Hae tästä blogista

tiistai 23. lokakuuta 2012

Leivoin. Oletko varma, että haluat lukea?

Tänään on ollu kyllä niin häry päivä ettei huhhuh. Aamulla heräsin ihan silmät ristissä puoli ysiltä kun olin luvannu mennä hostiskän kanssa pyöräileen. Se heitti Miguelin kouluun ja kun se tuli takas, se sano, että pyöräily jää tänään välistä kun maa on sateen jälkeen ihan mutanen, mutta mitä jos mentäis golfaan?

Niinpä lainasin Martalta pikeepaidan ja liivin, sain käyttööni jotkut käytetyt lastenmailat ja me ajettiin läheiselle golfklubille treenaileen. Kierrettiin yheksänreikänen par 3 -kenttä ja en voinu muuta ku nauraa mun lyönneille. Joka ikinen lähti sellaset 50 metrii oikeelle ja mietin vaan epätoivosena että kunpa sittenki olis jaksanu kesällä harjotella.

Nää aamugolfit ei ihan iskeny, syytän mailoja. Ei vainen se olin ihan minä joka kusi. Mutta säästyinpähä pyöräilyltä.
Suurin osa ajasta meni siis siihen, että etittiin mun palloja sieltä täältä.
Suomessa asuessani suurin osa mun tutuista tiesi tasan tarkkaan että mua ei kannata päästää keittiöön. Mun katastrofilista on aivan liian pitkä; palamaan syttyneet kanat, pullat viisinkertasten hiivojen kanssa, mikroon räjähtäneet voit, jääkaappi, joka meni rikki ku laitoin sinne kuuman kahvin viilenemään, mun synttärikakku, joka vuoasta nostettaessa vaan valu kakkulapiota pitkin takasin, säännölliset mustat pikkuleivät... etc.

Kuitenkin mun oli tarkotus tänään pyöräyttää pellillinen mokkaruutuja Miguelin kanssa. Vaihe vaiheelta se meni kutakuinkin näin:
1. Miguel ei halunnu leipoa, mutta olin jo alottanu. Perfect.
2. Mun kananmuna hajos rasiaan.
3. Näillä ei ollu desimittaria, mittailin suuripiirteisesti tän avulla:
Mikä toi ees on? Kahvipannu?
4. Täällä ei myydä tomusokeria, joten jouduin hienontaan tavallista sokeria jonkun hyperlaserhäräntappoaseen kanssa:
Kattokaa ku moon hyvä, home made tomusokeria.
5. Vaahdotin kananmunat ja tavallisen sokerin. Vaahdosta tuli vaaleenpunasta.
6. Laitoin voin sulaan mikroon pariks minuutiks. Noin puolen minuutin päästä kuulu pamaus ja mikro oli voin peitossa.
7. Kun olin siivonnu mikron, etin ylikauan maitoa ja löysin vaan jotain ihme soijamaitoa vaaleanpunasesta paketista. Sitä siis.
8. Uunissa oli valmiiks pelti, mutta leivinpaperia en löytäny mistään. Niinpä...
9. ...voitelin pellin voilla ja kaadoin taikinan siihen.
10. Pelti oli liian iso tai taikinaa oli liian vähän, mutta se ei riittäny leviämään koko pellille.
11. Kaadoin siis taikinan pelliltä pieneen vihreään vuokaan ja lykkäsin teoksen uuniin.
12. Aloin valmistaa kuorrutetta. Siihen piti sulattaa voita. Niinpä laitoin sen mikroon.
13. Siivosin mikron jälleen kerran uuden pamauksen jälkeen.
14. Mun piti keittää kuorrutteeseen kahvia, mutta näillä on tosi outo kahvinkeitin. Eka muka tein sillä kahvia, mutta se vaan piti mieletöntä ääntä eikä yhtään vettä tippunu. Niinpä päätin keittää omatekosesti kahvia.
15. Irrotin pienen suodatinosan näiden keittimestä, laitoin vettä kuumenemaan mikroon ja älykkäästi kaadoin kuumaa vettä siivilän läpi, johon olin laittanu kahvinpuruja.
16. Tietenkin siivilä meni tukkoon ja keihuva vesi kaatu mun sormille ja pöydälle ja kahvinpurut levis sinne tänne.
17. Tässä vaiheessa Marta tuli takasin kotiin Lauran kanssa, ja ne tulee ihmettelemään mitä täällä oikein tapahtuu. Marta keitti mulle oikeeta kahvia, ja ensin luultiin että rikoin koko keittimen ku se vaan korisi kummasti eikä sieltä tullu vettä ollenkaan. Onneks Marta sai sen korjattua.
Näin kätevästi sen olis pitäny tapahtua.
18. Sekotettiin kuorrute Lauran kanssa, mutta tomusokeri ei ollu läheskään yhtä hienoa ku Suomessa, joten kuorrute vaan rousku hampaissa ku sitä maisto.

