Hae tästä blogista

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

7:25

Kaikki meni. Lompakko, rahat, pankkikortti, henkkarit, avaimet, meikit, kamera... Haluutteko täyden listan? Alkuilta meni ihan hienosti kunnes kymmenen minuuttia ennen lähtöä tarkistin tavalliseen tapaan laukun ja kappas ei mitään jäljellä. Paitsi puhelin. Joten arvaatte varmaan mitä tein? Soitin iskälle tietenkin, isiiiiii mitä mä teen...? Pankkikortin sain onneks kuolletettua puolen tunnin sisään mutta Ella joutu lainaan rahat kotimatkaan junalla. Nyt ollaan takasin Ellaan luona ja ajateltiin ottaa parin tunnin torkut ennen lähtöä poliisiasemalle. Terkkuja Suomeen, nyt on espanjakaste suoritettu kun oon tullu ryöstetyks! :D Voittajafiilis.

Halloween paartyt on parhaat

Calabaza
Ellan kanssa just istutaan sen vinttihuoneen lattialla ja nauretaan meidän tän illan asuja. Täällä nimittäin juhlitaan tänään halloweenia, ja kadut on täynnä lapsia jotka käy ovilla. Ollaan siis menossa kiertään Alcalan kaikki talot ja kerätään karkkia. Karkki vai kepponen?

Eivainen vaan mennään kepposteleen Kapitaliin, eli Madridin yhteen suurimmista (suurin?) yökerhoista. Siellä on 7 kerrosta + me. Heho. Ilmanen sisäänpääsy meille ku ollaan yhellä listalla ja sitä ennen aateltiin käydä vähän syömässä jotain ennen karkkibaarikarkkikiertuetta.  No worries äiti, ihan kohtuudella keppostellaan.
Ihan kovis piraatit saatiin aikaseks ku tänään päätettiin pukeutua ja lähteä. YARRR!
Perjantaina meillä on kotona omat Halloweenpirskeet lapsille, Marta oli hankkinu mulle ja Ellalle naamiot sitä varten. Arvatkaa keillä on välipäivä herkkulakossa sillon...!

maanantai 29. lokakuuta 2012

Käytiin Vaasassa.

Oon löytäny tosi makeen lenkkipaikan! Meidän kotoota on ihan parisataa metriä sellasella suunnattomalle kukkulajonolle, jonka huipulta näkee joka puolelle ympärille monen kymmenen kilsan päähän. Jos joskus muistan ottaa kameran mukaan lenkille ni napsin sieltä teille kuvia, tykkään kiivetä sinne ja vaan nauttia maisemista jonkin aikaa ihan rauhassa kaikessa yksinäisyydessäni.

Joku 27-v jätkä otti facebookissa muhun yhteyttä, että se haluais oppia englantia ja vois opettaa mulle espanjaa, voitaisko me tavata? En tiedä mitä kautta se mut on löytäny, mutta sanoin sille että mulla on toinen suomalainen ystävä täällä, niin ehkä me voidaan nähdä porukalla? Saa nyt nähdä mitä tästäkin tulee, ehdotin ensin että jos nähtäis torstaina aamupäivällä, mutta sitte hokasin, että keskiviikkoiltana täällä juhlitaan Halloweenia joten...

Tähän mennessä oon pärjänny herkkulakon kanssa loistavasti. Aamu oli kuitenkin jotain niin hirveintä. Tuun keittiöön, ni pöydällä on kahta eri leivosta, kahta eri keksiä (joista toinen oli sokeriton versio suklaahippujen kanssa, mietin hetken voisinko syödä niitä mutta totesin että tuntisin huijaavani jos söisin) ja sivupöydällä kaks sipsipussia. Menin jääkaapille hakeen voita, niin siellä oli suklaapatukka, jälkiruokavanukkaita ja suklaadonitsi. Otin alakaapista leipää, ja se oli laitettu Miguelin herkkulaatikkoon, eli siellä oli suunnattomasti karkkia, suklaata ja ties mitä leivoksia. Menin sitte toiselle jääkaapille hakeen jugurttia, niin eiköhän sieltä löydy joku jugurtti keksinmurujen kanssa. Kyllä mua nyt koetellaan.
Onnistuin pysytteleen terveellisellä linjalla ja söin välipalaks granaattiomenan siemeniä.
Käytiin tänään muuten Vaasassa. Angel löysi videon Youtubesta missä joku auto ajaa puol tuntia Vaasan keskustassa ni me otettii sightseeingkierros mun hoodeilla. Video kesti 31:44 ja viimesen minuutin aikana näky meidän talo. Kannatti siis kattoa koko puoli tuntia vaikka kello läheni jo kahtatoista illalla!
Sunnuntaina menin tunnin matkan Alcalaan, kävin Ellan kanssa tunnin kahvilla ja tulin tunnin matkan takasin. Mutta on se nainen vaan sen arvonen! :D
Olin eilen syömässä näiden tuttavapariskunnan luona, kolme tuntia kuuntelin espanjaa tajuamatta juuri mitään ja söin hanhenmaksaa, merietanapiirakkaa ja sienimuhennosta. Ja viiniä. Montaa eri viiniä. Mikä juttu näillä on viinien kanssa...? Ei muuten, mutta olin nukkunu edellisenä yönä neljä tuntia ja päätä alko särkeen jo pelkän sanan "viini" kuulemisesta.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

MADRIDIN YÖ. Hohoho.

Lähdettiin eilen illalla vähän viihteelle Ellan ja muutaman muun aupparin kanssa. Eeeheheheh. Oli kyllä niin paras ilta taas ettei voi uskoakaan. Jostain syystä okei Ellan syystä naurettiin taas niin kippurassa koko ajan että aamulla ku heräsin ni mulla oli sikspäkki maha. Heräsin muuten Ellan kanssa meiltä mainittakoon se jo tässä vaiheessa kun ny kerta tuli puheeks. Olin eilen illalla ostanu 10 kerran metrolipun siltä varalta että tulee yöllä liikuttua enemmänki, ni tietenki otettii taksi eikä käytetty metroa.

