin olla yökköämättä omalla penkkirivilläni.
Bussin venailua. Heippa Luxi, oli kiva käydä, mutta sitäkin kivempi lähtee.
Lentokentällä oli pari tuntia tyhjää odotusaikaa, kaikki meni kuitenkin ihan sujuvasti. Mitä nyt jouduin kengät riisuun turvatarkastuksessa, mutta muuten ihan peruskauraa. Kerrankin mä olin muuten se, jonka tavarat tuli matkalaukkuhihnalla ensimmäisenä! Tosin olin niin innoissani siitä kun mun viulu tuli, että en huomannu mun laukkua, joka tuli sen takana, ja sit katoin onnettomana ku se katos takasin niiden verhojen taakse ja jouduin odottaan toisen kierroksen verran.

Kun pääsin kentän ovista ulos, mua vastassa oli perheen äiti Marta ja 7-v poika Miguel. Mut otettiin vastaan suukoin ja halauksin, ja tunsin heti kuinka kaikki jännitys ja epäluulot haihtu pois. Ne intona selitti mulle vaikka ja mitä, ja mä tunsin melkein kyynelien nousevan silmiin, kun mulla oli niin hyvä olla niiden kanssa.

Ajettiin suorinta tietä (okei kierrettiin vähän kun juteltiin niin innoissamme, että perheen äiti missas liittymän pois moottoritieltä) kotiin, missä syötiin päivällinen heti kun perheen isä Angel tuli töistä kotiin. Kello oli siinä vaiheessa jotain 22.00, mutta se oli ihan perus niille syödä siihen aikaan. Angel ei muuten puhu englantia, mutta meillä on sen kanssa aina hirmu hauskaa ku kumpikin yrittää selittää omalla kielellään eikä mitään tajuta!


Tänään heräsin 6.30 ihan virkeenä siihen ajatukseen, että jes saan nousta ylös ja nähdä sen perheen taas. Voitteko kuvitella?! Ihan päinvastasta ku Luxissa. Vietiin yhdessä Miguel kouluun, ja sieltä mentiin vanhempien kanssa aamupalalle kahvila Santa Monicaan, missä tavattiin näiden 28-vuotias perhetuttu Laura. Martan kanssa käytiin ottaas musta passikuva, jota tarvitaan julkisen liikenteen korttiin ja kielikurssille ilmottautumiseen. Samalla kierreltiin lähiseutuja ja juteltiin niitä näitä.

Kaheltatoista tavattiin Martan kahden tuttavan ja niiden uusien au pairien kanssa yhen tenniskentän kahvilan terassilla. Aurinko helotti täydeltä taivaalta ja tunnelma oli ihanan rento. Toisten perheiden au pairit oli saksasta ja virosta, ja meidän kaikkien työhön kuulu englanniks puhuminen lapsille. Marta oli jutellut virolaisen tytön host äidin kanssa, joka oli kuvaillut, miten erilaista ja hankalaa se on kun on vieras ihminen talossa. Martalle taas kaikki oli tuntunut todella luonnolliselta vaikka oon niiden ensimmäinen au pair. En oo siis ainut, jonka mielestä tää taitaa olla perfect match :)

Näiden talo on muuten sairaan ihana! Sitte ku mulla alkaa arki täällä tasaantua, niin voin kiertää kameran kanssa koko talon ja puutarhan, jotta näätte missä asun. Tällä hetkellä tää alakerta on ihan sotkunen ku en oo purkanu matkalaukkuja, joten mun täytyy laittaa tavarat paikoilleen, jotta lattiaa näkyis siinä videossa...

Tapasin näiden kodinhoitajan Juanan, joka ei osaa sanoa englanniks muuta kuin "god morning". Sillä on siis kutakuinkin yhtä hyvä englannintaito kun mulla espanjan ;) Oon tänään kuitenkin oppinu jo vaikka mitä: Me gustan las manzanas = minä pidän omenoista.  Erittäin hyödyllinen lause, etten sanois. Sit tiedän kanssa, että el perro on koira, ja el tenedor on haarukka. Voin sitte aina bussikuskille kertoa, kuinka mä pidän omenoista. Way to go!


Päivällä syötiin vähän lounasta ja Marta meni ottaan nokoset puutarhaan. Jep, puutarhaan. Siihen uima-altaan viereen. Perus espanjalaiset...?


Tänä iltana mun piti mennä espanjan kielikurssia varten vaadittavaan tasotestiin (woop, woop), josta on varmaan paljon hyötyä kun taso on mikä on. Ei me sitten kuitenkaan menty, kun Miguelilla oli ongelmia enkun läksyjen kanssa niin keskityttiin niihin. Kurssin ensimmäinen tunti olis ollu tänään, mutta koska en ollu vielä käyny tasotestissä, mua ei voitu ilmottaa kurssille. Seuraava tunti on perjantaina, mutta sinnekään mä en pääse ku lähetään näiden "beach house":en Andaluciaan. Mitä jos vaan skippaisin koko kurssin? Ei vainen.

Haluun oppia kielen mahollisimman nopeeta, perheen isällä on varmaan yli hyviä juttuja, mutta en vaan ymmärrä niitä. Nauran sille kuitenkin, koska sillä on niin hyvät ilmeet ja eleet. Meistä tulee vielä hyvät kaverit kunhan saadaan kommunikoitua keskenämme. Tänäänkin kun opettelin ruumiinosia espanjaks, se osotti mun nenää ja hoki "silmä, silmä (ojo, ojo)" ihan pokkana.