Ainaki jollain oli hauskaa ku mä olin jo sitoos hirttosilmukkaa puuhun.
19. Aattelin, että sokeri varmaan hienonee jos kiehautan kuorrutteen. Mikä neronleimaus.
Ilmekin jo varmaan kertoo kuinka loistavasti mulla menee. Woppaa!
20. Lopulta kaadoin kuorrutteen liian pieneen vuokaan pohjan päälle ja puolet valu yli. Mutta kun vähän siistin reunoilta niin kyllä siitä ihan kakun näkönen tuli. En mä mokkaruuduista tiedä, mutta leivonnainen nyt kuitenkin...
Hmm... Söisitkö itse? Ei kyllä maistu yhtään samalta ku ne mokkaruudut, jotka mä tunnen. Kaikki kuitenkin kehu hirveesti kuinka hyvän makunen tosta tuli. Mahtokohan sanoa vaan kohteliaisuuttaan??
Tänään on siis ollu oikea epäonnistumisten päivä, varsinkin kun Marta kotiin tullessaan kysy "Onko Miguel kirjottanu 5 lausetta, jotka sillä oli läksynä, ja käyny suihkussa?" Ööööö... heh. Ei. Hups. Loppuun kuitenkin tunnelmaa joka on täällä päin maailmaa erittäin latistunut kohottamaan mihinkään liittymätön kuva, jonka Ella otti metrossa.

Kaks kuvaa vasemmalla vielä osaan tulkita, mutta toi oikee ylänurkka on vielä vähän epäselkee. Miltä se teidän mielestä näyttää...?
I don't even know where to start from... This day has been so full of failures! First of all I went to play golf with Angel, but we had to search for my balls all the time since I haven't been practicing golf enough during the summer. When we came home, I thought it'd be nice if I baked with Miguel, but everything went wrong. Everything.


It all started with Miguel not wanting to bake, but I had already started, so I had to finish it. I whipped sugar and eggs, and my dough became pink. Then I melted butter in a microwave, and it heated too much and exploded all over the microwave and I had to clean it up. And I did the same thing twice.


I kept on baking, when I realized I couldn't make coffee, I didn't know how to use their coffee machine. So I thought I could heat some water and pour it through a strainer filled with coffee granules, but it ended up like this: the water was on the table with the granules and I burned my fingers. Yippee.


When Marta came home she made some coffee for me and Laura helped me to prepare the topping. Unfortunately the sugar that we had crushed into powdered sugar wasn't good enough and we could feel it crunching on our teeth. So I decided that if I boiled the topping in a kettle, the sugar would melt and it would feel nicer. That went quite well actually, but it didn't taste how it should have tasted at all.


So I guess today wasn't my day and I'm very happy I can go to sleep now. It's been too tough for me emotionally to fail all the time during the whole day :D But anyways do you like the last picture? I can understand the two pictures on the left, but I'm still not sure what the man in the picture on the right is doing... Can you clarify it for me, please?

1 kommentti:

  1. ahahah such a funny day yours :D
    By the way, Pinnnnndddddddda, the right picture i guess is a "mind the gap between the train and the platform" picture :)

    VastaaPoista

Jos tykkäsit lukea blogia niin jätä toki jokin tervehdys, ajatus tai muu kommentti!