Taksissa:
L: "Onks sulla rahaa? Mulla on kymppi. Ja 94 senttii. Unohdin nostaa käteistä."
E: "En tiä. Perdona pero cuantos kilometros?"
Kuski: "Siete."
E: "Mulla on 20 euroo."
L: "Sanotaan tolle että jättää meidät kyydistä sitte ku on 30 mittarissa."
Onneks päästiin kotiovelle asti ja maksettii 28,90. Ei riittäny Ellalla rahat kotiin asti joten jäätiin meille.

Tavattiin Gracen ja Michaelan kanssa yheksän aikaan keskustassa ja mentiin syömään paikkaan, jossa juoman ostaessa sai tapaksia mukaan niin että oravaki olis saanu talvivaraston niistä. Sieltä jatkettiin matkaa keskusaukiolle Solille, josta alko "Pub Crawl". Maksettiin viis euroa ja päästiin kolmeen eri pubiin ja johonki yökerhoon ilmaseks sisälle ja hintaan sisälty kolme shottia. Siinä tuli tutustuttua muutamaan muuhun nuoreen.

Kuvat on eilisillalta valitettavasti niin sensurointikamaa että niitä ei todellakaan voi julkasta. Yhen kuvan voin ehkä laittaa. Laitetaanpa.
Älkää välittäkö tosta tyypistä taustalla, huomasin jälkeenpäin että se on vaikka kuinka monessa kuvassa meidän takana ilmeilees. Hohoho.
Yhen pubin vessa oli ihan jees. Vedet tuli pöntöstä yli ku veti. Koko lattia alko lainehtiin ja Ellan kaa karattiin nopee pois sieltä ku tulva seuras mukana. Ei vissiin yhtään naurettu. Siitä on kyllä kuvia ja videokin, mutta ne on niin törkeen näkösiä että tulee aamupalat ylös ku niitä kattoo.

Sit jotku espanjalaismiehet yllättäen piiritti meitä tanssilattialla ja Ellan kaa yritettiin keksiä miten päästään pujahdettua pois sieltä.

E: "Mikä on vessa espanjaks?"
L: "Ascensor."
E: " Vamos a ascensor."
L: "Ei hitsi se tarkottaaki hissiä. Vessa olis ollu aseos."

Toisen pubin vessassa taas ei ollu paperia yhtään.
L: "Onko sulla paperia?"
E: "Ei."
L: "Ees vanhoja ostoskuitteja?"
E: "On mulla seteleitä."
L: "Okei hyvä."

Juttua lensi oikeesti niin hulluna eilen Ellan kanssa että ihmiset meidän ympärillä vaan katto meitä tälleen o________O ku ei voitu nauramiseltamme liikkua. Äänettöminä vaan pideltiin mahojamme typerät nauruilmeet kasvoilla. Onneks voi ajatella että ollaan Espanjassa, ei kukaan meitä tunne tai tuu muistamaan. Ja onneks ihmiset ei puhu suomea. Ja onneks nauru pidentää ikää.
Aamulla kävin saattaas Ellan metroasemalle. Oikeesti kymmenen viime tunnin kuvasaldo on niin hirveetä että saatte tyytyä "seuraavana päivänä" -kuvaan. Lo siento. Olen pahoillani.
Juhlistettiin eilen päivällä Abuelon eli Martan isän syntymäpäivää. Espanjalaisilla on kumma käsitys juhlaruuasta. Olis ees laittanu jotain, mitä voi syödä. Mutta ei, erikoisilla ruuilla mentiin taas. Merietanoita ja saksirapuja. Mmmmmm naminami. Söin kuitenki ku kerranhan sitä vaan eletään.
Edestä taaksepäin: Fernando, Álvaro, Herberto, Manuel... Poor guys.
Sooooooooo... We went out yesterday. Hohohoho. Such a great night seriously! Ella is the funniest person ever. We had these inside jokes in Finnish all the time and we were laughing so much we couldn't even move. This morning I woke up and I had a six pack because of that.

First we went to eat some tapas in a pub where you could order a drink and they would give you free food. After that we went with some people to a "Pub Crawl", which is an event that is organized every evening in the center of Madrid. You pay 5 euros and you get free entrance in three pubs and a nightclub and you get three shots as well. Don't you dare to ask me WHICH pubs or clubs they were, I've no idea.

In one pub there was a toilet that started flooding when we flushed it. I do have pictures of that but I can't add them here cause after that no one would read my blog anymore. But as you can well imagine we ran out of the bathroom and the water followed us and then we laughed. And laughed. And laughed. And couldn't move because of that.

There were some Spanish men on the dance floor we wanted to get rid of. We tried to think a good reason to leave, and this is how it ended up:
E: "What is a bathroom in Spanish?"
L: "Ascensor."

E: "Vamos a ascensor."
L: "Oh man it means elevator, not bathroom!"

Phew... But anyway, yesterday was a funny day and I had a different lunch again for a change We celebrated Marta's dad's birthday and ate sea snails and crabs. How come I've eaten almost everything I used to refuse to even touch in Finland? This place is so good for me, I'm so growing up finally! Hoh, just kidding.


P.S. Näiden neljän tunnin yöunien jälkeen meen hautaan itteni takapihalle.

perjantai 26. lokakuuta 2012

No oho.

Unohdin vissiin kertoa kuinka pari päivää sitte hengailtiin Miguelin kaa mun huoneessa ja se skrollaili ympäri lattiaa sellasen tuolin kanssa, jossa on pyörät alla. Yhtäkkiä se lykkäs itelleen vauhtia seinästä, ku se tuoli rullaili pois sen alta ja se ländäs mahalleen lattialle ja löi leukansa aika pahasti maahan. Oi sitä huudon määrää!