Miguel oli muuten piirtäny mulle "Welcome Linda!" -kyltin, joka oli mun sängyn päällä Madrid-oppaan ja suklaarasian kanssa ku tulin mun huoneeseen. Oikeesti, kuinka hellusta? Sit se oli ihan intona eilen illalla ja näytti mulle juttuja ympäri taloa ja yritti tosissaan puhua englantia. Tänään haettiin sen koulusta ja meillä oli NÄÄÄÄÄÄIN hauska ilta sen kanssa. Aivan tajuttoman ihana lapsi! Voi että mä nautin tästä.

Illalla Laura tuli tänne ja Martan vanhemmat kanssa ja syötiin jotain todella perus espanjalaisia lihoja. Joku serrano-kinkku se oli, ja sit ku kysyin onko se sama ku se tv-sarja Los Serrano, perheen isä osotti kinkkulautasta ja sano "This is Guille". Eeeeeih :D

Okei tää oli hyvin tekstipainotteinen selostus ja hyvin nopeesti kirjotettu. Huomenna toivottavasti ehdin lisäileen jotain kuvia tai edes purkaan mun matkalaukut. Niin ja uima-allas pitää testata!

Now I understand why I needed to go to Luxembourg. Without it I wouldn't be here now. And guys I can tell you, this is where I'm meant to be. My first day here was perfect, I can't believe how lucky I am to be the one to live with this family!

They've taken very good care of me and I already feel as if I'm a part of the family. "Papá" doesn't speak English, but we're having such a good time trying to communicate somehow! Today when I was trying to learn some body parts in Spanish, he was pointing my nose, saying: "eye, eye ( ojo, ojo)". He's very funny, I'm always laughing at him even though I don't understand what he's saying.


My new host mom is SO sweet, really! I feel so natural being around her and this family, and we're talking all the time and getting along very well. I mean... there are no words to describe how relieved I am to be here. I really think this is what was meant to happen. First I just needed to be in Luxembourg to become a part of this family :)


Oh and I love their house. I'm going to make a tour here with my camera so that you can see where I'm living. But not quite yet, I have so many things to discover I won't have time to concentrate on my blog, sorry! But for real, this morning I woke up 6.30 thinking, yesssss, I'm going to see my new family soon! I simply love it here.

7 kommenttia:

  1. MITEN HYVÄ !! Have fun ♥ Tuun perässä !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja voi Anna toivon koko sydämestäni että tuut, edes lomalle <3

      Poista
  2. finally :) i'm happy for you Rinda :D

    VastaaPoista
  3. Jes kadotan tän blogin, mut nyt löysin uudestaan !

    Hyvä, että viihdyt tossa uudessa perheessä paremmin, ku siinä vanhassa :) toivottavasti nyt kaikki sujuu !

    Mistä kautta muute menis au pairiks? jonku järjestön kautta, vai iha ite?

    http://kikkels.blogspot.it/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka,

      kiitoksia, uskon todellakin että tää perhe on täysosuma :)

      Löysin sekä edellisen että tän perheen aupairworld.com -sivuilta, jonne loin oman profiilin. Siellä voi helposti lähettää perheille viestiä ja olla yhteydessä ilman järjestöä. Oon ollu tosi tyytyväinen siihen, koska se ei maksa mitään ja yhteydenpito oli helppoa ja hallittua.

      Lisäks perheen vaihto meni tosi näppärästi, järjestön kautta se olis ollu paljon hitaampaa, eikä mulla olis ollu mahdollisuutta vaikuttaa niin paljon siihen, mihin perheeseen päädyn.

      Poista
    2. Jos ei mene minkään järjestön kautta vaan itse tollei niinkuin sinä, niin onko nämä viisumiasiat ja muut sellaset viralliset jutut vaikeita? pitääkö au pairin itse maksaa lennot maahan yms?

      Poista
    3. Koska oon ite menny niin helppoihin maihin ku Luxembourg ja Espanja, niin mun ei tarvinnut huolehtia muuta, kun että passi on voimassa ja lentoliput tulostettuina.

      Se, maksaako au pair vai perhe lennot, riippuu tosi paljon sopimuksesta. Jotkut perheet suostuu maksamaan, mutta suurin osa vaatii, että au pair maksaa itse. Kaikki mun ystävät, jotka on lähteny auppareiks on maksanu ite, mulla kävi niin hyvä säkä, että molemmat perheet makso mun liput.

      Mutta jos menee Eurooppaan, niin Ryanairilla pääsee tosi halvalla. Jos on alle vuoden ulkomailla, niin ei tarvi mihinkään virallisiin paikkoihin edes ilmoitella tulemisista ja menemisistä. Sit vasta jos muuttaa vakituisesti ulkomaille niin pitää ilmottaa maistraattiin jne. Ite tein osoitteenmuutoksen, mutta eipä sillä niin paljon eroa oo ku en tilannu posteja uuteen osoitteeseen.

      Lähteminen toiseen maahan oli vähän samanlainen ku jos olis menny viikoks lomalle. Erona vaan se, että tosiaan jäin sinne maahan enkä tullu takasin. Sit jos miettiin vaikka Australiaan lähtemistä niin siinä pitää jo vähän selvitellä asioita... Mutta varmaankin myös isäntäperhe osaa neuvoa, jos on kummallisemmasta maasta kyse. :)

      Poista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!