Hae tästä blogista

perjantai 31. toukokuuta 2013

Hei hei.

Hei vaan kaikki ihmiset, jotka tän luette. On tää kauheeta, mutta tulin silti tän tänne sanomaan. En usko, että jaksan enää kirjottaa blogia kun välivuosi on ohi. Elämässä sattuu ja tapahtuu ihan hirmuhienoja ja kivoja juttuja, mutta ne vaatii aikansa ja veronsa. Mulla ei oo tarpeeks tahtoa jatkaa bloggailua, jotta olisin valmis vielä kuluttamaan muutaman tunnin viikossa tätä varten. Mun elämä on tällä hetkellä niin ihanaa, että haluan nauttia siitä täysin siemauksin ilman, että mun tarvii stressata asioiden päivittelemistä tänne. Vaikka blogin kirjottaminen on ollu huippukokemus ja oli kiva huomata, että näinkin moni sitä alko seuraamaan, niin ei mulla oo kuitenkaan omasta puolestani tarvetta kertoa mun elämästä isolle joukolle ihmisiä.

Kiitos ihan hulluna kaikille, jotka mun reissuja seurasitte ja jaksoitte jotain kommentoidakin. Se oli ihan älyihanaa ku näki, että joku oli tykänny niinki paljon että oli halunnu sen erikseen mainita. Ootte ihania! Säälihän tää on blogin kirjottaminen lopettaa, ku se oli vähän niinku kuvallinen päiväkirja, mutta bueno. Oon itsekäs ja haluan omistaa oman aikani itelleni :D Mä toivotan kaikille oikein oikein oikein hyvää kesää ja onnea elämään muutenkin. Oli kivaa jakaa teidän kanssa varmasti yks mun ikimuistosimmista vuosista ikinä! En poista mun blogia (mistä sitä tietää, jos jatkan tän kirjottamista joskus hamaassa tulevaisuudessa), mutta päivityksiä ei nyt ihan tähän hätään oo enempää tulossa.

KIITOS.

P.S. Hain mun iPhonen huollosta: ne oli vaihtanu uuden tilalle ku vikaa ei saatu korjattua. Tunnin ajan säädin puhelimen kanssa kotona ja synkronoin sen koneen kanssa ku pääsin vihdoin testaan sitä ja tättärää... SAMA VIKA UUDESSAKI! Joten ei muuta ku takasi huoltoon.

P.P.S. Äiti tuli laittaan yks päivä iPodin kuulokkeet mun korviin. Jammailin varmaan puoli tuntia ennen ku tajusin, että toisesta kuulokkeesta ei kuulu mitään. Sit ku otin kuulokkeet pois korvista, tajusin, että se oli laittanu mun toiseen korvaan maapähkinän.

P.P.P.S. Tää on oikeesti vähän surku lopettaa blogi. Jos näätte mut joskus jossain ja tunnistatte, niin tulkaa nykäseen hihasta ja sanoon että hei vaan. :D

P.P.P.P.S. Ehkä nää ei oo jäähyväiset vaan pitkäaikanen heippa!

maanantai 27. toukokuuta 2013

Ei pienintäkään lepohetkeä.

Siitä asti, ku tulin Suomeen oon ollu vaan menossa menossa ja menossa. Näin kaveria, näin toistaki, menin iskän luo, tulin takasi näkeen kaveria, näkeen toistaki... Ihan hikeä pukkaa. Onneks iskän luona oli suht rentsi viikonloppu, käytiin paljon kävelees luonnossa, kierreltiin kaupoilla ja oltiin heittelees perhoo. Suomen luonto on sitte ihana nyt ku se on niin vihree!
Siinä perhoja. Sanoin iskälle ettei laittais mun vapaan ollenkaan syöttiä koska en oikeesti halunnu kalaa, olin vaan sellanen wannabe-kalastaja. Yli raukkoja sellaset söpöt pienet uiskentelijat... Onneks ei tarttunu ykskään mun onkeen.
No siinähän on tytöllä ongelmia ongen kanssa. Joo-o, se on tyttö. Se olen minä. Vaikka onki poikatukka.
Aiheellista.
Lahdessa on hiihtokeskus "Lumikeskus Messilä", jonka hiihtohissit oli näin kesäaikaan maastopyöräilijöiden käytössä. Oikeesti olisko vähän siistii kelailla ittensä tonne ylös ja sitte tulla silleen räti räti ruksis pukkelis alas mäkeä pitkin!
Lupaan oikeesti että oon aatellu mun blogia, mutta aikaa mulla ei taho olla ees niin paljon, että aivot ehtis kropan mukaan. Sit ku hetkeks ehtii pysähtyä ja miettii vähän missä mennään, ni tuntuu että mun minuus tulis jossain vähän jälkijunassa. Ehkä se missas lennon Suomeen ja on vielä Espanjassa...? Mut katoin et huomenaamulla puoli ysiltä olis SAS:in lento Vaasassa ni voin varmaan hakee puuttuvan palasen (Robiiiiiin) kentältä.