Mun onneks isovanhemmat oli just poistunu talosta ja me oltiin kahen kesken ni mulla ei ollu enempää todistajia muutenki niin nololle tapahtumalle. Se huusi suoraa kurkkua: "Soita mun äidille, soita mun äidille! Kerro sille mitä tapahtu!" ja mä yritän epätoivosesti pitää jäitä sen leukaa vasten ettei se turpois ihan muodottomaks okei eka pidin jääpussia sen nenällä ku luulin että se satutti sen, ku se jonkun viiden minan jälkeen rupes huutaan että se oli sen leuka johon sattu.

Illalla ku katottiin sen isän kanssa sen leukaa, niin sillä oli tullu reikä sisähuuleen ja aamulla leuassa oli komee mustelma. Kuten sanottu, oon tosi hyvä au pair. Mun saapumisen jälkeen kaikki paikat on menny täällä rikki ja nyt näiden lapsiki hajoo käsiin. Onneks nää vanhemmat otti kuitenki asian tosi hyvin eikä syyttäny mua ollenkaan, vaikka Miguelin versio tarinasta olikin se, että mä en ottanu sitä kiinni vaikka olis pitäny.

Eilen käytiin Lauran kanssa musiikkikoululla moikkaas sen kaveria Joséa, joka on siellä kitaraopena. Samalla liityttiin orkesteriin, jossa Laura soitti joitakin vuosia sitten, joten nyt mulla on jotain harjottelemistaki viulun kanssa!
Seurattiin aitiopaikalta oppituntia. Työn alla "Jaakko Kulta".
Ellan kanssa lähettiin tänään seikkaileen Madridiin ettiin "tosi huippua kolmikerroksista kauppakeskusta". Ku vihdoin monen tien kysymisen jälkeen löydettiin perille se oliki rupunen pieni mesta, jossa oli vaan muutama kallis kauppa. Kaiken kukkuraks me ei tahottu löytää uloskäyntiä metroasemalta, vaan mentiin sellasta pitkää käytävää edestakasin kolme kertaa ennen ku päästiin pois sieltä.
Oltiin ku tonnikalapurkit liukuhihnalla ku rullailtiin ees taas maan alla. Ihmeteltiin ku joka paikassa "Ulos"-kyltti ohjas laiturille eikä ulos, ennen ku tajuttiin että olis pitäny vaan kävellä laiturin toiseen päähän ja siellä olis ollu ovi. Kuinka blondeja voi olla?
Me kun ei kauaa ABC Serrano ostoskeskuksessa viihdytty, ni otettii metro alle ja vaihdettiin Alcalan keskustaan kattoon Ellan kotiseutuja. Tarkotus oli kiertää kaupoissa, mutta eipä taas muistettu että siestan aikaan ei pahemmin oo liikkeitä auki. Niinpä istuttiin puistossa kattelees haikaroita. "I keep on losing weight but it keeps finding me", todettiin että toi lause on ihan liian paikkansa pitävä meidän arjessa nykyään. Siksipä me sokeririippuvaiset lyötiin kättä päälle, että nyt ei syödä mitään epäterveellistä kahteen viikkon.

Kattokaa miten mun otsassa lukee "sokeriholisti".
Päätös oli ehkä vaikein ikinä, sillä me molemmat oikeesti syödään päivittäin jotain makeeta eikä sitä vaan pysty vastustamaan. Mutta meillä on aika viilee palkinto jos me onnistutaan. Varattiin nimittäin meille kahen viikon päähän viikonlopulle matka Portugaliin! Lennot ja kolme yötä neljän tähden hotellissa Lissabonissa alle 170e per naama. Ihan jees. Oltiin eka sillee "Pitkä vlk vapaata, käytäiskö jossain lähikaupungis?" "No joo, tai jos jaksaa ni ehkä vähä kauempana." "No miksei mennä vaikka Portugaliin saman tien?" "Ok."

Törkeellä zoomilla ja mielikuvitusta käyttäen noista saattaa saada haikaroita eiks jeh?
"Hirvee vessahätä, pakko päästä naistenhuoneeseen." "Tossa on joku koulu, mee sinne." "Oikeesti? Okei, äkkiä." Mentii johki yliopistoon ja seurattiin vessakylttejä kellarikerrokseen monen mutkan taakse. Pienet paineet oli löytää tie sieltä ulos ku ei ollu "pois vessasta" -kylttejä. Mutta olipahan ilmanen.
Ilta meni rattoisasti siinä, kun Miguelin kanssa laitettiin poppareita ja limsaa (HUOM HUOM HUOM SILLE, EI MULLE jäikö joltain toi lause näkemättä) ja pidettiin leffailta Kung Fu Pandan parissa. En ollu ennen nähny sitä mutta kannattihan se vaan kattoa. Loppuillan oon salaa ninja. Ei vaan ne ei oo vissiin sama asia. No mut kuitenki kungfufaitteri. Tsiah! Njah!

We were supposed to go shopping today with Ella, but this is what happened: I had checked on Internet that there is a huge shopping center in Madrid and we took a metro there. First we spent like 30 minutes on the subway station trying to get out from there (we didn't realize that each time the Exit -signs led us to a platform, we should have just kept on walking to the other side of the platform and out of the doors there).

We needed to ask directions three times before we found our way to the shopping mall, and when we got there it was sooo tiny and had only expensive shops. So we decided to go to Alcala where Ella lives and shop there. But when we finally arrived there after two metros and one train, it was siesta time and the shops were closed. So we just sat on a bench watching storks.

But it wasn't a bad thing! Cause there we decided that from now on we would try to eat healthy during the next two weeks. We aren't allowed to eat anything sweet, too salty or greasy or anything that is unhealthy. And we have a price for ourselves also. Today we booked the flights and a four star -hotel to Lisbon, Portugal! Three nights and the flights there costs less than 170 euros per person, so NOT BAD :) So after two weeks (if we behave perfectly fine and don't eat candies) we will travel to Portugal.

torstai 25. lokakuuta 2012

Kännissä ku käki.