Hyvien ja huonojen uutisten tappelu:
+ Liityin vihdoin Apple-perheeseen ja mulla on iPhone5.
- Se on rikki ja jouduin kiikuttaan sen saman tien huoltoon.
+ Löysin kämpän Jyväskylästä! Se on vieläpä vuonna 2010 rakennettu.
- En oo ees Suomessa sillon ku mun pitäis muuttaa vaan vaeltelen päämärättömänä Thaimaan katuja...
+ Vaasassa on ollu ihan mahtavat kesäkelit ja huomisekski on luvattu 25 astetta plussaa.
- En voi käyttää shortseja ku mulla on hervoton mustelma jalassa ku hyppelin vähän Espanjan kivimuurien "päälle" (=astuin ohi ja hyppäsin koko painolla reisi edellä kivetykseen, auts). Piti pelleillä Linda, piti pelleillä...

torstai 23. toukokuuta 2013

Nyt on Espanja takana ja oon kotona.

Näin vaan hupskeikkaa meni välivuosi. Istun kotona olohuoneen sohvalla ja oudosti mulla on sellanen olo, etten olis koskaan ollukaan missään. Toisaalta musta taas tuntuu, että mikään ei oo samalla lailla kun ennen, vaikka kaikki tavarat on samoilla paikoilla ja ihmisetkin on samoja. Ehkä se on sitte tällasta ku on pidemmän aikaa poissa ja ehtii sinä aikana kasvaa ihmisenä (vaikka oonki varmaan kasvanu ihan kieroon).

Mun kone toimii taas vihdoin ku Nico ihanainen korjas sen. Se oli oikeen luonu mulle yhen kansion työpöydälle, "For you!", jossa oli musaa ja ylkkähienoja kuvia. Pojille oli yllättävän rankkaa sanoa hyvästit, varsinki ku Juan sano, kuinka vaikeeta niiden tulee tottua elämään ilman mua, kun musta oli jo tullu osa niitä. Selvisin tosi hienosti kotiportille asti, mutta sitte ku olin vilkuttanu hyvästit romahdin maahan nyyhkyttään suruani. Äsken mä vasta sanoin niille "Hi!" ja nyt "Bye bye".
Rakkaat.<3

Hostperheen kanssa nyt tietenki kyynelehdittiin yhdessä ja erikseen, ja molemmat oli yllätyksenä hankkinu toisilleen lahjat. Mä annoin niille mun monta kuukautta väsäämän leikekirjan, ja ne oli teetättäny meidän nelihenkisen perheen kuvast 1000-palasen palapelin, koska ne tietää että rakastan palapelejä. Sitä sit vaan kokoomaan hhahah.

Matka Suomeen meni yllättävän kepeesti. Ella nyt vaan on parasta matkaseuraa, ei sille mahda mitään.
E: *Laittaa kuulokkeet korviin ja alkaa jammata* "Oi tää on hyvä biisi!" *Antaa toisen kuulokkeen mulle.*
L: *Alkaa jammaa mukana* "Ei vitsi mun lemppari!"
Totuus: Musa ei ollu ees päällä.
Helsingin lentokentällä nähtiin niinki julkimo ihminen ku Axel Axl Smith, jota en olis tunnistanu jos Ella ei ois sanonu siitä hah (en ees osannu kirjottaa sen nimee oikein eka).

Ellan isoveli vei meidät sen kämpille syömään Hesassa ja siellä vedettiin oikeen kunnon riemubileet et oltiin vihdoin Suomessa. Ruokailun ja Trivial Pursuitin jälkeen suunnattiin takasin lentokentälle venaan Vaasan lentoa. Heitettiin läppää kaikista niistä tyypeistä, joita kuulutetaan kentällä ku on myöhästyys lennolta.
E: "Aattele ku nyt kuuluis Linda Leppänen ja Ella *****, siirtykää lähtöportille..."
L: ":DD"
Ja ei menny ku kolme minuuttia ja tulee kuulutus:
"Matkustajat ***** Ella ja Leppänen Linda, siirtykää välittömästi lähtöportille 14A."

Eeeeeeeeeeeeei voinu käydä noin. Oikeen alottelijat lentokentällä vaikka lentäny viimesen vuoden aikana melkein joka kuukausi.

Oi sitä fiilistä ku tulee koneesta ulos venaan laukkuja hihnan vieressä ja äiti näkyy turvalasin toisella puolella. Oih...<3 Vedettiin vielä viimeset *kyykyssä lentokentän lattialla nauraen kippurassa* -muuvit ja päästiin vihdoin halaan rakkaita. Kiitos Ella tästä välivuodesta, se ei ikinä olis ollu niin täydellinen ilman sua. Oot rakas.<3
L: "Äiti! Mun ei tarvinnu maksaa ylipainosta mitään!"
Ä: "Voi kulta, et sä nyt niin paljon lihonu oo..." 
 Sankarit vihdoin kotona.
 Nyt sitten yritän päästä jonkinlaiseen rytmiin kotosalla ja lähen rakentaan ihan uudenlaista elämää. Eka käyn vähän Thaikuissa rölläilees ja palattuani muutan pois kotoa opiskelemaan ja alan rakentaa omaa kotia. Tää vuosi on ollu jotain niin opettavaista ja kasvattavaa ettei oo tottakaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistettynä yhteen sanaan:                       Eeeeeeei keksiny. Mikä on sellanen sana, että siihen kuuluu ihan älyriemukkaita hetkiä ja huippujuttuja, mut sit siinä käydään myös pohjalla ja vellotaan sekavissa tunteissa...?