No ei nyt ihan mutta läheltä liippas. Mentiin nimittäin sinne ravintolaan, josta edellisessä postauksessa kerroin, ja mulle selvis, että ruoka siellä tehdään kokkien valitsemien viinien mukaan, ja että itse ruokalajeihin ei asiakas voinu vaikuttaa. Niinpä meille kannettiin koko ajan hienoja viinejä pöytään ja ruokalajit oli minimaalisen kokosia ja erittäin... erikoisia. Itse kun en ole alkoholijuomien säännöllinen kuluttuja, alko mulla ekan lasillisen jälkeen jo tuntua siltä, että pian puhun espanjaa täysin sujuvasti.
Mmmmm hieman pikantti sivumaku... Ihan ku olisin ymmärtäny oliko toi hyvää viiniä vai ei.
Meitä oli paikalla siis Angel, Marta, Laura ja Angelin ystäväpariskunta Manolo ja Ines. Pariskunta vaikutti tosi mukavalta vaikka en niiden puheistä mitään ymmärtänykään. Kuitenkin Ines autuaasti kehu mua ja anto suukkoja ja sitä rataa. Kyllä mä sitte pidän näistä espanjalaisista ;)
En ollu ehtiny edellistäkään lasia tyhjentää ku tarjoilija täytti jo seuraavaa. Oli muuten ihanat tarjoilijat tuolla! Niin ystävällisiä ja koko ajan huolehti että meillä oli kaikki hyvin.
Hostvanhemmilla on tapana käydä tässä ravintolassa syömässä joka kuukauden viimesenä torstaina, kun siellä on joku päivä, että kokit valitsee mitä asiakkaat syö. Tässä kuussa tapahtuma oli poikkeukselliesti siirretty keskiviikolle, ja me jo luultiin että ruoka jää tällä kertaa välistä. Angel kuitenkin soitti ravintolaan ja ne sano, että ne järjestää meille erikseen samanlaisen päivän jos me halutaan. Miten niin vakioasiakkaita?
Mitä tästä kuvasta voi ees sanoa... Mulla on lautasella sian sorkka. Kaikki meni kurkusta alas noiden viinien jälkeen.
Ei nää mitkään ryyppyjuhlat ollu, älkää vaan saako väärää käsitystä :D Jokasella jäi aina puoli lasia viiniä juomatta ku seuraava täytettiin. Olin varmaan ainoo jonka pää ei kestäny tota viinimäärää. Siks jätin muita enemmän juomatta.
Hanhenmaksaa, ostereita, merilevää, lammasta, sian korvaa, kalaa, simpukoita... Mitään noista en varmaan oikeesti syö, mutta söin kuitenki. Mä alan hei tyypit aikuistua. Hoho just kidding.
Angel selitti mulle noiden viinien eroja espanjaks. mutta en mä vaan maistanu mitään. Kaikki ne maistu vaan viiniltä. Tais mennä rahat hukkaan mun kohdalta.
Tunnelma oli tietenkin aivan loistava näin mahtavien ihmisten seurassa.
Lopuks otettiin vielä kuva pätevän kokkimme kanssa. Mielessäni aattelin: "Säkö nää siankorvat ja sorkat valitsit, hakkaan sut koulun jälkeen!" Ei vainen, mukava heppu. Nyt ymmärrän miks nää käy täällä syömässä säännöllisesti.
Odottelen että Laura tulis hakemaan mua pikkuhiljaa, käydään yhessä postitoimistossa kun mun pitää toimittaa sinne joku lappu ymmärtääkseni siitä, että oon muuttanu tän katon alle asumaan. Lisäks mun täytyy ostaa postimerkkejä, sillä käyn kirjeenvaihtoa mun yhen ihanan vaasalaisen ystävän Jessican kanssa ruotsiks, jotten unohtais miten sitä kieltä puhutaan...! Täällä kyllä oikeesti tulee ikävä kaikkia ystäviä Suomessa, miten ihanaa se oliskaan saada viettää niiden kanssa aikaa edes puoli tuntia. </3

So what did I do today? Hmm... let's think. Wine. I drank wine. And then... If I remember right, I might have tasted some wine. Oh yes and we drank a little bit more of wine! We went to that nice restaurant I told you about on my last post, and I found out that their menu had been built around a selection of wines and we tasted them all. Unfortunately I didn't taste any difference between good and very good wines so they kind of paid for nothing when it comes to me!

I'm not the biggest fan of alcohol drinks, so after my first glass I could already feel that I would soon speak Spanish perfectly fine. So I tried not to drink all that was in my glass and sophisticatedly left some of the good wines. But there was something else on the menu as well! We couldn't decide what we would eat but the cook did. So... after the lunch they told me what I had eaten: oysters, shells, seaweed, pig's ear, pig's cloven hooves, goose liver... What the...!

But anyway we had a very nice lunch and we laughed a lot. I also got this nice picture of me and the cook I'm going to beat him up after school... and the rest of the day went so well after such a nice lunch! :)

Mullapas onkin SANAKIRJA!

Eilen heräsin jälleen vapaaehtosesti aikasin aamulla lähteäkseni Martan ja Abuelan kanssa kaupoille. Ajettiin parinkymmenen minuutin päähän isoon ostoskeskukseen ja kierreltiin siellä kaupassa jos toisessaki. Itelle mukaan tarttu laukku, huivi ja pyjama. Oon tosi huonosti kuvannu mun ostoksia teille, kiinnostaako teitä ees tietää mitä oon hankkinu täällä ollessani? :D
Joillain tavaraa tarttu vähän enemmänki... Ja tää oli vasta eka kauppa.
Ette ikinä arvaa missä käytiin syömässä. IKEAssa tietenki. Ihanaa puolukkahilloa, tuli niin kotoisa olo.
Kotona kerättiin mun ja Martan ostokset yhteen, puolet ostoksista meni Abuelan mukana. Pelastakaa Planeetta Oy...
Olin jotenki tosi väsyny koko aamupäivän, ja aattelin että jaahas tuleeko tästä joku masennuspäivä, ku kotiin päästyäni juotiin Martan kanssa teet ja juttelin vähän Mumman kanssa Skypessa. Sain sitte sopivasti energiaa vaihtaa lenkkivaatteet päälle ja käydä vähän juoksees.
Suuren motivointityön takana oli ton oven avaaminen.
Miguel tuli vasta puoli seiskalta eilen kotiin niin mulla oli käytännössä koko päivä aikaa itelleni. Kuitenki koko päivän ajan sitä aattelee aina "illalla mulla on töitä, illalla mulla on töitä" ja päivä menee osaks hukkaan sen takia. Olis kiva jos työt vois aamulla tehä alta pois ja sit olis loppuaika vapaata. Mutta enpä valita, onhan tää ihan huipputyö mikä mulla on.

Tänä aamuna heräsin itekseni kymmenen aikaan enkä ehtiny kauaa olla hereillä kun yläkerrassa soi ovikello. Reteesti pyjamassa mä sitte kävelin ulos avaamaan porttia, ku siellä oli joku vanha patu postipaketin kanssa. Allekirjotin lähetyksen ja kurkkasin samalla meidän postilaatikkoon. Siellä oli mulle paketti!
Äitirakas oli lähettäny mulle tarpeellistakin tarpeellisemman sanakirjan, purkkaa, salmiakkia ja hälyttimen siltä varalta, että joku karkaa mun päälle yöllä pimeillä kujilla. Kiitos! <3
Tänään ohjelmassa on Martan, Angelin, Lauran ja jonkun pariskunnan kanssa lounas "meidän alueen parhaassa ravintolassa", jossa ne käy kerran kuussa syömässä. Kiitos kutsusta, tulen mielelläni!

Yesterday we went shopping with Marta and Abuela, and I could eat meatballs with lingonberry jam, I felt like home. I found a scarf, a bag and pyjamas for myself, but Marta and Abuela bought like hundreds of things... :D

At home I finally got myself motivated to go out for a run, and later on I had free time until 18.30 pm. Today I woke up at ten o'clock and I could hear our doorbell ring. I still hadn't got dressed, so I went to open the door with my pyjamas on. There was an old man with a parcel that  had to sign, and I also emptied our letterbox. And you know what? There was a parcel for me!

I opened it, and inside was a dictionary, chewing gum, salty liquorice and a mini-alarm in case of robbers :D Thank you so much Mum! <3


Today I'm going to go and eat in "the best restaurant in the area" (according to my host parents). They usually eat there once a month, and today they invited me and Laura to eat with them. Thank you, it'll be a pleasure. ;)

tiistai 23. lokakuuta 2012

Leivoin. Oletko varma, että haluat lukea?

Tänään on ollu kyllä niin häry päivä ettei huhhuh. Aamulla heräsin ihan silmät ristissä puoli ysiltä kun olin luvannu mennä hostiskän kanssa pyöräileen. Se heitti Miguelin kouluun ja kun se tuli takas, se sano, että pyöräily jää tänään välistä kun maa on sateen jälkeen ihan mutanen, mutta mitä jos mentäis golfaan?

Niinpä lainasin Martalta pikeepaidan ja liivin, sain käyttööni jotkut käytetyt lastenmailat ja me ajettiin läheiselle golfklubille treenaileen. Kierrettiin yheksänreikänen par 3 -kenttä ja en voinu muuta ku nauraa mun lyönneille. Joka ikinen lähti sellaset 50 metrii oikeelle ja mietin vaan epätoivosena että kunpa sittenki olis jaksanu kesällä harjotella.

Nää aamugolfit ei ihan iskeny, syytän mailoja. Ei vainen se olin ihan minä joka kusi. Mutta säästyinpähä pyöräilyltä.
Suurin osa ajasta meni siis siihen, että etittiin mun palloja sieltä täältä.
Suomessa asuessani suurin osa mun tutuista tiesi tasan tarkkaan että mua ei kannata päästää keittiöön. Mun katastrofilista on aivan liian pitkä; palamaan syttyneet kanat, pullat viisinkertasten hiivojen kanssa, mikroon räjähtäneet voit, jääkaappi, joka meni rikki ku laitoin sinne kuuman kahvin viilenemään, mun synttärikakku, joka vuoasta nostettaessa vaan valu kakkulapiota pitkin takasin, säännölliset mustat pikkuleivät... etc.

Kuitenkin mun oli tarkotus tänään pyöräyttää pellillinen mokkaruutuja Miguelin kanssa. Vaihe vaiheelta se meni kutakuinkin näin:
1. Miguel ei halunnu leipoa, mutta olin jo alottanu. Perfect.
2. Mun kananmuna hajos rasiaan.
3. Näillä ei ollu desimittaria, mittailin suuripiirteisesti tän avulla:
Mikä toi ees on? Kahvipannu?
4. Täällä ei myydä tomusokeria, joten jouduin hienontaan tavallista sokeria jonkun hyperlaserhäräntappoaseen kanssa:
Kattokaa ku moon hyvä, home made tomusokeria.
5. Vaahdotin kananmunat ja tavallisen sokerin. Vaahdosta tuli vaaleenpunasta.
6. Laitoin voin sulaan mikroon pariks minuutiks. Noin puolen minuutin päästä kuulu pamaus ja mikro oli voin peitossa.
7. Kun olin siivonnu mikron, etin ylikauan maitoa ja löysin vaan jotain ihme soijamaitoa vaaleanpunasesta paketista. Sitä siis.
8. Uunissa oli valmiiks pelti, mutta leivinpaperia en löytäny mistään. Niinpä...
9. ...voitelin pellin voilla ja kaadoin taikinan siihen.
10. Pelti oli liian iso tai taikinaa oli liian vähän, mutta se ei riittäny leviämään koko pellille.
11. Kaadoin siis taikinan pelliltä pieneen vihreään vuokaan ja lykkäsin teoksen uuniin.
12. Aloin valmistaa kuorrutetta. Siihen piti sulattaa voita. Niinpä laitoin sen mikroon.
13. Siivosin mikron jälleen kerran uuden pamauksen jälkeen.
14. Mun piti keittää kuorrutteeseen kahvia, mutta näillä on tosi outo kahvinkeitin. Eka muka tein sillä kahvia, mutta se vaan piti mieletöntä ääntä eikä yhtään vettä tippunu. Niinpä päätin keittää omatekosesti kahvia.
15. Irrotin pienen suodatinosan näiden keittimestä, laitoin vettä kuumenemaan mikroon ja älykkäästi kaadoin kuumaa vettä siivilän läpi, johon olin laittanu kahvinpuruja.
16. Tietenkin siivilä meni tukkoon ja keihuva vesi kaatu mun sormille ja pöydälle ja kahvinpurut levis sinne tänne.
17. Tässä vaiheessa Marta tuli takasin kotiin Lauran kanssa, ja ne tulee ihmettelemään mitä täällä oikein tapahtuu. Marta keitti mulle oikeeta kahvia, ja ensin luultiin että rikoin koko keittimen ku se vaan korisi kummasti eikä sieltä tullu vettä ollenkaan. Onneks Marta sai sen korjattua.
Näin kätevästi sen olis pitäny tapahtua.
18. Sekotettiin kuorrute Lauran kanssa, mutta tomusokeri ei ollu läheskään yhtä hienoa ku Suomessa, joten kuorrute vaan rousku hampaissa ku sitä maisto.