No nyt keksin. Seikkailu. Sitä se oli. Sitä se nimenomaan oli. Kiitos paljon kaikille ihanille lukijoille ja ihmisille, jotka on jaksanu seurailla mun toilailua maailmalla. Oli kivaa. Jotkut on kommenteissa kyselly, jatkanko blogin pitämistä nyt ku oon Suomessa. Vastaus on: En tiedä. Tää vie rutosti aikaa ja vaatii ison vaivan, mutta toisaalta omia juttuja on ihan huippua lukee jälkeenpäin. En ainakaan tähän hätään poista blogia, mutta en tätä ainakaan niin aktiivisesti kirjota kun ennen. Katotaan pääsenkö tästä jonkinlaiseen blogirytmiin vai käykö liikaa kunnon päälle sitte ku opiskelutki alkaa ja kaikki muuttuu. Mutta yritän. Kyllä tää tästä.

P.S. Liimasin just mun kenkää pikaliimalla ja sitä jäi mun sormiin ja nyt se ei lähe pois millään. Jos rupeen repiin ni nahka lähtee. What on earth am I going to do?!

maanantai 20. toukokuuta 2013

I don't know about you but I'm feeling really good.

Here we go. Koti kutsuu.
Vähiin käy ennen ku loppuu. Keskiviikkoaamulla lähtee lento kotiin ja nyt alotettiin pakkaaminen. Ella on käyny läpi kaikki epätoivon tunteet ja me ollaan yhessä runtattu kamoja sen kahteen isoon laukkuun. Eka oli sellanen tunne että eihä tästä tuu kissaa eikä lasta, mutta nyt alkaa jo vähän näkyä valoa tunnelin päässä. Tuskin maltan odottaa että ite pääsen himppuun ja alotan saman session... Mulla on jo suunnitelmat, kuinka tungen viulukotelon nuottiosioon kirjoja ja laitan neljä kerrosta vaatteita päälle jos ei meinaa laukkuun mahtua.

Huomenna mennään vielä viimesen kerran Madridin keskustaan ja käydään kaikki hengauspaikat läpi. Illan saan olla perheen kanssa ja myöhäisillan Nicon ja Juanin seurassa. Haikeeta? En tiä. Odotan ihan liikaa että pääsee kotiin ja saa vaan olla ihan chillisti koko ajan. Kuvitelkaa, jääkaapista saa syödä mitä vaan, kaikki talon kaapit saa avata ja olohuoneessaki voi piereskellä ihan kaikessa rauhassa. KOTI.<3

Ja sitte vähän viimesistä päivistä: Meidän piti hyvästellä Kapital jo viime kerralla, mutta mentiin sinne sittenki vielä kerran. Ellalla oli kivat metrilenkkarit jalassa ja mä näytin ehkä 145 -senttiseltä sen rinnalla. Mut kivaa oli. Sieltä meille yöks, ja aamulla herään siihen ku Ella selittää: "Se bussi melkein ajo mun päältä!" L: "Ai mitä? Mikä bussi?" E: "No eks sä nyt tajua?!" Nukahdettiin molemmat uudestaan ja myöhemmin ku herättiin naurettiin että se oli puhunu unissaan.

E: "Kato tota sinipaitasta miestä. Oikeen kinkkien kinkki."
L: "...? Kunkkujen kunkku vai kingien kingi?" :D

lauantai 18. toukokuuta 2013

Jalkapallohuumaa.

Käytiin kamujen kanssa vähä fiilisteleet futista. Mut toi yks ei oo meidän kamu tuolla reunassa ku smilee.
Eilen oli Copa Del Rey -finaali, jossa pelas historiallisesti kaks Madridin jalkapallojoukkuetta vastakkain. Kaikki meidän kaverit kannatti Atlético de Madridia ja me taas oltiin salaa Real Madridin faneja. Tunnelma oli ihan kymppiluokkaa ja päätin videoida teille vähän espanjalaista jalkapallohuumaa:

Kattokaa millasen merkin vahingossa tein koneella ku kirjotin tätä tekstiä! 듂 Ihan häry. Sit toi on kuitenki joku kiinalainen merkki, joka tarkottaa hv (hyvää vappua) tai jotain sellasta.

Hei nyt Nico odottaa ulkoportilla et tuon mun koneen sille, joten nyt loppuu tää blogiteksti ja meikä vie koneen korjaukseen. Jospa mun verenpaine sitte laskis ku ei enää tarvi tapella tietokoneen kanssa...