Ainaki jollain oli hauskaa ku mä olin jo sitoos hirttosilmukkaa puuhun.
19. Aattelin, että sokeri varmaan hienonee jos kiehautan kuorrutteen. Mikä neronleimaus.
Ilmekin jo varmaan kertoo kuinka loistavasti mulla menee. Woppaa!
20. Lopulta kaadoin kuorrutteen liian pieneen vuokaan pohjan päälle ja puolet valu yli. Mutta kun vähän siistin reunoilta niin kyllä siitä ihan kakun näkönen tuli. En mä mokkaruuduista tiedä, mutta leivonnainen nyt kuitenkin...
Hmm... Söisitkö itse? Ei kyllä maistu yhtään samalta ku ne mokkaruudut, jotka mä tunnen. Kaikki kuitenkin kehu hirveesti kuinka hyvän makunen tosta tuli. Mahtokohan sanoa vaan kohteliaisuuttaan??
Tänään on siis ollu oikea epäonnistumisten päivä, varsinkin kun Marta kotiin tullessaan kysy "Onko Miguel kirjottanu 5 lausetta, jotka sillä oli läksynä, ja käyny suihkussa?" Ööööö... heh. Ei. Hups. Loppuun kuitenkin tunnelmaa joka on täällä päin maailmaa erittäin latistunut kohottamaan mihinkään liittymätön kuva, jonka Ella otti metrossa.

Kaks kuvaa vasemmalla vielä osaan tulkita, mutta toi oikee ylänurkka on vielä vähän epäselkee. Miltä se teidän mielestä näyttää...?
I don't even know where to start from... This day has been so full of failures! First of all I went to play golf with Angel, but we had to search for my balls all the time since I haven't been practicing golf enough during the summer. When we came home, I thought it'd be nice if I baked with Miguel, but everything went wrong. Everything.


It all started with Miguel not wanting to bake, but I had already started, so I had to finish it. I whipped sugar and eggs, and my dough became pink. Then I melted butter in a microwave, and it heated too much and exploded all over the microwave and I had to clean it up. And I did the same thing twice.


I kept on baking, when I realized I couldn't make coffee, I didn't know how to use their coffee machine. So I thought I could heat some water and pour it through a strainer filled with coffee granules, but it ended up like this: the water was on the table with the granules and I burned my fingers. Yippee.


When Marta came home she made some coffee for me and Laura helped me to prepare the topping. Unfortunately the sugar that we had crushed into powdered sugar wasn't good enough and we could feel it crunching on our teeth. So I decided that if I boiled the topping in a kettle, the sugar would melt and it would feel nicer. That went quite well actually, but it didn't taste how it should have tasted at all.


So I guess today wasn't my day and I'm very happy I can go to sleep now. It's been too tough for me emotionally to fail all the time during the whole day :D But anyways do you like the last picture? I can understand the two pictures on the left, but I'm still not sure what the man in the picture on the right is doing... Can you clarify it for me, please?

maanantai 22. lokakuuta 2012

"Quieres tomar un café?" "...Como?" "Bebes? Café? Conmigo?"

No niin nyt mulla olis elämäni tilaisuus opiskella espanjaa komean nuoren miehen kanssa, joka metrosta lähdettäessä bongas mut ja alko käveleen mun vieressä haastellen espanjaks. Olin just ollu Ellan kanssa Alcalassa lenkillä ja matkasin kotia tietenkin erittäin hehkeän ja laitetun näkösenä ku toinen alkaa rullaportaissa jutteleen ku ite kävelin vieresiä rappusia pitkin ylös.

Yritin ekat 300 metriä kertoa sille, että en IHAN OIKEESTI osaa sanoa juuri mitään espanjaks, ku se oli sillee "yritä, yritä!". Sit mun oli pakko yrittää selittää ees jotain, koska muuten olis ollu aika hiljasta kävelyä. Sain selville, että herralla oli ikää 22 vuotta ja se oli jostain sellasesta maasta, missä puhutaan arabiaa. Se ei (onneks) asu mun hoodeilla, vaan sillä on kämppä keskustassa.
Noniin laitetaanko tää Marekin numeron kanssa samaan pinoon...
Se jotain selitti kahvista koko ajan ja mä kyllä ymmärsin mitä se ajo takaa, mutta en osannu vastata sille mitään. Sit se kirjotti mulle sen numeron ja sano että mun pitää soittaa sille sitte ku mulla on vapaapäivä. Se vielä käveli mun kanssa kotiovelle asti (hui se tietää missä asun, toivottavasti se ei muista reittiä) ja sanoin, että voin soittaa sille lauantaina ku mulla on vapaata. Krhm. Varmaan tulis hieno puhelu "Hola! Soy Linda. Qué tal? Muchas gracias. Adios!"

Lähdin tosiaan aamulla metrolla ja junalla Ellan luo Alcalaan, ku päätettiin eilen illalla, että oikeesti nyt on pakko ruveta taas liikkumaan jonki verran. Keskustelu meni kutakuinkin näin:
"Hei nyt vakavissaan, mennäänkö me huomenna lenkille/kävelylle/ryömiin? Voisin melkein heittää lenkkikamat päälle ja junailla sinne?"
"Just mietin et vois juosta toista vastaan ja sitte Madridiin."
"Häh, kuinka pitkiä lekkejä oikein jaksat juosta??"
"30... metriä."

Kun vihdoin pääsin tunnin reissaamisen jälkeen Alacalan juna-asemalle, jossa oltiin sovittu tapaavamme puol 12, tsekkailin mestan ja totesin että Ellaa ei näy missään. Onneks olin ottanu puhelimen mukaan ni soitan sille missä se menee. "Älä sano että oot juna-asemalla." "Joo-o, missä kohassa oot, en nää sua." "Sängyssä. Heräsin just." Mutta yllättävän nopeeta se oli lenkkivaatteet päällä mua vastassa ja valmiina uuteen päivään puhelun lopettamisen jälkeen.

Täällä on makeet suojatien valot, aina ku valo vaihtuu ni siinä on sellanen vihree ukko joka kävelee reippaasti. Sillä on varmaan sairaan hyvä kunto ku se jumppailee joka kolmas minuutti. Tuijotan aina sitä valoa sillee "pian se kompastuu, pian se kompastuu". Jonain päivänä vielä ite kompastun ku oon niin keskittyny pieneen vihreään mieheen.

Today I went jogging with my friend Ella to Alcala de Henares. We decided yesterday we have to get rid of the calories we ate during the weekend, so we discussed on facebook:

"Seriously, are we going to have a run/walk/crawl tomorrow? I could put my clothes on and take a train there?"
"I was just thinking that we could run to meet each other and then run to Madrid."
"Wow, how long journeys are you able to run??"
"30... meters."

So we ran about 30 meters today with her and on my way home there was a man in the metro station who started to talk to me in Spanish. And I said I can't speak Spanish. And he talked. And I said I can't speak Spanish, seriously. And he kept on talking. And he talked to me all way home, and then he gave me his phone number so that I can call him whenever I have a day off so that we could go for a coffee. Pfffff, yes, he was cute and 22 years old, but still... I DON'T SPEAK SPANISH! :D

P.S. Ellan kanssa lenkin jälkimainingit:
E: "Retkahdin silti siihen suklaakakkuun mistä puhuin. Mut eihä sitä voi radikaalimuutosta heti tehä vai mitä."
L: "Samaa mäki mietin ku valkosuklaalevyn vedin viiteen minuuttiin."

P.S. After our sporty day:
E: "I ate the chocolate cake I told you about. But you can't change your habits so radically all of a sudden, right?"
L: "I was thinking about the same when I ate the whole white chocolate bar in five minutes."

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Sadesunnuntai

"Cuántos animales están asomados por encima de la valla?" "Mitä se tarkottaa?" "En tiä." "Dos." "Oikein!
Ellan kanssa vietettiin hauska ilta yhdessä ja tänä aamuna herättiin virkeinä kröh kröh virkeinä uuteen päivään. Tavattiin Grace yheltä Madridin keskustassa ja hyödynnettiin yhen ruokapaikan tarjousta "keskiviikkosin ja sunnuntaisin kaikki tuotteet yhdellä eurolla". Sitte treffattiin muutama muukin auppari ja kierreltiin vähän siellä sun täällä sadesäällä.
Okanilla kävi pikkasen huonompi tuuri, se astu epähuomiossa vesilätäkköön ja kastu nilkkaa myöten :DD Päivän naurut.
Kaikki muut oli jo maistanu "Chocolate con churros" paitsi minä ja Ella. Niinpä meidät vietiin maistamaan paikallista herkkua.
Kasvatettiin Gracen kanssa viikset sunnuntain kunniaks.
Kaikki tietenki kyseli "No onko hyvää, eikö ookin ihanan makusia?" Minä ja Ella molemmat nyökkäiltiin silleen "Mmm-m, hirmu maukkaita" mut sit toisillemme suomeks "Tykkääks?" "E." "Joo en mäkää."
Nyt on vähän niinku sellanen kavereidenmetsästyskausi meneillään. Tutustutaan moniin ihmisiin ja yritetään tunnistaa joukosta sellasia, joiden kanssa oikeesti haluais ystävystyä. Kaikki on tähän mennessä vaikuttanu mukavilta, mutta sydänystävät luultavasti tulee olemaan mun perhe täällä ja Ella.

Kävi muuten hyvä säkä. Mun perhe on ollu tänään koko päivän Micropolixissa pitääs hauskaa, mutta nyt kun ne tuli kotiin niin niillä oli erimielisyyksiä autossa ja Miguelin pitää kopioida jotain englannin sanoja vihkoon. Näin ollen mun ei tarvikaan tehdä töitä tänä iltana ja saan vaan keskittyä dataamiseen ja loppujen karkkien syöntiin! (Yööööök...)

Micropolix on lapsille tehty minikaupunki, jossa ne saa hankkia itelleen ammatin, käydä kaupassa, tienata rahaa, ajaa autoa jne. En ite menny mukaan sinne vaikka se olis ollu varmasti näkemisen arvonen, mutta laitan tähän pari kuvaa sieltä niin saatte käsityksen millanen paikka se suurinpiirtein on.
Oikeesti olisinko vähän rakastanu tällasta sillon kun olin pieni??? Menisin vieläki tonne jos se olis mahollista. Harmi vaan että siellä on ikäraja.
Tää oli Miguelin palkinto siitä, että se sai koko viikon ajalta melkein pelkkiä vihreitä merkkejä sen taulukkoon. Oon ylpee siitä.
Tietääkö kukaan mitään hyviä biisejä espanjaks? Mun pitäis ruveta kuunteleen espanjalaista musaa jotta olisin altistuneena kielelle koko ajan, mutta oon superlaiska ettimään mitään hyviä kappaleita. Joten jos nyt tuli joku biisi mieleen, niin ole kiltti ja kirjota se kommenttiboksiin, käyn satavarmasti tsekkaas sen youtubesta.

We had a super nice evening with Ella yesterday (though we had eaten too much candies...). We tried to learn some Spanish by playing Miguel's game for kids, but mainly we were just guessing the meanings of the sentences and laughing cause we didn't understand anything.

It was a rainy day today, but we still went to the center of Madrid to meet some friends. We ate "Chocolate con churros" and wandered around. Poor Okan stepped in a puddle and had a wet shoe for the rest of the day and we were very mean cause we just couldn't stop laughing :D But it was so funny, how an earth didn't he notice the puddle? It was like the only one on the street!

The two last pictures are from Micropolix, that is a mini city for children. It looks sooo cool, right? You can get your own driving license, earn money, work, go to a shop etc. and everyone working around you are children. My host family spent their day there, I would give anything to be able to participate the life there as well, but unfortunately they have an age limit there...

lauantai 20. lokakuuta 2012

Laihdutuskuuri

Hmm... taas on viikonloppu ja pitäis keksiä jotain tekemistä. Laskeutuisinko vihdoin pilvilinnoista että ei tää elämä täällä oo niin kivaa ku luulin? No en! Mulla oli nimittäin treffit. Kahenkymmenen muun ihmisen kanssa... Puoli yhdeltä lähdin käveleen asemalle päin ja parin pysäkin päästä nähtiin Ellan kanssa toisella niistä "Vicálvaro"-metroasemista.

Sieltä jatkettiin metrolla matkaa keskustaan ja mentiin Parque del Retiroon, johon oli kerääntyny noin 20 muuta aupparia ja meillä oli yhteinen piknik. Näin vaan alkaa mun laihdutuskuurini täällä... Leivoksia ja Nutellaa, mmmmmmm.
Grace USA:sta ja minä jaettiin Nutellapurkki ja patonki.
Maisemat ei ollu pahat eikä myöskään seura! Muistan toki kaikkien nimet ja silleen. Sukunimeä myöten.
"Kiva naamakuva" sanoo Hellurei.
Tästä olin oikein innoissani, meidän pojat sai mormonikoulutusta!
Parin tunnin istuskelun jälkeen päätettii lähtee vähän kuluttaan kaloreita ja aikomuksena oli mennä kierteleen puistoa. Ehittiin toki kulkeen 7 metriä, kun vanha mies tuli tarjoamaan meille karikatyyrikuvaa kympillä. Noooo vähän kallis. "Ocho!" Eeeei. "Cinco, cinco!" Too expensive. "Tres euros!" Muah muah okei :D
Tuliko meistä ees saman näköset? Sen näätte joskus myöhemmin, Ellan kameralla on parempia kuvia vaihe vaiheelta.
Ajan kanssa hajottiin pienemmiks porukoiks ja näiden kanssa oltiin loppupuoli ajasta.
Kävelyretki tyssäs sitten siihen, kun päätettii että hitsi mennäänki souteleen tohon lammelle, joka oli meidän vieressä. Porukalla vuokrattiin sitte muutama vene ja lähettiin vallottaan rapakkoa. Pieni vesisota siinä tuli käytyä, kun saksalaispoika kasteli Ellan läpikotasin "Linda mun kalsaritki on märät...!" ja meidän piti saada kostettua.
Miks näyttää jotenki vaivalloiselta meidän kipuaminen veneeseen?
Ylpeet soutajat pääsi kuivina (kuivina...) rannalle. P.S. Miks Ellan takapuolesta kasvaa vipu?
Metron venailu on ihan lempipuuhaa ja silleen.
Puistosta matkattiin Ellan kaa meidän kaupunginosaan ja bongattiin ruokapaikaks tietenki mäkki. Laihdutaan ainaki 5 kiloo tällä reissulla u know. Matkalla mietittiin, että miten mäkkiruuat tilataan espanjaks. "Quesoburger, gracias", sillä saa varman euron juuston vai mitäs tuumaatte? Tälläkään kertaa mun espanjantaidot ei pettäny ja tuijotan monttu auki myyjää ku se selittää jotain juustosta ja Ella räkättää taustalla. Kiitti kamu.
Mäkin jälkeen mentiin hakeen illaks vähän naposteltavaa. Oikeesti tosissaan, en oo ikinä ostanu näin paljon mättöä kerralla! Lisäks kotona pitäis viedä syödä illallinen perheen kanssa ku Ella jää meille yökylään. Söps.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin,
"Maista yks keksi nopeeta." "OK."
2 tuntia myöhemmin: Molemmat makaa sängyllä ruokakuolemaa tehden, "Ihan sairaan paha olo... vie noi karkkipussit pois..." Mutta hyvää oli. Käytiin ihan näön vuoks yläkerrassa iltapalallaki. Vedettiin kaks lusikallista omenahilloa ja heitettiin loput roskiksen pohjalle.

As you can see from the pictures I've been out with some new friends today. We met on a metro station with 20 other au pairs and went to a park called  Parque del Retiro and had a picnic. After that we got a great idea to go out to the lake to row and that's what we did. We had a very amazing day and I met lots of nice people.


After our day out we came with Ella to my house. First we visited the local McDonald's (and ordered our meals "in Spanish", what would be a cheeseburger, quesoburger? :D) and the we went to Lidl to buy something to eat for the evening. You can see our groceries in the pictures above, seriously, I've never bought that much sweet things at one time!

2 hours later: We're both lying on the bed almost throwing up "I'm feeling so sick... I don't want to see those candies any more..." We're going to lose at least 5 kilos during our stay here, right?